Valitut palat

Toukokuu alkaa olla vähissä, kuukausi maalla alkaa olla takana. Ja tässä on vietetty pari viikkoa lomaakin – silti meinaa pukata kiirusta.

 

 

Sitä on niin mukava vaan olla, että nämä hyvin alkavat projektit tahtovat jäädä roikkumaan… Eli matot on melkein pesty, enää keittiön räsymatot jäljellä. Ikkunat on pesty sisältä, enää ulkoa. Polttopuita on tehty monen miestyötunnin edestä, mutta vielä vaan tuolla tienvarressa seisoo rankapino ja jo kolmatta kertaa liiteriin on tyhjätty ”kaaos”. Vielä kerran siis pitäisi saada läjä pinoiksi. Nurmikko on leikattu, mutta näillä kelein se pitäisi oikeastaan leikata samantein uudelleen…

 

Iso projekti sauna on uhannut sekin venyä ja venyä. Vaan kyllä me vielä tällä viikolla siellä saunotaan. Enää puuttuu mm. lauteet ja kiuas. Monen monta työvaihetta siinä on ollut, itse en ole osallistunut kuin pintojen käsittelyyn niin sisällä kuin ulkona. Saunan edessä olevaa tasaista kalliota on koitettu saada puhtaaksi mullasta ja sammalesta, mutta tämäkin on vielä vähän vaiheessa. Mutta vuokralaiset tulevat vasta viikon kuluttua!

 

Ja kuten yleensäkin, toukokuu on myös täynnä kaikkea kiinnostavaa koirajuttua, niin ettei oikein tiedä mihin elämässä hyppäisi! Helatorstain seutu oli pyhitetty yhdistystoiminalle eli keskiviikon BH-kokeelle ja torstain tokolle. Sitten briardit valtasivat Kuhmalahden ;) ja perjantaina vietimme ahkeran päivän tehden esineruutua ja jälkiä. Mukava oli nähdä muiden touhuja, ehkä myös oppia niistä ja käydyistä ajatusten vaihdoista. Paljon enemmän pitäisi pyrkiä tekemään yhdessä, kun tuo yksin tekeminen tuppaa jäämään.

Tikkarilla olen vähän täällä ottanut tottista, ja siinä on näkyvissä välillä pieniä valonpilkahduksia pimeässä tunnelissa. Jotenkin tuo koira on nyt kyllä kasvanut ”isoksi” ja ottaa vastaan palautetta hyvässä ja pahassa ihan erilailla kuin ennen.  Jäljet…. juu, helpot suorat ovat menneet ok, mutta heti jos tulee kulma tai muutoksi alustassa, alkaa tarkastelu ja Tikkarilla kovaääninen nuuskutus.  Rehu alkaa myös olla jo turhan pitkää (=uusi tekosyy) .

Joten enimmäksiin pelloilla onkin vaan pidetty hauskaa...

 

 

Mun itseni hokema ”tämä vuosi on näyttelytaukoa, eikä käydä missään kauempana” etenee hyvin. Tulimme siis juuri Norjan erkkarista ;)  Alkoi vähän himottaa kokeilla Riisille sertiä ja vuosi sitten Norjan erkkarissa oli ollut sangen vähän koiria. Tänä vuonna niitä kuitenkin kertyi 37 ja alkoi jo hirvittää koko ajatus. Vielä kun lupasivat rankkaa sadetta koko viikonlopuksi Oslon seudulle, mietimme onko tässä mitään järkeä. Oli siinä! Sadetta ei ollut, vaan oikein kaunis aurinkoinen viikonloppu. Aikataulumme oli löysä , joten tämä retki kävi ihan lomasta. Näyttely pidettiin leirintäalueella ja kehä oli sopivasti mökkien keskellä. Kaikki oli hyvin järjestetty ja paikallisen porukan tunnelma varsin leppoisa. Heillä oli lauantaina näyttelytreenit, juoksukisaa ja grilli-iltamat. Kovasti meitäkin houkuttelivat mukaan ja monen kanssa sanalla käytiinkin.

Sunnuntain erkkarissa täytyy myöntää, että norjalaisten koirien taso oli hieman pettymys. Värit oli vaaleita (lähes kaikki olivat fawneja) ja turkit huonoja sekä useita arkoja luonteita. Joukossa oli kuitenkin jokunen varsin kaunis koira. Veteraaninarttu on ollut aina makuuni ja se olisikin mielestäni ansainnut narttujen voiton, mutta jäi valion taakse kakkoseksi. Meidän osaltamme retki päättyi haaveiltuun tulokseen; molemmat saivat sertit ja valioituivat! Peetu oli ”kaupanpäällisinä” VSP, Riisin ollessa PN3.

Peetu kehässä

Riisi arviossa

 

 

Uudet Norjan valiot palkintoineen!