Torstaina 24.3 aamuproku näytti 4.8, joten enää ei tarvinnut siirtää lähtöä yhtään. Niimpä ajoimme illaksi Turkuun ja laivaan, josta perjantaiaamuna lähdimme ripeästi siirtämään itseämme etelää kohti. Brahehusin linnanraunioilla on aina stopattu ja niin nytkin. Kuskin vaihto ja samaa tahti tahtia Malmöön ja siltaa yli Tanskaan noin klo14. Tanskan ja Saksan välisellä Rödby-Puttgarden paatilla oltiin 16.15-17. Saksaa ajelimme vielä noin 300km, joka motareista huolimatta vei yllättävän kauan tietöistä ja kovasta liikenteestä johtuen. Riittävän väsyneenä kallistimme päämme motellin sänkyyn, josta matka jatkui lauantaiaamuna ennen kuutta!
Aamun rauhallisessa liikenteessä matka eteni ripeästi. Belgiassa oltiin ennen kymmentä ja paria tuntia myöhemmin päästiin Ranskan puolelle. Ranskassa oli ehdottomasti reissun parhaat tiet, hyväkuntoiset motarit ja rauhallinen liikenne. Mutta motarit olivatkin maksullisia, ja hieman opettelemista oli tietämättömillä turisteilla mistä milloinkin sai oikeanlaisen ticketin ja mihin se maksettiin… Aivan aikataulussa ehdimme puoli viiden maissa hotelliin Angersiin, jossa meidän oli määrä tavata sulho omistajineen. He saapuivat aivan samaan aikaan ja siirryimme tutustumaan puiston puolelle. Euisce vaikutti juuri sellaiselta kuin pitikin ja kyyhkyläiset saivat leikkiä ja tutustua suuressa puistossa, joka seuraili satoja metrejä Loiren rantaa. Riisistä näki sokeakin, että oikeaan aikaan olimme liikkeellä. Rouva seisoi nurtsilla häntä sivussa, selkä väpättäen ”palvelua” odottamassa. Ja saamansa piti. Tässä vaiheessa me hieman huokaisimme, työt oli tehty ja loma saattoi alkaa ;)
Sunnuntaina Euisce osallistui Angersissa Inttinäyttelyyn – syy miksi tapaaminen tänne sovittiin. Tuomarina oli Jeannine Anjoran ja briardeja oli ilmoitettu 20. Luonnollisesti änkesin itseni kehän reunaan videoimaan koko shown. Ja…aika show se olikin. Täytyy myöntää, että olin hieman pettynyt. Juu, muutama ihan kelpo peli, mutta sanoisin, että Suomen näyttelyissä käyvät briardit olisivat pesseet tuon porukan mennen tullen…Isoja, moni oli kovin neliömäinen rungoltaan, liikkeet huiskivat sinne ja tänne..Ja ne luonteet. Täällä harvoin pääsee roppikehään, jos yrittää tuomaria tirvasta. ( Lisäilen kuvagalleriaan nimiä ja tuloksia, kunhan saan luettelon taas käsiini…). Riisin sulho onneksi käyttäytyi ja makoili rennosti pitkin käytäviä tukkien briardmaisesti kulkureitit. (ja juu, kyllä itse asiassa muutkin käyttäytyivät kehän ulkopuolella ihan ok, kunhan kukaan vieras ei yrittänyt koskea).
Silmäilin päivän mittaan jonkin verran muitakin kehiä, ja luonteissa oli todella paljon sanomista. Bullmastiffit olivat viereisessä kehässä eikä juuri yksikään antanut koskea. Venyivät ja paukkuivat kuin purukumit. Siellä täällä vedettiin latanaa perässä bernejä ja molosseja toinen toisensa perään. Hmmm. Ehkä siellä koirat eivät elä ihmisten kanssa, vaan häkkielämää ilman opetusta.
Näyttelystä siirryimme Angersin keskustaan leikkimään turisteja. Aika näyttävän linnan (Fortress) ovat sinne aikanaan väsänneet ! Ihana puisto istutuksineen, Suomen lumitalven jälkeen tulppaanit ja ihan vihreä nurmi näyttivät ihanalta. Sää oli lämmin, mutta utuisen pilvinen. Loire-joki halkoo kaupunkia, mutta ihan tähän aikaan vuotta se ei vielä antanut parastaan.
Angersista lähdimme ajelemaan etelää kohti ja stoppasimme La Rochellessa, joka on aivan Atlantin rannikolla. Itseasiassa stoppasimme jo ennen…sillä innokkaat (tulli)poliisit stoppasivat meidät ja pönkivät autoamme. Piti kaivaa passit ja selittää mistä tullaan, minne mennään ja miksi. Ja kukaan ei puhu englantia. Riisin kakkapussirulla kädessään hra konsta lopulta antoi meille luvan jatkaa matkaa. Mitä lie etsineet. La Rochellessa nautimme auringosta, merenrannasta, purjeveneistä (joita kai kesällä on tuhansia ja taas tuhansia valtavassa satamassa) ja kauniista koristeellisista rakennuksista.
lllan hämärtyessä ajoimme lähelle Bordeauxia, Saint Emilion ja Montagnen väliin Euiscen kotitilalle, jossa lemmempari onnellisina saivat toisensa sammakoiden kurnuttaessa ihan samaa lovestorya vieressä ;)
Me saimme majoittua Euiscen omistajien viinitilalle – joka oli suomalaisen silmään aika wow! –ihan omaan taloon. Täyden palvelun majatalo oli täyttänyt meille jääkaapin ja pehmeä prinsessakatossänky odotti.
JATKUU...
Loppuun vielä hääkuva pariskunnasta herran kotitilalta, lisää tosiaan pentublogin puolella 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti