tiistaina, maaliskuuta 24, 2009

Tre Stjärnor













Maanantai aamuna laiva kolahti satamaan ja oli aika palata arkeen. Taakse jäi n. 1700km ja mukaan tarttui paljon sattumuksia ja muistoja - mikä jottei tällä ryhmällä! Mitään muuta ei sitten tarttunutkaan…
















Torstai-illaksi pakkasimme itsemme Siljan sinivalkoiseen. Koirat marssivat hyttiinsä varsin tottunein elkein, vaikka Bambille kerta oli ensimmäinen. Ja varsin tottunein elkein me Maritan kanssa tyhjensimme tax-freen karkkihyllyjä. Buffeen jälkiruokapöydän suklaavanukkaineen sentään jätimme tällä kertaa väliin.

Perjantai aamuna huristimme lähes tyhjiä katuja ulos Tukholmasta kohti etelää.
Kungens Kurvanin mäkki tarjosi meille aamiaisen ja koirat pääsivät kunnon lenkille ihan vierestä lähteneille puistoreiteille. Tässä kohtaa matkamme (tai siis Sotka…) koki ensimmäisen kolhun. Huuru+jänes+ rosoinen kanto= omistajan kipeä takaraivo. Myös Riisi meinasi saada kolhun tässä rytinässä, sillä hysteerinen jänes meinasi juosta Rinsessaa päin. Episodi ykkösestä selvittiin kuitenkin pienellä kuhmulla ja vähäisellä mullalla takissa.


Matka eteni jouheasti ja tapoimme aikaa&huvitimme itseämme mm. Grännan maisematiellä ja sen keskustan pikkuputiikkeja tuijotellen. Polkagrismyyjiä ainakin riitti! Myös koirat purettiin välillä jaloittelemaan, yllättävät monen huoltoaseman nurkilta löytyy metsää tai kunnon kävelyreittejä.


















Majapaikkamme löytyi helposti; jäimme tarkoituksella maaseudun rauhaan n. 60km ennen Malmön citya ja näimme samalla siivun erittäin kaunista etelä-Ruotsin landskapea. Hieman on rakennukset, kulttuuri ja puusto erilaista kuin täällä pohjoisessa. Ihastuimme ;)


Majapaikkamme oli pieni värdhus, jossa oli vain 4 huonetta. Huoneemme oli tilava, käytössä oli tilava suihku ja alakerrassa pitseria. Vielä kun ihan vierestä lähti puisto, jonka takana oli metsä, jonka keskellä oli aidattu alue koirien juoksutukseen; olimme koiramatkaajina erittäin tyytyväisiä! Metsän laidassa oli kyltit koirankuvilla ja teksti “Olemme tervetulleita tänne metsään, kunhan omistaja siivoaa jälkemme” . Roskiksia oli ties kuinka monta, joten koiraihmisiä oli todella ajateltu. Hämmentävää vaan oli että kolmen päivän aikana näimme siellä tasan yhden koiran. Meidän maalaisjuntit nauttivat luonnosta ja vapaanajuoksemisesta; ehdottomasti helpompaa oli majoittua tuolla kuin keskustan hotelleissa.

















Perjantaina toki myös kohellettiin lisää… Marita oli ottanut teemakseen heti alusta “päätä särkee”, joten perjantaina pää kolisi mm. kerrossänkyyn. Lisäksi Huurun iltapesun aikana molemmat oli kaatuneet enkä oikein tiedä kumpi oli märempi suihkusta tultuaan. Saldona siis Maritalla kaksi tälliä päähän ja kaksi iskua selkään. Vaan vielä hengissä.
Suht iskussa pääsimme syömään alakerran pitseriaan. Tilasin vanhalta tädiltä (joka puhui huonompaa ruotsia kuin minä) itselleni pitsan ja Maritalle kebabin. Jälkimmäinen meni huonosti perille, joten näytin sen listalta. Nummer fyra, kebabtallrik. Ja, med vitlök. Odotimme haarukat käsissä kunnes eteemme tuotiin valtava muovikassi. Tajusimme että a) ruokaa ei ollut tarkoituskaan syödä tuolla b) olin tilannut pitsan + 4 kebabia. Ja taas tankattiin… hiukan nolotti seuraavana päivänä mennä tilaamaan ruokaa samasta paikasta. Vaihdoin miesmyyjään, kielen englanniksi ja painotin sanaa yksi kappale!



