Jouluja itse kullekin

Vähiin käy, ennen kuin se tulee. Se joulu. Eli periaatteessa ihan tavan viikonloppu. Jolloin kaikkien ennusteiden mukaan on ihan yhtä pimeää ja vetistä kuin tähänkin asti. Vaan toivotaan että Pukki&Petterit sieltä kiiruhtaisivat ja toisivat lumipilvet mukanaan ja pari astetta pakkasta!!!

Tuli ja meni

Jouluaatto on viikon päästä. Sitä ei huomaa kyllä kuin Prisman hulinasta ja tavaravuorista. Vaikka on mekin viritetty jouluvaloja niin ulos kuin sisäikkunoihinkin ja pöydässä tonttuliina! Silti ei vaan tunnu miltään - vaan miltäs sen pitäisi tuntua???



Suomen suvi antoi meille jo hitusen valkoista, joka sitten heti kohta muuttui nuoskaksi, loskaksi ja nyt sitten jo taas hiekaksi ja mudaksi. Ja vesisateeksi.
Piristin itseäni ostamalla pölypussien lisäksi uuden mopin !

Destia päätti, että kun lämmintä luvataan niin sivuteitä ei tarvitse aurata ollenkaan. Kun loskaa oli 20-30cm ja nelivetokaan (Transporterin ongelmista ei edes puhuta) ei meinannut päästä läpi, oli aika haukkua Destia.

Eipä tästä nyt muut ole kärsineet kuin koirat, kun ei tuo lenkkeily vaan oikein nappaa. Liian monena iltana ovat päässeet turhan lyhyelle lenkille ja muista aktiviteeteista ei voida puhuakaan. Laatuaikaa on vietetty siellä suihkun alla ;)

Noh, jotta jotain hyvääkin, niin talossamme ollaan viihdytty hyvin.
Joululahjojen sijaan hankimme ihan tarpeeseen meille sohvapöydän ja keittiöön ruokapöydän.




Koirahuoneen remontti kaikkien venymisvaiheiden jälkeen on valmis, lattialistoja lukuunottamatta ja sinne on ostettu asukkaillekin uudet pedit ;)




Seuraavaksi on vuorossa keittiö, joka kokee vaan nyt vaan pintaehostuksen maalin avulla. Tasot menevät vaihtoon myöhemmin, mutta kaapistot varmaan saavat jäädä tuollaisenaan. Katsotaan sitten muutaman vuoden päästä uudelleen! Tässä samalla pitäisi saada eteinenkin fiksattua, vanhat kaapit ovat ihan rikki -siis ovet pudonneet. Niimpä vaatteet ja tavarat tahtovat olla pitkin eteistä hieman...ei niin järjestyksessä.

Nyt sinne maalitelan varteen!

Nooan arkin rakennus aloitettu

Vettä sataa. Sitä vaan sataa ja sataa. Ja tämä pimeys. Jos tämä syksyn tulo muuttuu tätä tahtia kamalammaksi vuosi vuodelta niin mä en ala. Sitä vaan tulee hulluksi tämän moppaamisen ja pesemisen kanssa, ja samaa tahtia saa vaihdella otsalamppuun pattereita.



Eilen oli sentään satamatta ja päästiin valoisaan aikaan montulle juoksemaan. Kuivaa ei kuitenkaan ollut ja n. 1,5h juoksemisen jälkeen meni 43min suihkuttaa nuo about puhtaiksi. Yeah.








Remontti on edennyt hitaasti, ja jouduin heti katon jälkeen nöyrtymään, etten nyt ihan yksin saanut näppäristi koirahuonetta valmiiksi. Nyt seiniin on levitelty tasoitteet ja hiottu noin kolmeen kertaan ja vihdoin ensi viikolla alkaa maalaus! Sitten enää matto lattiaan! ja listat. ja...



