lauantaina, toukokuuta 19, 2007

Hajautusohjelma menestyy!

Jälleen kerran koirat ovat hajautettu harrasteisiin eri puolille maata...
Ja Piu teki sen! Tai Mari... no, kuinka vaan, Piu siirtyi tänään Liedossa agilityn kolmosluokkaan!
Mitä jatkossa seuraa, se on arvoitus kaikille. Fakta lienee, että tällä treeni määrällä (taas helmikuun jälkeen nolla) ei kolmosista mitään luokkavoittoja rapise, mutta käydään nyt jokunen kisa koittamassa. Ja jos kesällä joutaisi pari kertaa treenikentällekin ;)

Piu on ollut nyt ihan kunnossa alkukevään kummallisten ontumisten jälkeen. Lepo ja lääkekuuri kai pikkuhiljaa tehosi ja nyt koko toukokuun Piu on ollut ok, vaikka rasitustakin on ollut. Agilitya tosin ei ole treenattu. Toivotaan, että ontumiset ovat kokonaan takana.


Itse ajelin viikonlopuksi Viikkiin hakemaan kesäksi tavaroita, kun töihin lähtö tuli niin kiireellä, etten ehtinyt kuin tärkeimmät pakata. Samalla reissulla kävimme Riisin kanssa Aptus Showssa näytillä Elina Haapaniemellä. Ihan Riisimäinen arvostelu ja PN2 kera varasertin ja varacacibin. Ei siis hassummin ollenkaan, mutta silti ihan vähän kaivertaa, kun me n i i n olis haluttu se cacib ja sitten jääty kotiin kasvamaan (karvoja ainakin). Mutta eipä nämä tahdon asioita ole ;)

Nyt sitten taas auton nokka kohti Pirkanmaata, työt odottaa.

keskiviikkona, toukokuuta 16, 2007

Suomi-Ruotsi-ottelu

























Toisen työviikon jälkeen oli edessä pitkään suunniteltu matka Ruotsin voittajaan. Sangen aikaisin lauantaiaamuna pakattiin Maritan autoon Huuru, Riisi ja Piu the Maskotti ja nokka käännettiin Turun satamaan. Päivälaiva oli jokseenkin tylsä, kun emme malttaneet nukkuakaan. Onneksi oli todella lämmin ja aurinkoinen päivä, joten istuskelimme koirien kanssa kannella. Koitin opettaa Riisiä pissaamaan siihen kammottavaan hiekkalaatikkoon, mutta neiti ei voinut. Hyvinhän tuo pidetteli maihin asti.


Tukholmasta seikkailtiin ulos kohti Upsalaa ja kaikki meni hyvin, kunnes päädyimme upouudelle tielle, jota ei löytynyt kartasta eikä navigaattorista...pienten pähkäilyjen ja yhden moottoritiellä tehdyn u-käännöksen jälkeen majapaikkamme löytyi. Aamulla jätimme taas varhain wärdhusetin taaksemme ja suuntasimme Österbyrukin "herraskartanon" maille näyttelyyn.


Sekä schapet että briardit alkoivat tasan 9.00, onneksi vierekkäisissä kehissä. Silti Piu ja Riisi olivat yhtäaikaa PN-kehässä. Apuun sain ruotsalaisen juniorhandlerin (Tack Erika), joka esitti Piun alusta loppuun upeasti, PN3:ksi kahden upean valionartun jälkeen. Piu hoiti homman tyylillä, ei sitä haitannut yhtään, että narun päässä oli tuntematon väärää kieltä puhuva tyttö. En hirveästi ehtinyt seurata schapeja, mutta pidin siitä mitä näin. Koirat liikkuivat ja esiintyivät kauniisti ja luonteet vaikuttivat reippailta. ROP oli Adidas de la Vallee du Doux, jota olen fanittanut jo pitkään. VSP oli Mc Marras Peewees Pommac , joka voitti myös -04, kun edellisen kerran olin Ruotsin voittajassa. Ihana narttu!


















Briardikehä meni nopeasti meidän nuorison kanssa pyöriessä. Huuru voitti ansaitusti urokset, vaikka vauhtia meinasi loppukisoissa olla liiankin kanssa. Riisi sipsitti omaan tyyliins sievänä, se ei ihan riittänyt Adolfo Spectorille, vaan Riisi taipui luokassaan Cartier Monzerat Eowynille (Grattis!), josta tuli myöhemmin ROP. Olisihan se titteli kelvannut meillekin, mutta ehtiihän sitä ja pääasia ettei tyhjin käsin tarvinnut palata.











Sunnuntai-iltana huristelimme eksymättä Tukholman keskustan läpi paattiin ja marssimme hyttiin nukkumaan kohtuu väsyneitä -muut paitsi Huuru, jonka duracelit kestää ja kestää...

Seuraava reissu on jo suunnitelmissa , eikös se niin ole, että matkailu avartaa!

Semmaa ja suhinaa

Toukokuu vaihtui touhun keskellä. Vappua vietettiin pitkän kaavan mukaan, kolmet grillauskekkerit mahdutettiin viikonlopun aikaan. Mukavaa oli ja syötyä tuli!


Sitten alkoi työhulina ja heti ensimmäisinä päivinä sitä tajusi, ettei kunto ole ihan huipussaan. Teemme päivittäin hirvilaskentoja metsässä ja kilometrejä umpimetsässä kertyy päivässä noin 10. Olen myös tajunnut että kilometri metsässä on t o d e l l a pitkä matka. Meikäläisen pitkät jäljet eivät siis ole varmaan olleet koskaan kauhean pitkiä... Pitänee hankkia itsellekin gsp, joka armottomasti laskee metrit. Pirkanmaan hirvet lienevät ennallaan, jotain ne ainakin ovat jättäneet jälkeensä...




5.-6.5 viikonloppu oli ahdettu niin täyteen koiraohjelmaa, ettei paljon enempään voi revetä - tai en olisi siis itse voinut revetäkään, kiitos kuuluu "hajauttamisohjelman" kavereille. Heinoset veivät Diman lauantaina muassaan Helsinkiin näyttelyyn ja sunnuntaina Piun agilitykisoihin Janakkalaan. Dima yllätti taas ja oli pk-tapahtumassa VSP saaden toisen sertinsä. Tuleeko siitä sittenkin näyttelykoira??? Piu ei ihan onnistunut nousemaan kolmosiin - yhden riman päässä se taas oli (ja luokan nopein aika...).






Itse istuin viikonlopun tiiviisti briardistien laumaviettiseminaarissa Lopella, oppeja ammentamassa oli Theo Kroezen. Paljon tuli uutta, paljon kerrattiin vanhaa ja vahvistettiin oppeja. Hieman olin/olen epäileväinen, koska laumavietti koulutuksessa ei apuna käytetä nameja eikä leluja - onnistunko muka olemaan riittävä palkka? Theolla on koirien käsittelytaito hallussa ja oli hieno seurata näitä "opeta koira seuraamaan kolmessa minuutissa"-tapauksia. Ja tuo 3min päti kyllä Riisiinkin... Noutotekniikkaamme saimme tukea ja vinkit ovat auttaneet. Liialliset toistot karsittiin ja nyt koira jo itse ottaa kapulan suuhun! Samoin haukut saanut minikapula palautettiin schapeomistukseen ja Riisi sai Oman Ison.