lauantaina, helmikuuta 28, 2009

Hiihto"loma" takana



















Hiihtolomaviikko alkaa olla kunnialla takana. Lomalaisten mopet ovat pitäneet sopivasti kiiruisena, mutta ihan sujuvasti on menty. Mun lomalaiset on viihtyneet täällä reilun viikon ja kyllä neljän briardin kanssa voi hyvin elellä ;) Kaalia ei edes lasketa, mutta Clintsukin on kotiutunut ihan mainiosti. Koko poppoo on ollut päivät yksin täällä ja ainoastaan Ätsii alkoi loppuviikosta turhautua ja tehdä tuhojaan...

Iltapäivisin on reippailtu ihan kunnon lenkit ja puuhailtu lisäksi pihapiirissä lelujen kera ja ilman. Onneksi nää kaikki kulkee fiksusti remmissä, joten kaikki neljä menee yhdellä kädellä. Tosin enimmäkseen me ollaan kyllä painettu pitkin peltoja ja metsiä . Vauhtia nelikossa kyllä riittää, mutta ovathan ne saaneet levätä päivät - ja aika levyinä ne on sisällä maanneet illatkin. Siis muut paitsi Ätsii.





















Tänään lähdettiin heti aamupalan jälkeen (siis puoliltapäivin ;)) jäälle toohottamaan ja lenkissä kuluikin parisen tuntia. Isot ovatkin sen jälkeen olleet aika hissukseen, mutta Ätsii on jaksanut puuhata koko iltapäivän. Mä alan hyytyä sen tahdissa. Se heräsi nimittäin tänään(kin) arjen tapaan kuudelta ja herätti Clintsunkin. Riisin ja Kaalin päät eivät tietenkään nousseet tyynystä. Noh, ulos ja evästä ja takaisin "aamupäiväunille"!

Huomenna nuo hoidokit palaavat kotiinsa ja meidän oma poppoo marssii briardien treeneihin Tampereelle ja sieltä Hämeenkyröön kannustamaan Piippaa agikisoihin ja noutamaan sen samalla kotiin Virtain reissultaan. Eiköhän me sit jäädä Tampesteriin pyörimään ja opettamaan Hätsiille cityelämää. Tiistaina mennään sit uudelleen ja se reissu onkin sit ihan oma lukunsa...







Kaalimummo
vauhdissa









Clintsu







Clintsu
hölköttää

sunnuntaina, helmikuuta 22, 2009

Laskiaisriehaa kerrakseen

Laskiaissunnuntaina ei ihan pulkkamäkeen asti joudettu, mutta kaikenmoista muuta puuhaa sunnuntaihin ja viikonloppuun yleensäkin mahtui. Koska puolisuomea jäi juuri hiihtolomalle, halusi sama "puolisuomea" tuoda koiransa hoitoon. Tästä syystä otimme vähän Pitkäjärven neliöitä hyötykäyttöön; eli Kaali ja Clinton muuttivat meille hiihtolomailemaan kotonurkkiensa kiiruusta. Perjantaina purin siis golffiparasta ulos koko viisikon (ja marssin liki suoraan nettiin surffaamaan pakettiautoa...kuume kovenee).






Elo viisikon kanssa on ollut ihan leppoisaa. Toki Ätsii häslää tapansa mukaisesti ja Clintsu kulkee helposti mun perässä, sehän ei täällä ole hoidossa ollutkaan. Nyt arki on jo tasoittunut ja huomenna tää poppoo jää tänne nukkumaan pidennetyt päikkärit työpäivän ajaksi.









Lauantai oli pyhitetty siivoukselle ja jotakuinkin sainkin urakan tehtyä päivän aikana. Toki järjestelyä olis vieläkin, mutta imuri&moppikierros on tehty - varsin hauskaa viiden koiran kanssa! Päivällä oli niin kaunis aurinkoinen sää, että ei muuta kuin järkkäriin pitkä putki ja koirat pellolle. Kyllä ne juoksi ja minä olin sormi pohjassa ja nautin. Edelleen, miten niin valokuva-addikti. Sain ihania kuvia kun kaikki briardit juoksivat perätysten, välillä otettiin ryhmäkuvia,-kahdella ja viidellä ja siitä väliltä. Lopulta vein kameraa sisään ja ajateltiin jatkaa lenkkiä metsään - painoin offia ja huomasin ruudussa tekstin : Ei muistikorttia. Sillä hetkellä sydän tais jättää yhden lyönnin ja kaikki tunnetilat valahti mun läpi. Vähitellen sain huokaistua. Ne oli(s ollu) vaan valokuvia. Hain kortin kameraan ja lauma takaisin pellolle. Aurinko oli jo hiipunut naapurin peltoja kohti ja koirien menokin jolkotteluksi. Sitkeästi napsin kuitenkin jokusen korvikkeen "menetykselleni".





