Ankeaan arkeen on mahdutettu vähän ihmismenojakin, viime viikonloppuna oltiin oikein yökylässä Pohojanmaalla. Ja lystiä oli ;)

Tänään oltiin sitten Tikkarin paimenkoulussa nro2. Heinäkuusta on vierähtänyt aikaa, mutta jollain tasolla lambit olivat muistissa. Kiinnosti , mutta kun määrättiin suunta ja vauhti, niin lakkasi huvittamasta. Eka kierroksella Tikkari koitti väistää tilannetta seisomalla paikallaan... vaan saatiin siinä onnistuneitakin pätkiä. Ja toisella kiekalla se meni jo paljon paremmin, silmiin ja ryhtiin nousi uusi kipinä. Mutta nopeasti nuori koira kuluttaa itsensä puhki. Ja kovasti se haluiaisi (kuten kyllä kaikkien muidenkin koirat) ohjaajan jalkoihin tukea hakemaan ja tasapainon säilyttäminen lauman takana oli vielä hankalaa. Helmikuussa lisää! Kuvia ei hämäryydestä johtuen ole ainuttakaan...

Hermorakenteen testaamista etc

Viikko sitten oli Häpsiin luonnetesti. Briardyhdistyksen testiin oli ilmoittautunut 6 briardia ja 4 ihan muuta paimenta.


Yhtään en tiennyt mitä tulee, paitsi että vien testiin vilkkaan ja epävarman koiran, jonka luoksepäästävyys vaihtelee tilanteen mukaan...

Tulos oli seuraava:

I Toimintakyky (kerroin 15) -1 pieni -15p.
II Terävyys (kerroin 1) +1 pieni, ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua 1p.
III Puolustushalu (kerroin 1) -1 haluton -1p.
IV Taisteluhalu (kerroin 10) +2 kohtuullinen 20p.
V Hermorakenne (kerroin 35) +1 hieman rauhaton 35p.
VI Tempperamentti (kerroin 15) +3 vilkas 45p.
VII Kovuus (kerroin 8) +1 hieman pehmeä 8p.
VIII Luoksepäästävyys (kerroin 15) +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin 45p.
Laukauspelottomuus +++ laukausvarma

Yhteispisteet 138p.

Eli paperilla kaikki hyvin ;) Testin läpi Häpsii oli sosiaalinen ja avoin (no hieman varovainen eikä suinkaan rento), naistuomarit auttoivat asiaa ja paljonhan tuo on käsittelyssä parantanut. Taistelussa se oli vieraan kanssa vaisu, tämä tiedossa tosin etukäteen. Kelkka oli aikas kamala ja matomatalana sitä piti ihmetellä pitkään. Pimeässä tuo toimi taas oikein hyvin. Puolustusosassa ja seinän "terävyyskokeessa" Häpsii osoitti pakenemiskykyä. Parempi näin, että tuolla epävarmuudella ei osoitakaan mitään kykyä käyttää hampaitaan. Hermot ja pehmeys menivät tuohon yleisimpään haarukkaan, jos eivät ihan alarajaa hiponeet niin eivät yläreunaakaan. Ja ampuminen oli pala kakkua. Läpi testin tuo oli yllättävän rauhallinen, voisi jopa sanoa että "väistää passiivisuuteen".


Arjessa tilanne on ennallaan. Epävarmuus näkyy lenkeillä jatkuvana pälyilynä sinne tänne, vapaana tuo sinkoilee konflikteja etsien (vaalea kivi voi olla se naapurin vaalea koira joka nähtiin viikko sitten...) ja hyppii männynkylkiin (= jahtaa oravia joita nähtiin toissaviikolla). Eli hieman maanisdepressiivinen tuo on ;) Mutta omana hulvattomana persoonanaan, on siitä vaan niin rakaskin tullut. Niimpä säikähdys ehti tulla nyt perjantaina, kun tuo rakkaus sinkosi pimeyteen jäniksen perässä kohti isoa tietä. Eikä mun täydet desibelit saaneet Häppärin abseja yhtään sutimaan...mutta onneksi urheilukentän laidalla oli moukariverkko, johon tuo pimeässä törmäsi ja juuttui...


