Ensin leiri, sitten lomaa ja lappia!

Leirillä aloitettiin kesäloma, tai miten päin vaan.
Maanantai elvyttiin, pyykättiin, pakattiin jne...ja ehdittiin käydä maalla uimassa ja mökkitalkkaroimassakin..



Tiistaiaamuna klo05 startattiin Transporteri kohti pohjoista ja kaasua painettiin reilu tuhat kilometriä, jonka päätteeksi olimme illaksi Kilpisjärvellä. Ehdimme katsastella maisemia siinä kylillä ja tutkia erään luontopolun auringon hiljalleen painuessa alemmas. Heti huomasi kuinka paljon valoisempaa siellä on iltaisin.



Keskiviikkoaamuna aloitimme retken Saanalle. Tikkari ja Ätsii otettiin mukaan, Riisi jäi vahtimaan majapaikkaamme pienen kannusvammansa takia. Alkumatkan tunturilla oli aivan hiljaista ja koirat saivat juoksennella vapaaana. Itseltäni meinasi niiiin kunto loppua jo alkuunsa, vaan aikanaan huippu saavutettiin! "Kukkulan" laella alkoi olla muutakin kansaa ja teinit joutui piuhan päähän. Ihan jees, sillä evästaukomme aikana lauma poroja oli hipsutellut n.10m päähän ihan taaksemme. Kyllä nousivat likkojen otsatukat kun huomasivat ohi ravaavan parven. Viitisen tuntia kulutimme Saanasta nauttien, ja ihan vain muutama kuva tuli otettua. Yksi hauskimmista oli yritys "näin otat perhepotretin itselaukaisimella" - onnistui muuten!




Keskiviikkona oli pakko myös käydä jo kurkkimassa vähän Norjan puolelle, jonne sitten oikeasti starttasimme torstaina aamupäivästä. Keskiviikko illalle luvattiin kauheaa vesisadetta ja myrskyä, vaan niimpä tuo jäi kauas etelään.


Torstaina etenimme kohti Narvikia ja siitä vielä eteenkin päin. Matkalla nähtiin mm. hieno Målselvfossen
ja tietty Narvikin city


Päivän päätteeksi majoituimme leirintäalueella ja ehdimme nautiskella auringonlaskusta vuonon rannalla.



Perjantaina matka jatkui kohti etelää, matkalle jäivät mm. Bodo. Jos alkupäivien teemana olivat "putoukset ja kosket", nyt teemaksi vaihtui "kierretään tunnelit".Maisemat olivat hienoja, mutta tiet kovin kapeita...



Tähän pieneen "törmäsimme" ajettuamme bussikaistaa vääräänsuuntaan ja parkkeerattuamme pysäköintikieltoalueelle -politiaseman pihaan...


Perjantai-iltaan mahtui reissun ainoa vesisade ja niimpä majoituimme hämäränkuihassa pieneen mökkiimme. Saimme kyllä makkaramme hyvin kypsäksi kertakäyttögrillissä ja koiratkin pääsivat metsään melkein kuivana.
Lauantaina heräsimme siis läheltä Mo i Ranaa ja päivän kohteina olivat Gronligrotta luola ja Svartisen jäätikkö. Ensin luolaan siis. Info ei ollut vielä auki (10.15), mutta ensimmäinen opastettu kierros oli startannut klo10. Luolan suu näkyi ja siellä oli valot- sinne siis. Jep, puolisen tuntia (?) siellä kuljimme kyllänsä vaikeassa maaperässä, kunnes sammuivat valot. Oli hei hiukkasen pimeää!!! Kaikkien niiden rappujen, siltojen, koskien jne yli emme olisi ikinä päässeet maanpinnalle ilman tada...Taskulamppua (jonka patterit hiipuivat metri metriltä kohti suuaukkoa). Hmm. onnellisesti vain hieman kuraisina kömmimme takaisin elämään. Joten vinkkinä muille, suosikaa opastettuja kierroksia tai ottakaa lamput mukaan ;)(Missään ei siis lukenut varoituksen sanaa, ettei luolaan saa mennä ominpäin)



Svartisen jäätiköllä emme koheltaneet mitään. Hieno nähtävyys, kannatti käydä.








Tässä alkoikin matkan suunniteltu osuus olla ohi ja kotimatka alkoi. Lauantaina ajelimme vielä Ruotsin puolelle ja maisemat latistuivat samantein. Olimme muutenkin ajetelleet testata Transporterin matkailuauto-ominaisuudet ja kun Ruotsin landella ei leirintäalueita edes ollut, niin parkkeerasimme rauhalliselle pysäköintialueelle ja majottauduimme autoon. Riisi nukkui etupenkillä, tavarat mahtuivat jalkatilaan, Häpsii ja Tikkari nukkuivat takaosassa ja koko keskitila jäi meidän patjoille. Lämpötila oli sopiva, joten kun iltapala oli grillattu ja hyttyset tapettu, nukuimme mainiot autounet. Aamuselle patjat rullalle ja kotia kohti. Kivaa oli, mutta eiköhän nuo näkemiset ja 3200km vähäksi aikaa riitä! Positiivista oli, että kelit olivat koko ajan paremmat mitä ennustettiin ja koiralauman kanssa reissaaminen oli yllättävän helppoa - uskotteko?