Sunnuntaina tein historiaa! Aamulla kun kahvi valui, tein PULLATAIKINAN nousemaan! Olen elämässä leiponut vain parit epäonnistuneet nisut ennen tätä, mutta nyt taikinasta tuli varsin "pullamainen" ja sen pystyi aikanaan muokkaamaan pyöreiksi palloiksi ;) Jesh. Enkä edes polttanut tuotoksiani. Toinen jesh. Kermat sisään ja herkuttelemaan. Pullat pakkasin mukaan ja matkasin Tampereelle Piun agikisoihin.
Piulla oli vain yksi startti, hienosti meni, koira pysyi Marilla hyvin hanskassa. Silti vitonen putken ohituksesta, varmistelemalla tämän olisi ehkä voinut estää, mutta kyllä kolmosluokan koiran PITÄISI suoralta suora putki suorittaa - äh. Kapo kelpie vetäisi yhtä harmittavan vitosen aan kontaktilta. Vitoset on syvältä, pitäs olla nolla tai sit sikana virheitä! Piippa lähtikin nyt Virroille viikoksi, ja ens sunnuntaina on seuraavat kisat. Meidän viisikko on siis vain nelikko tästä eteenpäin.
Piun kisareissuun mukaan arvottiin "maalaisimmat" eli pentunen ja Clintsu. Molemmat olivat kisapaikalla varsin hyväkäytöksiä. Noiden kolmen kanssa oli helppo kulkea ja ohitella räksyttäviä pikkukoiria, kun kukaan ei noteeraa. Clintsun kanssa harjoiteltiin hulinassa vähän tauolla olleita näyttelyjuttuja tulevaa silmällä pitäen ja Ätsii treenasi maneesin mekkalaa ja kuulutuksia. Hyvin leikki patukalla ja meni häntä huiskien pitkin poikin. Pelkää se siis ei, mutta toki pennelille oli niin paljon kaikkea, että häiriö näkyi onnettomana keskittymisenä. Sosiaalistumistreeninä päivä oli siis erinomainen.
Nyt nelikko mäkeen, pellit kii ja peitto korviin. Huomenna jatkuu aamulla kello kuus.

torstaina, helmikuuta 19, 2009

Hätsiin puuhapäivä








Pienen pennun elämä on aika kiireistä...




















Paljon ei jalat
ehdi maata
koskettaa





























Kun päivän on juossu ja pomppinu, illat pitää lakaista kissoilla lattiaa.
Nuo katit on kyllä ihan ihmeellisiä, tuo pentu saa vetää niitä perässään lattialla ja katit vaan makaa rentoina. Ne on vähän väliä korvantaustat märkänä, kun kaikki koirat vuorollaan käy niiden naamat hoitamassa. Kuitenkin ne sitten sanovat jos haluavat olla rauhassa ja osaavat marssia pois. Toki katson myös pennun perään, ettei se liikaa innostu puuhissaan.






















Vilua ja nälkää ....

Eli makkarin lattiantasossa oli hetki sitten +4 lämpöä ja karkinnälkä alkaa olla melkoinen!


Eilen oltiin Tampesterissa, joten lämmitysilta jäi väliin. Se selittää sisälämpötilan. Nyt on teholämmitys päällä ja eiköhän täällä kohta ala tarkenemaan. Tosin makkarin eristyksessä täytyy olla jotain vikaa, koska illalla lämmityksen jälkeen mittari keikkuu +19 ja aamulla herätessä on enää +14. Noh, kohta on kevät! Toukokuussa me tänne muutettiin ja silloin alkoi pysyä sulana ilman suurempia lämmitystalkoita.

Me ollaan Ätsiin kanssa harjoiteltu remmikävelyä jonkinverran ja ihan täällä kotonakin opeteltu remmissä pissaamista. Maanantaina ulkoiltiin taas koko viisikon kanssa Maritan lähistöllä jäällä ja sillä reissulla Ätsii teki elämänsä kolmannen kakan remmissä.
Eilen kaupungissa oli eka kertaa suht helppoa ulkoilujen suhteen, sain tuon illan aikana pissaamaan kaksikin kertaa ja lopulta myös kakkaamaan! En ole todellakaan voinut tälläistä ongelmaa kuvitellakaan tähän kuvioon!
Ulkoilulenksu muutenkin sujui kolmikon kanssa hyvin, koiria ohiteltiin urakalla ja emäntä oli ainoa joka käyttäytyi "huonosti". Tai siis huomautin jokaiselle, etteivät päästä koiriaan remmissä tervehtimään meidän poppoota. Meillä on aina ohitettu moikkaamatta ja niin tehdään jatkossakin. Tuntui kaupungilla olevan vaan selviö, että kaikki on kavereita. Argh (jostainhan ne aggretkin täytyy saada).
Talvi on itseasiassa antanut parastaan viime päivinä, aurinko on näyttäytynyt ja pakkasesta huolimatta ulkoilu on ollut mukavaa. Nämä muutamat kuvat kertovat aika hyvin arjen menosta ja melskeestä. Ätsii on otettu laumaan hvyin mukaan, vaikka se välillä meinaa jäädäkin kolmanneksi pyöräksi Riisin ja Clintsun paineissa. Se ei tosin pentua itseään haittaa ;)
Riisi ja Clint
leikkii
pennulla