Testattu on myös omia hermojani. Viikon kesti koirahuoneen katon maalaus ja oikeastaan joka päivä sitä on tehty... Neljään kertaan se lopulta piti maalata ja joitain paikkoja vielä vähän korjailla sen päällekin.. Mutta nyt se on valmis! Ja seuraavana projektina ovat seinätn.. edelliset ovat ystävällisesti oikoneet ja tapetoineet suoraan kipsilevyn päälle unohtaen pohjamaalaukse, jolloin tapetin irroitus on mahdotonta. Tuohon pitää siis kehittää tasoitetapetti/ponttipahvi tms muu vaihtoehtoinen tapa siistiä pinta ennen tapetointia/maalausta. huoh. (tästä tulee valokuvia vasta valmiina )


Riisin steriloinnista on nyt puolitoistaviikkoa ja mamma on toipunut täysin. Varmasti ihan hyvä aikataulu, koska Tikkari tuntuu aloittelevan juoksuaan, Tyyris sisko jo aloitti.
Riisin pikkupojat Rumpu ja Riko kävivät näytillä - ja olivat aivan ihania! Lasse-poikaa odotellaan visiitille myös jossain välissä. Pikkuisista lisää L-pentueen omassa blogissa, mutta pakko laittaa 5kk kuvia tähänkin ;)
Rumpu

Riko

Ananas

Nenänpää valkoisena

Mutta ei täällä sen erikoisempia valkaisuviikkoja vietetä –paitsi maalataan! Juuri kiipesin alas koirahuoneen yläilmoista ja sain yhden maalikerroksen valmiiksi. Ja vaikka olen urakan aivan alkumetreillä niin voin sanoa että katon maalaus sucks. Makuuhuoneet nyt saavat valkoisen katon ( ja piste.) mutta harkitsen nyt kyllä vielä pari kertaa olohuoneen ja keittiön kohtaloa ;)

Tämä sisäremontti tai siis sen aloitus on kestänyt ja kestänyt. Kaikki vapaa-aika on kokolailla oltu ulkohommissa, joko täällä tai lähinnä Kuhmalahdella, jossa Jukka nytkin on aloittelemassa käytävän remonttia. Siellä on nyt pihan kuuset kumossa ja piha odottelee kuivumista näiden kaikkien sateiden jälkeen, jotta kaivurimies tulee nyppimään kannot ja kärräämään nurtsimullat paikoilleen. Polttorankapino navetan takana on kasvanut hiljalleen.
Siinä sivussa on naputeltu uusia aitaelementtejä kaikkein lahoimpien tilalle tänne omaan pihaan, ja nyt ne on lopulta maalattu ja asetettu paikoilleenkin. Piha on taas ummessa, kunnes joku seuraavaksi lahoin kaatuu oravan painosta… Aitaurakkaa riittää keväällä kiusaksi asti…



Päätin aloitella koirahuoneesta ja tehdä siitä harjoituskappaleen; nuo asukit kun ei kauheasti seinänväristä valita. Lattiaan tulee huoleton muovimatto ja seinät ajattelin kätevästi vain maalata. Mutta sitä ennen pitäisi repiä vanhat tapetit pois. Ja niiden alla on mureneva kittilevy, joka ööö…pitää kai uusia tai jotain. Eli kovin pitkälle ei ilman paneutumista aiheeseen riittäneet mun taitoni edetä tässä asiassa. Googlen remontointisivut ovat koetuksella, mutta en silti suostunut lainaamaan kirjastosta ”Nainen remontoi” kirjaa, jossa oli vasaran kuva ja alla teksti ”vasara”. Pientä sisuuntumista ja kyllä tämä tästä. En vaan jaksa tälläistä suunnitteluvaihetta, vaan (tämänkin ) homman pitäisi edetä. Helposti ja nopeasti :) Nih.


