Tammikuu

Tammikuu on ihan kohta vierähtänyt ohi. Täytyy myöntää, että joulukuun alusta asti on ollut niin mukavat kelit, kun se tähän aikaan on ylipäätään mahdollista. Pakkanen on pieniä kiristymiä lukuun ottamatta pysynyt sangen kohtuullisena, kuitenkin sen verran miinuksella, että pahimmilta nuoskaantumisilta on vältytty. Hyvin pitkälti puut ovat olleet kauniin lumisia, joka samalla on lisännyt valoisuutta edelleen. Lunta ei kuitenkaan ole kohtuuttomasti, enkä toistaiseksi ole joutunut pulaan edes pakettiauton kanssa ;) Tosin sen webasto on ryttyillyt liian monen satasen edestä ja vikalistalla olisi vieläkin korjattavaa.. Ja huoltoa tuo vaatisi koko laatikko. Eläinlääkärille mä vielä suostun maksamaan, mutta autokorjaamot on ryöstäjiä !

Viikot ovat rullanneet hyvin tasaisesti, välillä unenpöpperössä päivästä toiseen, välillä piristyneempänä.

Jukka on urakoinut Mattilan uutta rantasaunaa ja kehikko onkin pystyssä. Eiköhän tuo keväällä jo lämpöä pidä …  itseäni kiinnostaa kuinka ihmeessä tuo kokonainen rakennelma saadaan siirrettyä oikealla paikalleen…

 

Koirat ovat pääsääntöisesti vahtineet kotia päivät, mutta välillä vaihtelua tuomaan otan ne töihin mukaan. Nyt niillä olikin jytäviikko, kun Irjan pojat olivat talvilomalla ja Huurukin heilui jonon jatkona. I-pentueesta olikin näin paikalla muut paitsi Maissi ja J-pennuistakin sitten Peetu, Tyyris ja Tikkari. Jos olisikin ollut toisenlaiset kelit, olisi ehkä saatu hauskoja sukulaispotretteja. Nyt ei edes yritetty. Kuin kiusallakin aurinko ei näyttäytynyt kunnolla, tai pakeni ainakin heti kun päästiin kameran kanssa ulos. Tässä nyt jotain otteita Peetun, Dieselin ja Tikkarin hauskanpidosta. 

Riisi ja Diesel  

Let´s Play

Peetu

Tikkari juoksuttaa poikia

Tikkari

Peetu,Tikkari,Diesel ja Riisi

Peetu ja Diesel

Peetu ja Tikkari

Diesel

Peetu

Tikkari

Tikkari ja Peetu

Tikkari ja pojat perässä

 

Jo pitkään mulla on ollut todella vaikeaa tuo lenkille lähtö. Koirien liikutus onkin jäänyt vähän alakanttiin omasta mielestäni.  Hauska lisä on ollut Häpsiin ankeaan remmiliikutukseen tuo potkukelkkailu. Se vetää ja lujaa. Tuota Asemantien jalkakäytävää on helppo paahtaa eestaas, kun valitsee mahdollisimman hiljaisen hetken. Ei ole kyllä montaa kertaa tarvinnut potkaista kun tuon valjastaa, menomatka mennään laukalla, takaisin sen saa jo ravaamaan. Välillä olen ottanut Tikkarin mukaan , se laukkaa hölmistyneen näköisenä kelkan vierellä kun toinen kiskoo ihan tosissaan. Pitäisiko Häpsii myydä Lappiin valjakkokoiraksi??

Lenkkeilyn sijaan olemme heränneet tokoiluintoon.  Vaikka kuinka olen päättänyt, että TK2 riittää, niin Häpsii on opetellut ruutua, luoksetuloa kahdella stopilla jne… Tuo ruutu vaikuttaa olevan sille mahdottoman simppeli. Hyvä irtoavuus, eteenmenon alkeet,hyvä stoppi jne ehkä tekevät hyvää pohjaa – verrattuna miten tätä koitettiin Piipariselle saada tajuntaan. Ei kai tässä sit auta kuin lähteä tunnarikapuloita pilkkomaan, vaikka luulin, ettei mun enää tarvis ;)

