Tapaus Lempäälän hätähuostaanotto

Kotiuduin Viikkiin torstai-iltana Orivedeltä, jonne viikko aiemmin lähdin melko pikaisesti. Takana on aikamoinen viikko, joka toivottavasti jäänee ainutlaatuiseksi tapaukseksi.

Boondock´sin koirahoitolaan saapui tiistai-iltana 30.10 Lempäälästä 21 hätähuostaanotettua pikkukoiraa. Itse vältyin pahimmalta, koska en ensinnäkään ollut koiria hakemassa enkä myöskään nähnyt kahta huonokuntoisinta, jotka eläinlääkäri heti keskiviikkona lopetti. Samoin jo ensimmäisenä yönä koirista oli perattu pahimpia paakkuja irti, jotta ne pystyivät ulostamaan. Silti näky ja haju torstainakin olivat aika lohduttomat. Liasta ja kynsien pituudesta oli pääteltävissä, että varmasti vuoden verran hoito oli ollut hunningolla.

Entistä

elämää

Esimerkki

pitkistä

kynsistä

Takamus

ennen

pesua

Torstai
Siitä se sitten lähti. Koira kerrallaan otettiin käsittelyyn, ensin saksilla isoimmat takut ja likapaakut pois, koira paljuun lämpimään veteen likoamaan, sitten muumishampoota muutama kourallinen ja liotus jatkui. Pesun jälkeen koirat menivät häkkiin jalkaföönin viereen kuivumaan ja seuraava tuli pesuun. Loppukäsittely tehtiin tavallisella föönillä, karstalla, saksilla ja kynsisaksilla – tsädäm, koirat alkoivat muistuttaa ihan tavallisia kotikoiria. Ja tässä kohtaa meille valkeni, että vaikka koirat olivat aran oloisia tästä kaikesta, ne olivat aivan superkilttejä ja luottavaisia, koska kaikki käyttäytyivät tämän puhdistusoperaation ajan rauhallisesti ja ihmiseen nojautuen. Kukaan ei murissut, irvistelystä puhumattakaan.

Kerttu

10v.

Lievä masennus iski, kun otimme koiria reippaammasta päästä remmin päähän ulos valokuvausta varten, ja kävi ilmi, ettei juuri kukaan osannut kulkea hihnassa. Omassa ulkotarhassaan kaikki kävivät ja liikkuivat ihan reippaasti. Sisäsiisteys ei kuitenkaan ollut kenelläkään ihan hallussa, mitä nyt ei voinut olettaakaan, kun oli syytä epäillä, etteivät koirat olleet ehkä noin vuoteen käyneetkään ulkona.

Perjantai
Ensimmäiset koirat julkaistiin netissä, ja laitoimme jutun julkisuuteen parille nettipalstalle. Siitä se hullunmylly alkoikin, puoli kahdeksan aamulla alkoi puhelin soida ja se hiljeni seuraavan kerran edes hetkeksi vasta alkuviikosta. Julkisuus lisääntyi kohti iltapäivää, kun toimittajat alkoivat soitella. Välillä oli epätodellinen olo ja epätietoisuus mihin revetä, kun puhelin soi ihan koko ajan, koiria piti pestä, koirahoitolan työt piti tehdä ja siihen väliin vastaanottaa toimittajaa ja tv kuvaajaa. Vartin varoajalla jouduin nelosen iltauutisiin, nyt voi sanoa, että kaikki on koettuna ;)
Onneksi kenenkään ei tarvinnut olla yksin töissä ja pienellä organisoinnilla ja venymisellä kaikki saatiin tehtyä.
Iltasella meitä helpotti seitsemän koiran verran, kun näiden koirien kasvattaja ja/tai osaomistaja kävi tapauksesta järkyttyneenä hakemassa omansa pois.
Illalla ynnäsimme n. 200 puhelua, 85 soittopyyntöä, 180 sähköpostia, lauantaina ja sunnuntaina määrät olivat suunnilleen samaa luokkaa.