Syksy on pimentynyt, ehkä hivenen vain kastunut entisestään. Pitää kuulemma iloita siitä että puolen vuoden päästä on jo vappu. Töissä selvittiin kunnialla ihmisten syyslomista. Ja päivä kerrallaan koitetaan taiteilla syksyisen kissatulvan kanssa. Joka vuosi näin käy, mutta tämä 2-4 uuden kissan päivävauhti on pahasta. Tosin, enemmän kuin ennen niitä on mennyt myös omiin koteihin. Mutta ei se prosentti paljon ole kasvanut. Viikko sitten löytyi uskomaton pieni sissi, noin 5vkoinen musta pentu motarilta Tre-Lempäälä väliltä keskeltä kaistaa!!! Ja pahasta shokista selvittyään tuo tyyppi hurisee ja popsii jauhelihaansa sangen tyytyväisenä. Aika monta muutakin on pelastettu elämään; kenelle on riittänyt lämmin maito, yhdeltä on poistettu silmä, yhdeltä korjattu peppua ja sen seitsemälle syötetty antibiootit. Onneksi omat täällä kotona ovat pysyneet terveinä! kop kop…

Niin, Piippa toipui vaivoistaan antibiootein ja nyt tuntuu ruoka maistuvan eikä närästystä ole ollut. Seuraillaan tilannetta ja jatkossa mummo syö&juo korokkeelta. Toivottavasti ruokatorvi ei kummemmin ala vaivaamaan.


Pitkään suunniteltu Riisin leikkaus on myös suoritettu onnistuneesti. Jotain juoksun oireita alkoi olla , myös Tikkari oireilee vaikka tuntuu aikaiselta. En halunnut Riisiä enää ”kiusata”, kun se kuitenkin olisi taas tullut valeraskaaksi ja ollut syömätönnä aikansa. Nyt on pennelit kuitenkin tehty, joten parempi tämäkin hoitaa alta pois. Sitten on enää Tikkari, muut tyttöviisikosta on neutralisoitu ;)

Nooan arkkia rakentamaan?

Arki on sujunut kohtuullisesti, ottaen huomioon, että mennään jo lokakuuta ja vettä on satanut PALJON. Syksy on syvältä ja märkä syksy ihan pohjalta. Mutta on tämä kuitenkin aika jees elämää, kun ei tarvitse töttöröidä enää siellä Tampereen keskustassa. Viime viikolla pörräsin parina päivänä ruuhka-aikaan vanhoilla nurkilla ja olin aivan rauniona. Ikinä en sinne kyllä enää halua. Nih.
Syksyiset valokuvat eivät oikein "anna oikeutta" yleisilmeelle -kuvat otetaan niinä harvoina hetkinä kun sitä hyvää tarjotaan. Kuvien kautta voi kai kerrata niitä auringonsäteitä ;)

Kaunista oli Kukkokallion rantasaunalla syysilmeessäkin. Vaan uimaan ei mennyt enään kukaan.

Kurkikaverit ottivat ja lähtivät lämpimään




Syysviikonloput ovat vierähtäneet mökkiaskereissa Kuhmalahdelle - ja täytyy myöntää että vkonloppuisin kelit ovat olleet sangen siedettäviä! Vähän uusia rappusia, vähän uutta maalia ja paljon uutta nurmikkoa. Pihan reunaan on 70-luvulla töräytetty kunnon kuusikko kasvamaan ja nyt se sai lähteä. Tilalle tulee nurmikko ja avaruus. (Katsotaan keväällä kun koirat rallaa siinä uudessa mullassa, että kuinka hyvä ajatus tämä oli ;))

Alkutilanne

Työ alkaa edetä



Syksyn vakivarustus, kun muissa väleissä on keräilty polttopuita metsästä...