Samalla olemme Tikkarin kanssa yrittäneet taas ties kuinka monennen kerran innostua. Sen leikki on vahvistunut hyväksi ja se kelpaa mainiosti palkaksi. Olen kironnut itseäni niin monta kertaa, että miten saatoin päästää pentuajan läpi tekemättä mitään. Tässä voidaan syyttää taas Häpsiitä, mutta itseäni eniten – miksi ottaa pentu, jos edellinen vie kaiken ajan. Ongelmana meillä on  sama ohjaajaherkkyys kuin Riisinkin kanssa. Ja mun varovaisuus vaatia ne ulos mukavuusalueelta, että ne tajuaisi sen kuitenkin olevan mukavaa. Molemmat ottaa kaiken fyysisen pakotteen, siis pienen remmin kiristymisen, erittäin negatiivisena asiana ja lopettavat kaiken tekemisen, vaikka asian tarkoitus olisi toimia herätyksenä. Nyt kuitenkin olemme pääsemässä tästä Tikkarin kanssa yli, ja se on huomannut, ettei mennytkään rikki vaikka olikin pakko. Meillä on ollut oikein kivoja reenituokioita ja se mukavasti nousee aidan takana, kun teen Häppärin kanssa. Ja Riisikin on päässyt puuhaamaan, se on nykyisin niin huomattavan nälkäinen, että tuntuu tekevän nakkipalansa eteen vaikka mitä. Katsotaan, kuinka pitkään meidän innostus riittää, yleensä keväällä on ollut pitkä laiskotusvaihe, kun on niin paljon kaikkea muuta tekemistä.

Tänään on ollut kotipäivä, pientä siivoilua lenkkeilyn ohella. Jos aina välillä saisi edes yhden kaapin siivottua (kuten tänään ;)) imuroinnin ohella, niin pro. Tikkarilla oli kylpy ja tupsutuspäivä, jos ei se nyt puhtaana menisi niin takkuun.

 

 

 

Loppiaisrallia

Vuosi on hurahtanut hyvin käyntiin. Jos kaivaa esiin vuoden takaisen bloggauksen,niin suorastaan ruusuisesti…

Itseasiassa 1.1 tuli täyteen vuosi, ettei ole sattunut vahinkoja Häpsiin kanssa. Siis ”yhteydenottoja” koirien kanssa. Pari kertaa se on paennut pannastaan kaikesta huolimatta, mutta tilanteet on saatu pelastettua. Sen käytös ei kyllä ole ainakaan parantunut, jotenkin vähitellen sen remmikäytös on taas huonontunut. Sen kanssa kykeni lenkkeilemään, kun se oli käskyn alla, mutta nyt se käskyn alla pysyminen on kadonnut. Hieman parempi se on yksistään, joten kolmikon kimppalenkit ovat vähentyneet pakollisiin.

                                 Häpsii kyttää pilkkijää

 

Vuosi vaihdettiin hauskuuttelun merkeissä, kaveriporukkaa tuli tänne meille; syötiin, juotiin, saunottiin, iloittiin ja poppi soi. Sillälailla aikuismaisesti ; )  Aamukuuteen …   Vuosi aloitettiin siis tavallaan sangen rauhallisesti, kun ensimmäinen päivä vierähti nukkuen.

Loppiaisviikonloppu vietettiin piiiiiiiiiiitkästä aikaa Mattilassa. Viime talvena ei oltu siellä oikeastaan kertaakaan, lämmityksessä on niin kova urakka. Nyt paikka oli vuokralaisten jäljiltä lämmin, joten hyödynsimme tilanteen. Nautittiin maaseudun rauhasta, käytiin metsätöissä , koottiin uutta saunamökkiä, tehtiin polttopuukuorma tänne kotiin , nautittiin kivoista ulkoilukeleistä metsäteillä ja jäällä – ja saunottiin ja nukuttiin . Pari päivää hurahtivat taas liian nopsaan.

 
 

Uuden rantasaunan kehikko alkaa nousta

  tilanne jouluaattona, nyt kerroksia on jo 10 enemmän.

Rannalla oli mielenkiintoisia jääveistoksia. Vesirajan puskat olivat aivan jään peitossa, samoin lähimpien puiden kyljet. Suoja oli tätä ilmiötä jo lieventänyt, alun perin olivat olleet vielä metrin verran isompia. Järvi oli vielä auki, kun myrskysi pakkasella, ja aalloista tullut vesi ”jäätyi ilmaan”. Olisipa ollut kirkkaampi keli, niin noista olisi saanut ihan mahtavia kuvia!

 

Nuo briardit osaa olla niin hölmön näköisiä – ja hölmöjä… Jäällä jahtasivat toinen toisiaan, sitten uhkaa tulla törmäys…

mutta Häpsii vaan jatkaa ohi…