Kaali
&
Hätsii
painii




Ulkopuolinen ?



Clintsun
girlfriendit











torstaina, helmikuuta 12, 2009

Karkkilakko pitää!

Helmikuu on huristanut hurjaa vauhtia eteenpäin. Puoliväli on käsillä ihan juuri ystävänpäivineen kaikkineen. Sitten alkaakin hiihtolomahässäkkä, jonka jälkeen ollaankin jo maaliskuussa ;) Se ei ole huono juttu, sillä vaikka tämä helmikuun karkkilakko onkin sujunut ihan jees, en usko tämän jatkuvan yhtään lisäkuukautta... Miten niin addikti ja miten niin heikko?

Kaikenlaista pientä mukavaa on puuhattu ja lisää on suunnitelmissa. Viime viikko oli hyvin tyypillinen esimerkki meikäläisen elämästä ; olin kolme yötä pois kotoa, kaikki eri osoitteissa. Eikä tämä viikko hirveästi taida poikkeusta tehdä. Ei, en silti tunnusta viettäväni "huonoa elämää" :) Viime viikonloppua vietettiin rennosti mökkeillen Kuhmalahdella ja siellä järvenjäällä kahlaillan. Viikolla käytiin testaamassa Maritan kanssa Suinulan jäätilannetta viiden koiruuden kera. Huuru ei oikein tiennyt kuka tytöistä olis kivoin, sisko ehkä kuitenkin. Tosin siskon kanssa yhdessä on huisia pyörittää PikkuKoiraa. PikkuKoira saa kyytiä lähes päivittäin myös töissä kun Riisi, Clintsu ja Kaali antavat kakaralle vähän joukkohivutusta.

PikkuKoira täytti viikolla 5kk. Kaikki hampaat ovat vaihtuneet ja eiköhän tuolla koko kalusto ole kasassa. Otsatukka alkaa olla uskottavan mittainen teiniversio ;) Uskottavan kokoinen tuo alkaa olla muutenkin... Mittaukset ovat antaneet 54-55cm ja vaaka näyttää 22kg. Nyt onneksi (!) vaikuttaisi tuo kasvu hidastuneen. Hullu se on menemään, aamusta iltaan. Positiivisia puolia on aika hyvin hanskassa oleva sisäsiisteys ja nätistihän tuo on ollut työpäivät yksin kotona. Koulutustouhuja ollaan vähän touhuttu, nyt koitetaan vahvistaa tavaroiden tuontia mulle, että päästäisin esineruututoimiin. Sisällä kaikki kannetaan kyllä syliin, mutta ulkona ei todellakaan. Kahden pallon tekniikkakaan ei (vielä) toimi; kakara leikkii omallaan ja mä omallani. Ei hän haluakaan vaihtaa!

Olen koko ajan uhannut, että kun 5kk tulee täyteen niin sit alkaa "tapakasvatus" ja niin se alkoihin. Pikkuhiljaa nousee vaatimustaso kaiken maailman malttamisissa. Ihan kiltisti tuo _yrittää_ muistaa ja totella, vaan aina ei ehdi... Seuraavia oikeasti opeteltavia asioita on remmissä vetämättömyys ja kissojen koskemattomuus ulkona. Jälkimmäiseen mulla ei ole vielä ihan tarkkaa suunnitelmaa.... Toisten koirien ohitus ei ole ongelma, mutta vaatii vielä vahvistusta paljon.


Riisi ja Piippa tuntuvat niin ihanilta tuon termiitin rinnalla. Ne saavat laatuaikansa illalla sängyssä kakaran joutuessa vankilaansa ja omine privaattiulkoiluineen. On niin ihanaa kun ne tekee mitä sanotaan eikä häslää. Riisi on ilmoiteltu muutamaan "näytelmäkerhoon" ja kesän varallakin on jotain suunnitelmaa. Piu koittaa keräillä viimeiset sm-nollat agilityareenoilta tässä kevään kuluessa. Kaikkien suunnitelmien sivussa kulkee kuitenkin Riisin juoksun innokas odotus; Unkarin herra siellä odottelee... Merkkejä on kovin ja Rimppa on ihan muissa maailmoissaan. Mutta elämä on opettanut, että se juoksu alkaa juuri silloin kun se alkaa. Virroilla Dima aloitti muutama päivä sitten juoksunsa n.3kk myöhässä. Hmm...menemme sopivasti viikonloppuna sinnepäin, jospa se tarttuisi :) Riisin vauvoja odottaa kyllä innolla, mutta jotenkin Ätsii on saanut aikaan pienen turtumuksen briardilapsosiin... Silti kesäpennut olis pro!