Ja Karvalandia seuraa matkassa mukana. Välillä Piu&Dima "avustajineen" Virroilta ovat olleet remmissä mukana. Mitään järjellistä koirien kanssa ei oikein ole tehty. Jälkiä koitettiin, Tikkari oli pro, mutta Häpsii oli aivan kuutamolla eikä edes yrittänyt tehdä töitä. Esineruutua koitettiin. Siinä molemmat olivat kuutamolla. Tottista on vähän tehty, tässä Tikkari on kuutamolla ja Häpsiin kanssa en edes viitsi yrittää sitä noutoa. Hmmm..onkohan tässä nyt asenteessa jotain pielessä... Riisi on saanut vain olla ja rentoutua. Marraskuun paimennuksesta en ole vieläkään päättänyt kumman otan, äidin vai tyttären. Häpsii saa jäädä kotiin, jotta tilan bc:t jäävät työkuntoisiksi. Ainakin viimeksi ne osallistuivat Häpsiin mittapuulla liikaa koulutuksiin...

Häppäri 3 vee mittarissa





Tikkarilla on selvästi ollut murkkuikää ja kakara koettelee rajojaan niin mun kuin muiden koirienkin keskellä. Pari kertaa on yrittänyt äidilleenkin sanoa murmur, mutta ainakaan vielä mitään sanaharkkaa ei ryhmässä ole ollut. Omaa vikaa pitkälti, koska tuo maailman helpoin pentu on saanut kasvaa kuin pellossa eikä mulla ole siihen sellaista suhdetta kuin muihin. Sääli, erittäin kiva koira ja kapasiteettia olisi, mutta tuo tsekki-ihme vie edelleen mehut arjessa.



Teinit yhdessä





Piu


Piippa vähän pelästytti, kun ruokahalut ajoittain hiipuivat ja kuului kakomista. Viime viikolla käytiin syynissä, otettin röntgen, otettiin varjoainekuvat, tähystettiin ja pengottiin noin muuten. Saldona ärtynyt nielu, ja pieni laajentuma ruokatorvessa. Onko ensimmäinen seuraus jälkimmäisestä vai sattumaa. Nyt napsitaan lääkekuuri ja seurataan tilannetta. Kilpirauhasen vajaatoiminta suljettiin pois, se kun kuulemma aiheuttaa vanhoilla juuri ongelmia ruokatorveen. Sydän kunnossa, ei kasvaimia, hampaat ok...taas mennään ! Piippa on nyt kuin yksi hoitola-asiakas "aloita aamu antepsinilla".




Päivä kerrallaan jolkotamme kevättä kohti!

Kissoille uusi koti ?

Tätä kysymystä olen pyörittänyt päässäni toista vuotta. Ainakin.


Tein aikanaan itseni suhteen virhearvion; olen niin koiraihminen, etten mielestäni tarpeeksi jaksa panostaa kissoihin. Ja kun elämämme on aika liikkuvaista, niin kissat joutuvat olemaan liian paljon yksin, öitäkin. Ne inhoavat muutoksia ja matkustamista, joten niitä ei voi raahata mökillekään mukaan.

Ja liika yksinolo ja seuranpuute saa aikaan pissailuongelman. Sitä ei ilmene, jos elämä on tasaisen seesteistä, mutta muutokset ja pidemmät poissaolot sen tuovat esiin. Ja ongelma ei nyt ole hirmuinen, lattialle jääneet koiranpyyhkeet ja pienemmät matot ottavat osumaa, -kop kop - sohva yms on jätetty rauhaan. Vaikka olen nyt jo liki tippa linssissä, olen silti tullut siihen tulokseen ja meidän karvapalleroiden voisi olla parempi muualla. Ja jos ei sellaista paikkaa löydy, ovat sitten täällä.


