Tunteita ja tuoksuja

eli harminkyyneleet ja kissank***n lemua. Noin päällimmäisenä.

Toki Kaikkea muutakin kun tässä on kuukausi vierähtänyt!


Vuosi vaihtui ja lopulta (! ) kelitkin paranivat. Aivan ihqua, että on NIIIIN paljon valoisampaa, puhtaampaa ja kuivempaa! Vielä kun oli täysikuu, oli ulkona kuin kesäkuussa konsanaan. Ja oikeastikin päivä on pidentynyt, kohta alkaa taas nähdä töiden jälkeen jotain ulkonakin touhuta.


Joulua oltiin kuka missäkin, itse kävin pari päivää kotikotona ja hyvin Virtain kerrostalo taas upotti viisi koiraa, kolme kissaa ja kolme ihmistä. Ja kuusikin pysyi hyvin pystyssä ;) Kuhmalahdellakin käytiin pyhinä juoksentelemassa. Koirat eivät meinanneet uskoa sitäkään vähää kuin me surumieliset ihmiset, että kummikissa Jörö on poissa. Ilmeisesti Iso Kissa on ollut aamuyöntunteina asialla.

Vuosi vaihdettiin rauhaisasti kotosalla saunoen ja herkutellen. Puoliltaöin käytiin naapurustossa paukkuja ihmettelemässä. Tultiin pikaisesti takaisin, kun aikalailla rytisikin ja koirat olivat keskenään. Ikkunasta kurkittiin tullessa ja aivan umpiunessa kaikki maata rötköttivät, joten eipä edelleen paukut haitanneet.


1.1.2012
Mutta sitten heti vuoden eka päivänä alkoi rytistä.
Aamu alkoi kissankusella koirahuoneessa. Sitä on viime aikoina ollut liikkeellä, ilmeisesti remontti hiertää.
Lähdin pyykättyäni kivassa kelissä viemään koiria metsään, ja päästin ne irti asioilleen. Pyörin ympäri kuin hyrrä, kuten aina, jotta ehdin havainnoida kaiken ennen niitä. Väärin.
Riiseni ja mies tulivat todellakin puskasta ja n.20m etumatkalla kaikki kolme omaani säntäsivät sinne huutamaan Häppärin johdolla. Sen verran lähellä karjuin niiden perässä, että kohtaus jäi metelin asteelle. Mies raivosi minulle kaikki vitun ämmistä lähtien (juu, ansaitusti…voiko mikään näyttää pahemmalta kuin kolme isoa mustaa säntäämässä vapaana huutaen kohti ja niiden omistaja kiljuu perässä aiheuttamatta minkäänlaista reaktiota…).
Itseeni äärimmäisen pettyneenä keräsin laumani ja poraten marssittiin kotiin – siivoamaan lisää kissankusta.
Sen ensimmäisen päivän vaan istuin ja porasin. Ei tämä harrastus näin pitäisi mennä. Sitä mielestään yrittää kaikkensa näiden kanssa; vie, touhuaa, yrittää hyvin ruokkia ja muuten hoitaa. Ja paskaa sataa.

Itkien väsäsin nettiin kissailmoituksia, koska selviö on, että jostainhan nuo oireilevat. Remontti ja muutokset tosiaan tekevät osansa ja kauhulla odotan kevään&kesän mökkikautta. Muutamia kyselyjä on viikkojen aikana tullut, mutta ei vielä sellaista oikeaa. Pari päivää porasin joka välissä kun näinkin kissan, mutta ei auta.
Koirien käytös oli mun syytä, olis pitänyt olla tarkempi. Onneksi mitään ei sattunut; tosin eihän nuo suomituotannot tosiaankaan mitään kenellekään tee, menivät alkulenkin innolla tuon kuumakallen perässä.


Virhe olisi harmittanut tarpeeksi jo kertaluontoisenakin, mutta sen seurauksia näköjään kannetaan mukana nyt pitkään. Häpsii meni aivan sekaisin.

Se oli syksyllä pian muuton jälkeen aika mahdoton, jahtasi oravia ja ihan kaikkea näkymätöntä kykenemättä rauhoittumaan ulkona lainkaan. Nyt marras-joulukuun se oli yllättävän sees. Veti ja mouhotti joo, mutta kykeni rentoutumaankin ulkona. Pysyi vapaana käskyn alla lenkeillä jne. Tietoisesti tein sen elämästä tosi seesteistä, me ei reenattu tasan mitään, en juuri edes puhunut sille/ välttelin käskemistä.