Lauantai
Rumba jatkoi aamusta, puhelimen ääni rasitti ehkä eniten. Koirien kunnostus eteni niin, että sunnuntaille jäi enää pari pestäväksi. Koirista huomasi jo selvästi, että ne alkoivat kotiutua ja turvautua meihin. Siksikin oli tärkeää saada ne mahdollisimman nopeasti omiin uusiin koteihin. Lauantaina lähtikin kolme ensimmäistä maailmalle.

Hurjaan yhteydenottojen määrään mahtui kaikenlaista, mutta kuitenkin yllättävän paljon niitä erittäin hyviä kotivaihtoehtoja. Käytännössä jokaiselle koiralle olisi ollut monta yhtä hyvää kotia, joista joku piti valita. Paljon mahtui mukaan niitäkin, jotka halusivat vain pikkukoiran edullisesti tajuamatta koirien taustaa. Muutaman ihmisen kanssa sai puhelimessa hieman kinata, kun eivät meinanneet tajuta miksi eivät koiraa saa. Ujointa poikaa ei annettu ydinkeskustaan, jollakulla vapaana ollut koirankoppi ei myöskään täyttynyt yhdestäkään näistä koirasta. Eräs mies kysyi tulisiko toimeen vuohien kanssa, jos laittaisi sen niiden kanssa tarhaan, kun ei kerran osaa hihnassa kulkea. Sähköposteista karsittiin ne, joissa ei lukenut muuta kuin ”voisimme ostaa pari niitä pikkukoiria”.

Sunnuntai
Päivä alkoi edetä jo enemmän rutiinilla ja puhelimeenkin ehdittiin vastailla hieman enemmän. Aamusta soiteltiin myös parhaille kotiehdokkaille, ja sovittiin tutustumisaikoja. Iltapäivästä muodostuikin melkoinen, sillä kaikkiaan maailmalle lähti viisi koiraa.
Huomasimme illalla, että olimme jollain tavalla ylikierroksilla, vilutti ja oli levoton olo. Tuntui, ettei kaikki voi olla tehtynä. Oikeastihan tilanne oli erittäin hyvä, parempi kuin kukaan oli oikeasti uskonut! Keskiviikkona eläinlääkärin käynnin jälkeen valtio lupasi maksaa koirien hoidon maanantaihin, sen jälkeen ne lopetettaisiin (käytännössä ei lopetettaisi, mutta kukaan ei enää korvaisi niiden hoitoa) . Sunnuntai-iltana jäljellä oli yksi vain varattu uros, mahdollisesti kantava narttu, joka odottaa ultraa, sekä yksi pentu.

Alkuviikko
Elämä alkoi normalisoitua ja rästiin jääneet työt saivat kyytiä. Puhelimeen sai vastata lähes automaattisesti ”kaikki ovat jo varattuja”, ”ei, emme ota vielä varauksia mahdolliseen tulevaan pentueeseen”.
Iloisena saimme vastaanottaa ensimmäiset kuulumiset uusista perheistä. Kaikilla kuudella ilmoittautuneella on sujunut paremmin kuin uskalsimme odottaa; ovat tottuneet uusiin perheisiin, remmi ei ole ollut paha ongelma, ja sisäsiisteys on ollut hämmästyttävänkin hyvä. Hienoa näin!
Uudet kodit kyllä peloteltiin niin puhelimessa kuin nenätystenkin kaikkien mahdollisten ongelmien varalta ja ne kirjoitettiin vielä kauppasopimukseenkin. Mutta toki hyvä juttu, jos pelottelu on ollut osin turhaa.

Viikonlopun aikana tapaus sai traagisia piirteitä, kun koirien entinen koti paloi. Seuraavana päivänä entinen omistaja löytyi kuolleena. Mitään syitä emme tiedä, poliisi tutkii tapausta. Mutta kyllä se surettaa, ettei tässä tapauksessa ihminen saanut selvästi tarvitsemaansa apua, mutta eläimet saivat. Eläinsuojelurikkomus on kuitenkin tapahtunut ja viattomat koirat ovat saaneet kärsiä. Olisipa asia paljastunut aiemmin, niin apu olisi ehkä ehtinyt ajoissa kaikille.

Hoitolan ja koirien osalta episodi alkaa olla ohi. Onnellisesti.

Päivänsäteemme

"Punkki "

(Punkki on valitettavasti häätöäänestyksessä, ja uhkaa lähteä talosta ;) )