Helmikuu on huristanut hurjaa vauhtia eteenpäin. Puoliväli on käsillä ihan juuri ystävänpäivineen kaikkineen. Sitten alkaakin hiihtolomahässäkkä, jonka jälkeen ollaankin jo maaliskuussa ;) Se ei ole huono juttu, sillä vaikka tämä helmikuun karkkilakko onkin sujunut ihan jees, en usko tämän jatkuvan yhtään lisäkuukautta... Miten niin addikti ja miten niin heikko?
Kaikenlaista pientä mukavaa on puuhattu ja lisää on suunnitelmissa. Viime viikko oli hyvin tyypillinen esimerkki meikäläisen elämästä ; olin kolme yötä pois kotoa, kaikki eri osoitteissa. Eikä tämä viikko hirveästi taida poikkeusta tehdä. Ei, en silti tunnusta viettäväni "huonoa elämää" :) Viime viikonloppua vietettiin rennosti mökkeillen Kuhmalahdella ja siellä järvenjäällä kahlaillan. Viikolla käytiin testaamassa Maritan kanssa Suinulan jäätilannetta viiden koiruuden kera. Huuru ei oikein tiennyt kuka tytöistä olis kivoin, sisko ehkä kuitenkin. Tosin siskon kanssa yhdessä on huisia pyörittää PikkuKoiraa. PikkuKoira saa kyytiä lähes päivittäin myös töissä kun Riisi, Clintsu ja Kaali antavat kakaralle vähän joukkohivutusta.
PikkuKoira täytti viikolla 5kk. Kaikki hampaat ovat vaihtuneet ja eiköhän tuolla koko kalusto ole kasassa. Otsatukka alkaa olla uskottavan mittainen teiniversio ;) Uskottavan kokoinen tuo alkaa olla muutenkin... Mittaukset ovat antaneet 54-55cm ja vaaka näyttää 22kg. Nyt onneksi (!) vaikuttaisi tuo kasvu hidastuneen. Hullu se on menemään, aamusta iltaan. Positiivisia puolia on aika hyvin hanskassa oleva sisäsiisteys ja nätistihän tuo on ollut työpäivät yksin kotona. Koulutustouhuja ollaan vähän touhuttu, nyt koitetaan vahvistaa tavaroiden tuontia mulle, että päästäisin esineruututoimiin. Sisällä kaikki kannetaan kyllä syliin, mutta ulkona ei todellakaan. Kahden pallon tekniikkakaan ei (vielä) toimi; kakara leikkii omallaan ja mä omallani. Ei hän haluakaan vaihtaa!
Olen koko ajan uhannut, että kun 5kk tulee täyteen niin sit alkaa "tapakasvatus" ja niin se alkoihin. Pikkuhiljaa nousee vaatimustaso kaiken maailman malttamisissa. Ihan kiltisti tuo _yrittää_ muistaa ja totella, vaan aina ei ehdi... Seuraavia oikeasti opeteltavia asioita on remmissä vetämättömyys ja kissojen koskemattomuus ulkona. Jälkimmäiseen mulla ei ole vielä ihan tarkkaa suunnitelmaa.... Toisten koirien ohitus ei ole ongelma, mutta vaatii vielä vahvistusta paljon.
Riisi ja Piippa tuntuvat niin ihanilta tuon termiitin rinnalla. Ne saavat laatuaikansa illalla sängyssä kakaran joutuessa vankilaansa ja omine privaattiulkoiluineen. On niin ihanaa kun ne tekee mitä sanotaan eikä häslää. Riisi on ilmoiteltu muutamaan "näytelmäkerhoon" ja kesän varallakin on jotain suunnitelmaa. Piu koittaa keräillä viimeiset sm-nollat agilityareenoilta tässä kevään kuluessa. Kaikkien suunnitelmien sivussa kulkee kuitenkin Riisin juoksun innokas odotus; Unkarin herra siellä odottelee... Merkkejä on kovin ja Rimppa on ihan muissa maailmoissaan. Mutta elämä on opettanut, että se juoksu alkaa juuri silloin kun se alkaa. Virroilla Dima aloitti muutama päivä sitten juoksunsa n.3kk myöhässä. Hmm...menemme sopivasti viikonloppuna sinnepäin, jospa se tarttuisi :) Riisin vauvoja odottaa kyllä innolla, mutta jotenkin Ätsii on saanut aikaan pienen turtumuksen briardilapsosiin... Silti kesäpennut olis pro!
Nyt alkaa pesät näyttää sen verran mustilta, että saa pellit kiinni ja pääsee nukkumaan. Eilen oltiin kaupunki-iltaa viettämässä ja aina tuo city maalaiset uuvuttaa ;) Tosin eilen marssittiin jäällä eikä keskustan humussa, silti meidän ongelmalapsella oli vaikeuksia käydä edes pissalla. Kovasti ollaan harjoiteltu ihan täällä kotonakin, että remmissä voisi tehdä asiat, mutta vieraassa paikassa tuo ei suju. Uskomaton eläin kertakaikkiaan.
Viikonloppuna onkin ohjelmassa huristelua välillä Virrat-Jyväskylä kavereiden tapaamisen & mummon synttäreiden merkeissä. Touhua riittää siis !