Nyt riiseniepisodin jälkeen se on ollut ihan maaninen. Ei puhettakaan sen irtilaskemisesta, nupit kaakossa temmotaan, huudetaan, stepataan. Sen kanssa on ollut täysin perseestä ulkoilla, totesin asian konkreettisesti juuri hetki sitten.

En kerta kaikkiaan käsitä, kuinka sen suhtautuminen koiriin voi olla niin totaalisen erilaista kuin noilla muilla ( kun samalla lailla kaikki on pidetty ja kasvatettu) ja kaikissa tilanteissa yhtä maanisen kiihtyvää.
Olen nyt sitten taas raahannut tätä lössiä töissä mukana, ja saanut siellä ne juoksutettua. Jukan kanssa ollaan myös ajettu myöhään illalla metsäautotielle otsalampun valossa noita juoksuttamaan. Hullun hommaa, mutta vaihtoehdot ovat vähissä.

Riisi & Tikkari


Aina välillä lenkitän Tikkarin ja Riiisin yhdessä ja vienyt tuon Höyryn yksin. Vaan aina ei jaksa/ehdi jne. Silloin oikeastaan pelottavan selvästi tajuaa (siis noiden kahden kanssa) mitä elämä oli ennen. Koirien kanssa oli mukava lenkkeillä, se oli se henkireikä. Nyt lenkityksestä on tullut se Pakko. Aina lasketaan riittääkö tämä, joko saa kääntyä, onko tänään(kin) pakko. Harmittaa vaan, kun lähipiiri toki saa sijaiskärsiä myös.

Minusta ei vaan ole kouluttamaan tuosta koirasta itselleni yhteiskuntakelpoista elukkaa, mutta ei kyllä laittamaan sitä poiskaan. Niimpä täytyy vaan yrittää selviytyä päivästä toiseen ja toivoa, että aina tulee helpompia jaksoja.

Joku toinen ehkä osaisi tuon kanssa, mutta itse en tunnu pystyväni parempaan. Harrasteleminen sen kanssa on ollut kivaa, mutta siinäkin saat olla pelko persiissä, että se säntää muiden koirien luo. Turkkia alkaisi olla ja ihmispelkoa on saatu aika hyvin harjoiteltua pois, mutta voiko tuota ikinä viedä näyttelykehään muiden koirien kanssa? Vielä kytee himo tuon kanssa touhuta, kun pohjat olis tehtynä, mutta olen kyllä miettinyt olisiko kaikille helpompaa jos Häpsii olisi vain ihan kotona, ja tekisi kaikkea mahdollisimman vähän.

Noh, juuri nyt Punainen kissa makaa mun sylissä kehräten (ällösuloista ;)) ja Häpsii heiluu kuin jojo tuossa edessä odotellen iltaruokaansa. Elämä Kontiokujalla jatkuu, välillä vaan pitää avautua...




Ihmiselämästä sen verran pilkahduksia, että remontti eteni koirahuoneen valmistuttua keittiöön. Paneelit maalattiin valkoisiksi ja vanhat maalatut seinäpinnat maalattiin uudelleen. Muuta ihmeellistä ei keittiöön tällä erää tehdäkään. Ikkunanpokiin kokeiltiin maaliruiskua ja sillä sai aikaan hyvää jälkeä. Tavoitteena olisikin vähitellen alkaa maalaamaan kaikki ikkunat valkoisiksi, ovat siis nyt puunvärillä. Tämä on sen verran hämärä asunto, että kaikki valkoisuus on plussaa. Seuraavana on vuorossa eteisen fiksaus eli kaappien uudistus ja seinien maalaaminen – ennen siirtymistä makkariin …

Koirien valtakuntaa

Keittiön uusi seinä



Pienimuotoiset tuparitkin pidettiin loppiaisena, vieraat viihtyivät aamukuuteen, joten kait meillä oli hauskaa. Lämminvesivaraaja saunottiin tyhjiin alkuunsa ja grilli kuumeni kolmatta kertaa aamu neljältä ;)

Kalenteri täyttyy kevään ja kesän osalta huimaa vauhtia. Kaikenlaista ihmis&koirapainotteista suunnitelmaa on. Tikkari osallistunee kevään mittaan joihinkin näyttelyihin Suomessa ja naapurimaissa ja katsotaan sitä Häppärin AVOinta uraa sitten kesemmällä. Riisi alkaa vähitellen näyttää taas koiralta, joten katsotaan mitä rouvan kanssa keksitään ;)
Toivottavasti kissojen kohtalo jollain tavoin ratkeaisi ennen huhtikuun loppua, jolloin meillä olisi tavoitteena ”muuttaa” kesälapsiksi Kuhmalahdelle.