Hallanvaara

Syksy on saapunut. Valitettavan todellisesti. Eilen aamulla mittari näytti +3, tänään enää +1,5. Jokohan huomenna etumerkki vaihtuu? Onneksi sentään puhutaan ulkolämpötiloista... Kovin lämmin ei tämä tupakaan ole, vaikka joka päivä olen koittanut tulta pitää. Hieman kauhistaa, kuinka me pysytään talvi sulana täällä, mutta nähtäväksi jää...

Tämä äkkinäinen (?) syksy ja ankea kesä näkyy myös koirahoitolalla. Hulina ei juurikaan ole hiljentynyt vaan ihmiset todella paljon lähtevät äkkilähdöillä ulkomaille. Syyskuu on usein lomakauden jälkeen rauhallinen, vaan ei tänä vuonna. Sen sijaan yhtälö syksy+ löytökissojen määrä= joka vuosi yhtä runsas/ kasvaa vuosi vuodelta pitää 100% paikkansa... Huokaus tämän maan kissakulttuurille. Kun niitä otetaan, kun niitä ei leikkauteta, kun niiden annetaan ulkoilla vapaasti ja kun niiden perään ei kysellä :(

Olisi siellä minullekin juuri Se Oikea kissanpentu, vaan vielä järki puhuu vastaan. Olen niin paljon pois kotona, öitäkin, ettei olisi kissanelämää olla yksin/ ei sitä voisi koirien tavoin mukana kuljettaa. Aunelle ja Santerille on lähetetty avoin kysely olisiko siellä pikkuveikan paikkaa auki, mutta vielä ei ole lopullista vastausta kuulunut..Aune alkaa väistämättä olla jo aika vanha (13-14v) kissaksikin, joten jossain vaiheessa Santeri tarvitsee kaverin kuitenkin.



Viime viikko meni hieman ankeissa tunnelmissa tuon Riisin kanssa. Joka päivää sitä kuitenkin koitti mahaa ja mietti voisiko sittenkin... Tänään käytiin ihan varmuuden varalta kurkkaamassa totuus, ja tyhjän sai pyytämättäkin. Täytyy vaan työntää tämä asia pikkuhiljaa syrjään ja puuhata muuta. Pari jälkeä ja pientä tottisvääntöä ollaankin tehty, mutta oma ankeus&valeraskaseläin ei ole se tulosta tuottavin team.
Parin viikon päästä on Riisin luonnetesti (ja Huurun ja Diman), joka sekin hieman hirvittää. Muutenkin tuo koira kysyy kaiken multa (itse olen sen sellaiseksi opettanut) ja nyt valeraskaana se on kaikkea muuta kuin oma itsensä. Kokeillaan nyt kuitenkin, kun on ilmottauduttu.


Viime lauantaina oli taas Piun vuoro harrastaa agilitya, kisat olivat tällä kertaa Orivedellä. Piuhan siis harrastaa vaan kisaamista, ei lainkaan treenaamista... Noh, vitoset molemmilta radoilta tällä kertaa - NIIN läheltäpiti virheet kumpikin, että tuloksena olisi voinut olla kaksi nollaakin. Vaan eipä tietenkään. Seurueestamme Kapo&Kipinä pitivät onneksi huolen nollaradoista, jotta fiilis pysyi tasaisen hyvänä ;)














Päivä meinasi jo venyä iltaan, mutta se ei suunnitelmia muuttanut - viiden minuutin valmistautumisella läksimme Sarin (ja Maritan)kanssa jatkamaan Rönnille lavatansseihin. Oli meikäläisen ekat tanssit sitten useamman vuoden, seinäruusuksi Sotkan kanssa itsemme parkkeerasimme Tulkkia tulkitsemaan. Hauska oli tuijotella ihmisiä ja tajuta, että olimme Saria lukuunottamatta yhtä pihalla tanssiharrastuksesta kuin aloittelija koiranäyttelyssä. Lavatanssit olis varmasti ihan mun juttu - jos osaisin tanssia. Mutta olen NIIN surkea, onnistun tallaamaan aina toisen varpaille - ja monesti.


Sari ja koirapojat jäivät yöksi ja aamupäivällä heräilimme pitkästä aikaa aurinkoiseen sunnuntaihin. Aamiaiseksi kahvia ja jäätelöä, sitten koirat ulos leikkimään ja valokuvausta - voiko olla parempi lomapäivä?

Kipinä ja Riisi ovat aina olleet hyvä parivaljakko. Riisin mielestä tuo pieni pyöriteltävä on hauska, ja vaikka meno välillä =lähes aina näyttää todella hurjalta kokoeron vuoksi, ei ole ikinä mitään sattunut. Aina ei osaa sanoa, kumpi on enemmän alakynnessä ;)