Vuosi 2007 ei tuonut meidän elämään juurikaan muutoksia, oikeastaan koko vuonna ei tapahtunut yhtään mitään. Vuonna 2008 on väistämättä odotettavissa elämänmuutoksia –opiskelu loppuu tutkinnonuudistukseen (ja toivotaan nyt että valmistumiseen) ja vuokrasopimus päättyy elokuussa. Yksi aikakausi –ne hurjat opiskelijavuodet- ovat siis vähitellen takana. Haikeaa, ei voi mitään. Toisaalta se haikeus on iskenyt pikkuhiljaa kurssien loputtua ja opiskelukavereiden yksi toisensa jälkeen kaikottua kauemmas. Itselläni tämä suunnan hakeminen on hieman hidasta, mutta... mihinkäs sitä kiire valmiissa maailmassa.
Olen kovasti koittanu motivoida itseäni graduun lupaamalla itselleni palkaksi koiranpennun. Se, olisiko se Riisin pentu vai joku ihan muu, ei kukaan osaa antaa vastausta. Vielä.
Joulunseutu meni vauhdikkaasti, pyhinä rauhoituttiin. Kaali-äippä tuli Virroille joulunpyhiä juhlimaan myös, nelikon kanssa viiletettiin hiekkamontuilla rapa roiskuen. Aatonaattona nautimme sinisestä iltahämystä, kuuraisista puista ja hennosta lumikerroksesta vierailemalla Marin lauman luona. Siellä seitsemän paimenen lauma viiletti pitkin peltoja sikin sokin. Dima ja Riisi tulivat mutkattomasti juttuun, painileikkeihin ne eivät enää ryhdy, mutta ei riideltykään. Kaali ja Dima sen sijaan painivat, niin ulkona kuin sisällä sängyssäkin. Kamerasormia syyhytti, mutta eipä ole kelit piiiitkääään aikaan suosineet koirien kuvaamista.
Vuoden vaihteen ympärys vietettiin koirahoitolan vilskeessä, joulusta tuntui muodostuneen vuoden kiireisin aika – vai onko juhannuksesta jo niin kauan, ettei sitä muista... Vuosi vaihtui rauhallisesti, paukkeesta ei maaseudun sydämessä ollut juuri tietoakaan. Kaupunkien pauke näkyi irtokoirien ja katoamisilmoitusten muodossa. Miten ihmiset vuosi vuoden jälkeen ovat niin tyhmiä, että pitävät koiriaan vapaana sen ryskeen keskellä. Voisikohan joku keksiä äänettömät raketit?
Koirien kanssa ei ole järin suuria suunnitelmia, kerrankin on tilanne ettei ketään ole ilmoitettiin mihinkään kissanristiäisiin. Diman kanssa odotellaan 2v synttäreitä ja koitetaan sen jälkeen napata se serti jostain. Dimalle koitan löytää loppuvuodelle myös luonnetestin. Piu saa lähinnä hengailla, en ole sen pään menoksi suunnitellut oikeastaan mitään. Voi olla, että joku(nen) tokokisa voitaisiin taas viritellä tason ylläpitämiseksi (lähinnä ohjaajan takia). Riisin kanssa koitetaan innostua tottiskuvioista jälkipeltojen sulamista odotellessa. Riisin kehävisiitit riippuvat tuosta karvasta, seurataan tilannetta.
Huomenna matkustetaan Golfin kanssa katsastukseen ja pientä jännitystä on ilmassa. Lähinnä kelpaako nykyinen tuulilasi vai ei... Yhtään ei huvittaisi ”aloittaa ikkunaremonttia”.
Tästä on hyvä jatkaa uteliaana tähän uuteen vuoteen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti