Tuolloin kolme viikkoa sitten pikkukoirat tulivat meille viikoksi hoitoon, mutta Riisi oli vielä ”töissä”, joten neljällä mentiin. Toinen viikonloppu vaan maattiin mökillä leväten loppukuun koitoksia varten.
Kolmannella viikolla alkoi tavallaan haikeat tunnelmat kun Riisin pentuset alkoivat muuttaa maailmalle. Tosin ihania uusia perheitä ovat saaneet ja varmasti tullaan tapaamaan jatkossakin. Riisi ei tunnu asiaa murehtivan, joten ei kai meidän ihmistenkään pitäisi!
Koiraharrastuksista ei ole heinäkuussa ollut puutetta. Kepo on joutunut töihin joka viikonloppu, kun aina muutama on jäänyt touhuista rannallekin… Puoli välissä kuuta oli odotettu Oulun turnee – joka edeltävällä viikolla sai aikaan melkoisen raivon. Sunnuntain lappuja ei tullut, ja aikani asiaa selvittyäni: En ollut ilmoittanut koiriani kuin lauantaille (ja siis ihan oma moka). Matkaa oli suunniteltu kauan, joten hieman ärsytti!!! Onneksi Anu ja Irja olivat hoitaneet omansa, etten muiden menoa sössinyt.
Lauantaina lähdettiin matkaan klo 04 (zzz…) ja ajoissa oltiin kehänreunalla – jossa kohta alkoi sataa. Ja satoi , satoi, satoi. Kaikki 4 koiraa olivat ihan yhtä aikaa kehässä, itseltä alkoi hermo pettää – ja me oltiin NIIIIIIN märkiä!
Sukka kävi pyörähtämässä (siis uimassa) staffikehässä junnujen neloseksi SA:n kera ja Annu kiltisti pyöräytti Diman schapekehässä sillä välin. Ja wow ! Dima oli VSP ja sai sen viimeisen CACIBIN tullen intiksi!!! Aivan vettä valuvana roiskuin briardkehän läpi briardien kanssa – Peetu VSP ja cacib nro x ja Tikkari PN2 ja sert&vaca.
Siinä vaiheessa huumorintaju suomen suveen oli finito. Meillä oli neljä märkää koiraa aivan savessa – kaikki häkit, kassit, vaatteet, pyyhkeet, pressut aivan vettä valuvina. Kaikkea muuta kuin ihanaa mennä hotelliin…
Noh, pidimme koiria autossa lämmitin päällä, veimme pakolliset vaatteet huoneeseen kuivumaan, kävimme syömässä ja kehitimme koirille hotellihuoneen eteiseen&kylppäriin aitauksen ja näin saimme huoneemme pysymään aikas siistinä! Tästä päivästä pitäisi nyt olla valokuvia, mutta kamera sentään pidettiin kuivana autossa…
Sunnuntaina sää suosi, ja pojat olivat kehässä aivan eri aikaan. Sukka oli junnujen ERI3 ja Peetu PU2 sert ja cacib. Kotimatkalla kiersimme Virtain kautta, palautimme Diman ja sittemmin Sukan Orivedelle. Olihan reissu ja olihan sade!
Viikko ”elvyttiin” melko kiireisen ja kuuman työviikon merkeissä ja illat työstäen erkkariluetteloa, näyttelykirjeitä yms. Riisi tuli kotiin heti maanantaina ja tytöt olivat aivan kuin ennenkin. Kumpikaan ei ole kyseenalaistanut Riisin kuningatar asemaa ja Riisi on ollut hyväntuulinen oma itsensä. Nyt syödään kiloja takaisin ja kasvatellaan lihaskuntoa ja turkkia vähitellen.
Ja jotta koiramainen meno pysyisi yllä, eilen lauantai aamuna klo 05.30 lähdimme Tikkarin kanssa Vaasaan MH-kuvaukseen peruutuspaikalta. Pipsa ja Nessa olivat onneksi matkaseurana, koska istumista riitti! Testi meni molempien tyttöjen osalta hienosti. Tikkari leikki innokkaasti vieraallakin esineellä (tämä on usein ongelma) ja tuntui palautuvan metsässä kohdatuista yllätyksistä ihan helposti. Reagoi siis, mutta ei mitään isoja säikähdyksiä. Vähäksi aikaa se jää miettimään, mutta varsin pienillä avuilla se tutustui juttuihin itse. Aaveita se meni katsomaan täysin ilman apuja. Ampumiset Tikkari kuuli elämänsä eka kertaa ja palautui ongelmitta eli siinä ruksi ykkösruutuun. Nyt on sitten selectionvaateet täytetty.
Ja sunnuntaina sitten kello soitti vasta kuudelta, hyppy autoon ja Helsinkiin! Briardeja oli kehässä 10 kpl, Peetu oli paras uros ja Huuru poikien kakkonen. Molemmat saivat kehuja liikkeistä ja vakaasta ylälinjasta. Kuudesta nartusta vain kaksi sai SA:n ja Tikkari oli niistä toinen. Ja samaa vauhtia PN1 SERT ja eka CACIB! Peetu vei ROPin ja kävimme pojan kanssa isossa kehässä juoksemassa kunniakierroksen ilman sen suurempia huomionosoituksia ;) Schapeissa oli Buffing päivä (tai itse asiassa ROP ja ROP-vet oli Paulan tuontikoira) - paikalla oli 11 Buffingia ja kehän jälkeen juhlistettiinkin Paulan schapekasvatuksen 10vuotispäivää. Piiparinen ensimmäisestä pentueessa oli kunniajäsenenä turistina paikalla ja ottikin huomionsa herkkuja kerjäten ;) Dima oli kehässä ja esiintyi tyylillä, tulos PN2 ja CACIB. Eli ikään kuin varmisteltiin Oulun tulosta ! Nyt meidän schapet jäänevät aikalailla kotikoiriksi. Heti näyttelystä tultuani ajoin Piun kaljuksi ja nyt mummo saa lopullisesti olla eläkkeellä. Dima on saavuttanut tavoitteensa, joten aika harvakseltaan sitä varmasti kehiin tuon. Katsotaan, tuleeko meille vielä uusi schapendoes jonain päivänä ja mitä sen kanssa sitten keksitään…
Nyt on harrastettu ja touhuttu koiria niin, että korvista tulee ulos. Kamera on istunut joko kotona tai autossa eli yhtään kuvamuistoa ei kuun touhuista ole. Mutta hienoja päiviä, hienoja saavutuksia. Jos vaan lorvii kotona, niin mitään ei saa. Silti aion ensi viikonlopun ihan vaan olla!
Viime viikolla tehtiin myös suurempia siirtoja sen eteen, että meidän lauma ei ehkä asuisikaan enää Tampereen keskustassa. Nyt jännitellään kuinka asiat lähtevät rullaamaan eteenpäin…
