Viikot kiitää ja toivoa sopii, että kevätkin etenee. Lunta on edelleen riittämiin, mutta niin on myös vettä, loskaa ja kuraa. Henkilökohtainen kevääni alkaa vasta kun luonto vihertää maassa ja ilmassa. Nyt on se pahin aika, jolloin väistämättä meinaa iskeä pieni masennus. Koirat kun siirtää autosta sisään (6m), on tassut pestävä. Muusta ulkoilusta nyt puhumattakaan. Ja silti. Kämppä on jatkuvasti likainen, vaikka oikeasti meillä imuroidaan ja mopataan Paljon. Huoh. Tulis jo kesä!
Ihmiset on vuorollaan sairastaneet kevätflunssaa ja itse yskin ja räin edelleen henki ahtaalla. Vaan ei kai tähänkään kuole, kestää aikansa. Ärsyttävästi vaan vie voimia, kun tätä taapertamista tässä riittäisi.
Koirilla pyyhkii käsittääkseni hyvin, samoin kuin kissoilla (joiden kevään karvanlähtöä odotan kauhulla, niillä on hurjat puuhkat!)& marsuilla. Piiparinen on nyt ehtinyt viettää Virroilla jo useamman viikon ja taitaa elää helppoja päiviä siellä;) Sikaripunkki ilmeisesti voi huonosti, tai siis ainaskin Piippa voi hyvin. Kontrolliin mennään taas huhtikuun aikana ja toivotaan punkkien pysyvän poissa.
Häppäri ja Riisi porskuttavat entiseen malliin ja toivottavasti kasvattavat karvojaan vähitellen...vaan toisin saattaa olla asiat. Jostain ne pitkät mustat karvat irrallaan revittynä lienevät lähtöisin...Lenkit ollaan pitkälti höyrytty Siitaman maastoissa veli Clintonin kanssa. Täällä kaupungissa on vähän niukasti juoksupaikkoja ennen kuin ladut sulavat. Jokohan ihmiset nyt tänä keväänä aloittaisivat sen juoksuharrastuksen???
Tikkari kasvaa. Ja on suloinen. Se on edelleen kuin äitinsä pienenä. Tukka kikkaralla, meidän curly. Neiti pestiin pari viikkoa sitten, föönin jälkeen Tikkari sai lempinimen Pöyheä Pallo. Yöt sujuvat jo aika mukavasti, herätys on sitten kun pissahätä tulee. Mutta harvemmin enään neljältä. Temperamenttia ipanasta löytyy eikä jää laumassa jalkoihin. Mitään se ei tunnu pelkäävän, töissä se pyörii jaloissa teollisuustiskikoneen pauhatessa ja peltikupin putoaminen päähän ei hätkäytä. Kuppien kantaminen on itseasiassa ihan lempipuuhaa. Aina ruuan päälle tyhjä kuppi tuodaan käteen "täytettäväksi".
Pieniä koulutushetkiä on pidetty, jahka pihat kuivaisivat niin ulkona olisi mukavampi touhuta. Jäljelle pääsyä odotan kuin kuunnousua. Tuo leikkii sangen kivasti, saalistaa ja vastustaa. Palauttaa lelun suoraan heitoista. kovasti olen koittanut vahvistaa, vaikka kovin usein joutuu hätäisesti ottamaan suusta luvatonta.
Niin, ruokahalu on valtava. Hyvä asia, vaan myös huono jo. Kaikki koitetaan varastaa ja kaikki niellään purematta. Ulkona tuo on kuin pieni rikkaimuri, pientä kiveä menee koko ajan, papereita ja tikkuja. Koen päivittäin mielenkiintoisia inventaariohetkiä kakkapussieni kanssa... Pelon hetkiä koettiin alkuviikosta, kun Tikkari maanantai-iltana nappasi jäisen broitsun siiven (ison) ja nielaisi sen purematta. Jälkkäriksi kakara sai sitten hotkaista purkillisen tankoparsaa ja jäimme odottamaan. Ja onneksi episodi ei aiheuttanut mitään draamaa vaan kana tuli ulos parsoineen.
Reilu viikko sitten Halla kävi kaupunkikierroksella ja ne kolus Tikkarin kanssa rautatieasemaa, Hämeenkatua ym. keskustaa. Kovin reippaita olivat, kielet pitkällä sinkoilivat sinne ja tänne kaiken kivan ja kiintoisan perässä. Yritettiin me kaikki käyttäytyä oikein hyvin ;)
ja loppuun tyttöjen 12-13vkois poset, pojat sitten toisella kertaa
Tikkari
Tyyris
Halla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti