Hakuiluja ynnämuuta

Viikonloppu hurahti, liekö myrsky nopeuttanut sen etenemistä. Ei auttanut, että kellojen kääntö antoi yhden tunnin extraa. Riisi on ollut kovin aamuvirkku molempina aamuina. Lauantaina luulin saavani nukkua pitkään, koska kotiuduimme kaverien tupareista vasta aamupuolella ja Riisi juoksenteli myrskyn keskellä pellolla joskus kahdelta yöllä. Ei, hän on tottunut nousemaan kahdekselta. Piste. Tänäänkään vakuuttelut kellojen kääntämisestä ei menneet läpi.













Tänään päästiin pitkästä aikaa hakuilemaan! Muut harrastukset on haitanneet turhankin kanssa sitä lajia ja taas kauneus vie kaksi seuraavaa vkonloppua. Piun ukot olivat helppoja ja helposti nuo löytyivätkin. Rullanotto tökki hieman ja palautus tapahtui mutkien kautta. Näytölle mennessä kaveri meinasi unohtaa missä se maalimies oikein olikaan..blondi mikä blondi. Seuraavilla kerroilla mulla pitää olla paremmat herkut kuin ukoilla, että rulla palautus innokkaammin ja näyttöihin hakee suoraviivaisuutta. Hyvin tuo kuitenkin tajuaa siihen nähden, miten pitkä aika raunioista on.
Riisin motto oli into ja iloisuus. Pidättyväisyys ei ole paheemme. Rytinällä mentiin ja ukot löytyi, helppojahan nuo vielä. Hyvin on juossut nenä ilmassa eli jäljestyksen merkkejä ei ole.



















Eilen metsäiltiin naapurin flattimiesten kanssa. Teinit Riisi ja Rupu poseerasivat sekunnin vaahteranlehtien kanssa. Muistui mieleen kuinka vuosi sitten kuvasin samassa paikassa Liinaa ja Piuta. Snif. Tuntuu kuin se olisi juuri. Liinan hepulit lehtikasassa ja sen haukkukomennus kun aina vaan piti poseerata. Soisi sen mummon tuossa vieläkin pitävän jöötä.