Eli laittakaahan sanaa kulkemaan:

Uutta rakastavaa kotia vailla
pörröiset 3-vuotiaat kissasisarukset ”Ahma (punainen)&Supi (mustakilppari)
Ovat ikänsä eläneet sisäkissoina, ovat asianmukaisesti leikattu, rokotettu, madotettu ja muutenkin hyvin pidettyjä ja terveitä. Melko rauhallisia luonteeltaan, välillä äärimmäisen seurallisia (ja välillä taas paljon omissa oloissaan), isoihin koiriin tottuneita ja hiljaisia ystäviä.

Ahma on perusrento jätkä, joka tekee helposti tuttavuutta ja puoliksi asuu säkkituolissaan "roikkuen".
Supi on herkempi lady, joka sulaa hitaammin. Kuitenkin Supi on se joka enemmän tulee sänkyyn kiehnäämään ja vaatimaan läheisyyttä. Molemmat ovat kovia kehräämään. Supi on myös kiintyneempi koiriin (joita kumpikaan ei sitten yhtään osaa pelätä). Koirat nuolevat kissojen korvat ja mahanaluset, kissat kävelevät koirien yli jne. Muita kissoja eivät ole tavanneet.






Mikäli joku haluaa aiheesta lisätietoja: hh.jarvinen_ at _ gmail.com

Joko karhut kohta menevät talviunille?

Kontiokujalla on käynyt kova kuhina, välillä meinaa jo väsy iskeä, mutta vielä ei taida olla unten aika.

Jep, osa tavaroista on edelleen purkamatta "tietokonehuoneen" nurkassa. Lienevät siinä vielä joulunakin? Sisällä ei ole kyllä tehty mitään järkevää, mutta aika vähän on aikaakaan vietetty. Pihamaalla on touhuttu paljonkin. Istutimme yhdelle sivulle tuijia aidaksi kasvamaan ja toiseen päähän vähän erisorttisia angervoja, lähinnä kuivaa ja hiekkaista maaperää ymmärtäen.




Takapihan hiekkalaatikosta piti tulla perennapenkki, mutta tällä hetkellä siitä tulikin "havulaatikko".

Rinteessä kasvaa nyt myös vuorimäntyjä.

Tämä taimien istuttelu tarkoitti melkoista kaivuutyötä (en minä...) ja multa kärräsimme "oma lapio mukaan" periaatteella kolme peräkärryllistä Tarasteen multavarannoista. Peräkärrystä multa piti lapioida kottikärryihin ja jakaa pinoihin eri puolille pihaa...ja toki hyvä osa mullasta on viikkojen mittaan kulkeunut sisäänkin ;) Eli lapion varressa on oltu ihan riittämiin.

Tämän lisäksi yksi tsempattu juoksulenkki ja muutama vetävämpi hoitomoppe töissä (ja kotona...) niin yksi selkä on aika kipeä. Ei kestä näköjään kaupunkilaistyttö tälläistä.
Nyt täällä alkaa näyttää aikalailla siltä kuin oli tarkoituskin ja voimme siirtyä touhuilemaan Kuhmalahdelle mökkejä talvikuntoon ja niiden nurkille suunniteltuja pikkuremontteja. Muutama motti polttorankaakin pitäisi kerätä metsästä klapikoneen viereen...


Polje, polje

Jotta viikonloput sujuisivat levon kannalta, niin elokuun viimeinen sellainen vietettiin autossa, Tromssassa käväisten. Lauantaina lähdettiin aamulla 05, hurautettiin Kilpisjärvelle, jossa oltiin 19.30. Aamulla kuudelta jatkettiin Tromssaan näyttelypaikalle ja illaksi sieltä alaspäin Muonioon. Ja sieltä sitten maanantaina takaisin kotiin (eli Siitamaan) kahdeksaksi. Matkasuunnitelma päti, ja kaikkien takamukset kesti istumiset -2455km tuli mittariin kolmessa päivässä. Ja kaikki muistaa missä on hiekkadyynit ;) Kiitos seurasta Irja ja Heidi!