Nyt alkaa pesät näyttää sen verran mustilta, että saa pellit kiinni ja pääsee nukkumaan. Eilen oltiin kaupunki-iltaa viettämässä ja aina tuo city maalaiset uuvuttaa ;) Tosin eilen marssittiin jäällä eikä keskustan humussa, silti meidän ongelmalapsella oli vaikeuksia käydä edes pissalla. Kovasti ollaan harjoiteltu ihan täällä kotonakin, että remmissä voisi tehdä asiat, mutta vieraassa paikassa tuo ei suju. Uskomaton eläin kertakaikkiaan.


Viikonloppuna onkin ohjelmassa huristelua välillä Virrat-Jyväskylä kavereiden tapaamisen & mummon synttäreiden merkeissä. Touhua riittää siis !

sunnuntaina, helmikuuta 01, 2009

Elämänsyrjässä kiinni taas

Puolitoista viikkoa sitten tästä ovesta hyökkäsi influenssa. Keskiviikosta sunnuntaihin vaan nukuin ja makasin hytisten peittojen alla liki 39 asteen kuumeessa. En kyennyt kyllä sitten yhtään mihinkään, koirien käyttö ulkona oli päivän urotyö. Pentu oli hirviö, mutta yllättävän hyvin se kesti ne päivät tekemättä mitään (valitettavan paljon teljettynä suihkuhuoneeseen, jotta tihutyöt vältettiin). Lauantaina Marita kävi jeesimässä ja koiratkin saivat huomiota. Maanantai olikin sitten jo kuumeeton päivä, vaan vielä hyvin voimaton. Loppuviikon olin töissä, mutta kyllä tuo tossu jokseenkin voimattomasti vieläkin nousi/nousee. Mutta kunhan tämä yskä tästä on röykytetty, niin eiköhän tämä tästä...





Emännän luhistumista lukuunottamatta Pitkäjärvellä mennään eteenpäin "kovaa ja korkeella". Talvikelit on olleet ihan miellyttäviä ja päivän hienoisen pidentymisen huomaa jo iltapäivästä. Eilen nautittiin napakasta pakkaspäivästä ja koirat pääsivät pitkälle lenkille. Aurinko paistoi, pakkasta oli -15 ja lumi pöllysi kun kiersimme jään kautta tämän niememme päähän ja tulimme sieltä sitten (osin auraamattomia) mökkiteitä pois. Liki pari tuntia vierähti talvipäivästä nauttien ja kyllä huomasi oman kuntonsa heikkouden... Ätsii hömppää isojen mukana jo mainiosti, se ei tunnu hyytyvän mistään..




Penneli on kasvanut. Totisesti kasvanut. Olen koittanut olla välittämättä siitä, mutta ei voi mitään, että vähän ahdistaa. Voihan se vielä hidastaa ja jäädäkin ihan ok kokoiseksi. Hampaat on vaihtuneet yläkulmureita lukuunottamatta ja kyllä tuo ehkä muutenkin vähän "varhaiskypsältä" vaikuttaa. Nyt on ensimmäisiä mörköjä nähty, viime viikolla meidän pihan hevoset olivat yhtäkkiä ihan hirviöitä. Noh, tämä onneksi unohtui. Jotain pientä ollaan koitettu opiskella. Ihan jees se saalistaa, itse repiminen on ollut vähän heikossa kun tuo purukalusto vaihtuu. Nyt se ottaa enemmän häiriötä ympäristöstä kuin ihan vauvana, että olisi ehkä pitänyt enemmän vahvistaa yhdessä leikkimistä... paljon muutakin olis pitänyt. Sisällä ollaan harjoiteltu malttamista ruokakupin kanssa, tämä on kauhean vaikeaa.



Tänään olisi tarkoitus hurauttaa taas Tampereelle briardien tottiksiin. Pari viikkoa sitten oltiin ja siellähän oli penneleitä kunnon parvi. Ätsiitä ensin moinen joukko huispatti, vaan kyllä alkoi häntä heilua, kun hetki oli kulunut ja päästiin tekemisen makuun kiinni. Tekee maalaisjunt(e)ille hyvää vähän käydä katsomassa muitakin.