Lauantaina oli se matkan tarkoitus eli voittajanäyttely Malmössä. Briardeja oli ilmoitettu 49 ja staffeja 59. Hieman kaikki tai ei mitään fiiliksellä mentiin ja tällä kertaa oli se “ei mitään “ keikka. Zoran Brankowich osasi käyttää skaalaa ja ck:t olivat suht tiukassa. Koirien taso oli omasta mielestäni huono. Keskinkertaisia EH:n koiria, muutama parempi joukossa. Ja muutama huonompi. Huuru ei uponnut Zoraniin, kevyt hännänkanto (päivänteema nro1, tästä lensi moni koira alas) ja ahtaat takaliikkeet (päivänteema2 - ja tällä loput). Hirveästi muuta setä ei tuntunut osaavan katsoakaan. Riisi upposi teemaan kaksi, eli hävisi avoimen voiton ollen ahdas takaa. Aina kun mentiin ympäri, tuomari nosti Riisin kärkeen ja taas toiseksi kun mentiin eestaas. Noh, edes avoimen voittaja ei sijoittunut mielestäni heikkotasoisessa parasnarttuluokassa, joten ei sinänsä haitannut. Ensimmäistä kertaa avoimessa luokassa oli kolme Riisiä selvästi karvattomampaa koiraa!
Voittajiksi tuomari nosti kyllä päivän varmasti parhaat koirat; rop valiopoikien joukosta noussut Prankish Vegas-Gold ja VSP valiotytöistä Cartier Monzerat Xsarie. Sertiä ei kummassakaan sukupuolessa jaettu. Riisi ja Humppu tapasivat myös velipuolensa Iagon, joka on Ruotsissä kyläilemässä vielä tovin. Kovin oli pojassa Abbadoa ja jotain niin tuttua!


Briardkehältä siirryttiin kasaamaan paineet Bambsun niskaan. Messarissa tämä toimi, briardit kun ei saaneet mitään niin nti Bee junnuluokasta laittoi voittaen molemmat tittelit, mitälie narttuja ollut reilu 30... Nytkin avoimessa oli 11 ilmoitettuna ja tyylillä Bee ravasi luokan voittoon. Toiveet nousivat… mutta päivän “ei mitään” teema sai jatkoa, kun tuomari tuuppasikin Bambin narttujen kolmanneksi. Noh, likat saivat Ck:sta narupallot (taatusti kaverien kalleimmat lelut!).

Maritan “päähän sattuu” teema sai jatkoa migreenin muodossa, joka hyökkäsi kunnolla kehien jälkeen. Lauantai-ilta meni siis hiljaisesti Sotkan elpyessä ja minäkin lenkin, suihkun ja kebabin jälkeen otin iltapäiväunoset ja jatkoin siitä iltalenkin jälkeen kunnon yöunilla. Luulin jo hetken uskovani ufoihin, kun kymmenen jälkeen illalla puiston metsiköstä pölähtää esiin kolme valokiilaa, joiden perässä kulkee kolme neonoransseihin haalareihin pukeutunutta hahmoa. Oletin niiden kuitenkin valvojan esim. teinien iltatoimia. Tosin olin ainoa ulkonaliikkuja koko “kaupungin”osassa tuolloin kymmeneltä lauantai-iltana…


Sunnuntaina olikin aika siivota aikaansaamamme kaaos (kuvat otettu tunti saapumisen jälkeen)
ja lenkittää koirat ja survoa kaikki se tavara golffariin. Koko reissun ajan oltiin suunniteltu kuinka sitten kotimatkalla perinteikkäästi stopataan Brahehusin linnalle koiria kuvaamaan. Noin 200km ennen linnaa alkoi sataa vettä, 50km ennen se muuttui rännäksi. Vaan me kävimme linnalla ja otimme kuvia - räntasateessa…













Kotimatkalla ei juurikaan kohellettu, yllättävän sujuvasti surffasimme Tukholman läpi satamaan, laivaan… ja tax-freehen! Matkailu avarsi jälleen ja uusien suunnitelmien laadinta alkoi välittömästi…

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Heissan,
Neiti Bambi kiittää reissun hyvästä huolenpidosta, sekä mukavasta matkaseurasta.
Uuden reissun lippuja vissiin tilaillaan parhaillaan =)...
Terkut Pitkäjärven painikamuille,
-Bambi