Näyttely itsessään oli aika farssi. Satoi ja oli sumua. Huono tuuri, mutta tästä ei valita. Kaikki kehät alkoivat klo9 ja me olimme parkkipaikan jonossa 8.30. Paikkoja ei enään ollut. Jono kasvoi ja ihmiset hermostuivat. Saimme luvan jätttää pakumme ihan tienlaitaan - ei se muualle olisi mahtunutkaan. Savisen kuraliejun läpi vaelsimme näyttelypaikalle, joka oli TODELLA pieni. Teltat täyttivät koko alueen ja kun yritimme pystyttää omaamme, joku hullu norjalaisakka tuli mesomaan ja kohta koko toimikunta huusi meille ja muutamille muille suomalaistelttakunnille ettei se ollut sallittu paikka. Daa, mutta muualle ei mahtunut. Näyttelytoimikunnan liivitäti tuli selittämään sitten, että ilmottautuessani sinulle on taattu vain arvostelu koirallesi, ei tilaa parkkipaikalla eikä tavaroille. Aikamme siinä keskusteltiin, teltat jäivät kokolailla siihen, kaikki kastuivat päivän mittaan tasaveroisesti.

Arvostelun me tosiaan saimme, Nils Molin arvoi sekä Tikkarin että Peetun Cacibin arvoiseksi, sertit saatiin ja Tikkari meni voittamaan velipoikansa! Ryhmissäkin juostiin mutta ei meitä huolittu jatkoon. Staffeilla farssi jatkuin hieman kehässäkin, tuomari oli tosi tiukka. EH, H ja hyl olivat yleisimmät arviot. Molemmat junnut olivat ERI1 ei SAta... 22 staffia ja vain 3 SA:ta ja 5 ERIä.
(kuvankäsittelyohjelma päätti itse muuttaa osan kuvista mustavalkoisiksi...)





Koirien matkan kohokohdat oli meidän pikaiset turististopit, joissa lauma sai aina juosta vapaana. Nylon ei tainnut koko matkalla tajuta ettei Tikkari olekaan Tyyris ;) Majapaikoissamme koirat saivat olla vapaasti, pitkän autoilun lomassa ei tosiaankaan haluttu sellaisia paikkoja, jossa olisivat häkkeihin joutuneet.

Joey

Joey ja Tikkari

Peetu

Peetu ja Tikkari Äijäkoskella



Viimeinen koitos

Häppärille tänä vuonna oli viime viikonloppuna. Ja vaikka luotto ei ollutkaan ihan täysi, niin meidän Höyry suoritti BH kokeen hyväksytysti lauantaina.
Reeneissä on ollut pientä muiden koirien vilkuilua erkkarin "lähdempä" tempauksen jälkeen, mutta kokeessa tätä ei ollut. Varsinkin alussa vire oli kyllä huonoakin huonompi eli oikean mielen ylläpitoa odotellessa pitää harjoitella paljon. Tuo oli aivan kuutamolla kun lopulta päästiin aloittamaan ja remmiseuruu oli löysää! Henkilöryhmä oli niin tiiviissä, ettei me meinattu mahtua rinnakkain sieltä väleistä ja siinä sählättiin mielestäni kauheasti...Vapaana kaikki sujui jo ryhdikkäämmin. Istuminen tapahtui, vartaloavulla ja hitaasti, mutta tapahtui. Maahanmeno oli ok, vähän hitaahko. Luoksetulo oli ripeä, mutta tuli tietty vinoon... Paikallamakuu oli ok, pakko oli ihan vähän vilkasta olan yli kun parina ollut spk teki luoksetulon. Mutta ei se edes päätään kääntänyt. Yes ;) Arvosanat olivat tasoa erittäin hyvä, istuminen hyvä.
Kaupunkiosuudella vedettiin hihnassa ja nosteltiin häntää, mutta ei mitään vakavaa. Läpi meni siis!
Sitten pitäs varmaan opetella se nouto talven aikana???