Lisää kuvia matkan varrelta:
http://www.rizs.kuvat.fi/kuvat/Pohjoisen+matkailua/

Leirielämää

Helteinen heinäkuu lopetettiin briardleirillä Loviisassa - ja aloitettiin elokuu samassa säässä ja seurassa. Kerrassaan mukava piiitkä viikonloppu, opittiinkin taas jotain. Toivottavasti. Kaikki leiriläiset ovat jo ehtineet naputtaa viikonlopun tapahtumat nettiin, joten tuntuu hullulta toistella ;)

Keskiviikkona aloitettiin Hermiön Outin jälkiluennolta, jossa tuli jotain uutta ja jotain vanhaa. Kahdesti olen ollut Outin leirioppilaana pellolla ja hyvin asia meni perille luokkahuoneessakin - jos ei muuta niin pöydällä seisten. Nyt tarvis vaan konkretisoida opit ja viedä koirat pellolle...

Torstain ja perjantain meitä hallitsi belgian setä Marc Adriaens, briardisti ja kouluttaja henkeen&vereen. Kielikylpy tuli kaupanpäälle. Suojelusta en lajina paljoakaan tiedä, arvostan kyllä, mutta en tällä hetkellä sitä itse hekumoi harrastamaan. Silti oli hieno nähdä erityisesti nuorten koirien henkinen nousu Marcin niitä leikittäessä. Olisi siis hienoa päästä täällä Suomessakin nuorison kanssa harjoittelemaan "suojelun alkeita" ihan koiran itsetuntoa nostaakseen.

Tikkari oli iloinen ja reipas oma itsensä. Se saalisti innolla, mutta kuten kotonakin, sen puruote oli löysä. Kovalla halulla se touhusi, mutta vielä suurempaa halua ja taitoa osoitti siskonsa Halla. Noita kahta kun nyt voi verrata paitsi verisiteen niin myös kotiolojen&treenimäärän suhteen.







ja entäs Häpsii. Hiukan hirvitti kaivaa teini huoneestaan, kun tämä meidän keskinäinen ymmärrys on vielä hieman hakusessa. Ätsiillä on ollut nyt pidempään ihmiskammoa, häneen ei saisi vieras koskea. Vastaantulijat ja neutraalit lähelläolevat on ok, mutta iholle tulijoita pitää väistellä. Kesäkuussa olen tätä ongelmaa vähän työstänyt kohti parempaa ja nyt leirillä teini näytti sangen positiivista naamaa. Leiritulilla ja kentänlaidalla se hengasi häntä heiluen porukoissa ja nuoli jokusen naamankin siinä sivussa. Itse leikki Marcin kanssa oli alussa huisia, mutta jo torstaina opimme kuinka tärkeää on "support your dog". Auttoi kummasti kun äiti oli vieressä. Torstaina Marc leikitti liinan kanssa ja perjantaina Ätsii jo tarttui itse Marcin kädessä olevaan leluun ja vastasi taistoon- ja lähti väsyneenä ukkumaan asenteella tulin, näin, VOITIN. Olin siis molempien, mutta (kerrankin!!!) erityisesti Ätsiin toimiin tyytyväinen.




Muutoinkin oma nuoriso käyttäytyi leirillä mallikkaasti, Riisi oli kotona huilimassa. Ylipäätään briardimaista jodlausta kuului yllättävän hillitysti. Loviisan ydinvoimala-alueen karut parakit sopivat koiraleirille hyvin. Kuumahan oli toki, mutta loppuviimein parempi tuo hellekin kuin sade. Ainahan jostain pitää marista ;)
Briardporukka viihtyi ilmiselvästi hyvin yhdessä, järjestelyt toimivat ja iloista kälätystä ja naurua riitti myöhään yöhön jokaisena neljänä iltana. Sirun Vilma-tytär toimi alueoppaana, Susanna biologianopettajana pienten vihreiden otusten kiehtovaan maailmaan jne...

Loppukevennykseksi Minniksen otos Tikkarin reenistä: kaksi pientä elefanttia marssi näin... ;)


Omat leirikuvat löytyvät:
http://www.rizs.kuvat.fi/kuvat/Briardileiri+Loviisa+28.7.1.8.2010/

Tässä vielä linkkejä muiden kuviin:

Minniksen kuvia
http://blackdeath.kuvat.fi/kuvat/BD2010/2010-08-01-Koulutusleiri/

Annamarin kuvia
http://karvamopot.1g.fi/kuvat/Turrileiri%202010/?nosession&sesskey=er9tv05fm33f856ogrbp2i4qb1

Pipsan kuvia
http://picasaweb.google.fi/ZirNup/Briardleiri2010Part1
http://picasaweb.google.fi/ZirNup/Briardleiri2010Part2#

Pian kuvia
http://pirpanat.kuvat.fi/kuvat/Treenit+ja+muuta+yleist%E4/Loviisa+training+camp+28.7.-1.8./

Erikoisuuksia

Eilen oli briardien erkkari Espoossa. Helteinen päivä hiekkakentällä; mitään ei saatu, mutta kivaa oli :) Englantilainen kasvattajatuomari Jan Rual oli saanut arvioitavakseen 80 briardia ja varsinkin narttukehät olivat omaan silmään kaunista katseltavaa.

Riisin "vauvat" esiintyivät pikkupentuluokassa (paitsi Peetu, jolla oli tassuvaivaa) Prinssin ollessa VSP-pentu ja Tyyriksen (mitäpä muutakaan....) kuin BIS-puppy! Onnea! Tikkari tuli toiseksi ja Halla kolmanneksi (jos olisivat saaneet itse valita, olisivat kyllä ehtineet kiriä jonossa... ;)) Tyyris esiintyi kuin vanha tekijä, Tikkari ja Halla saavat vielä kasvattaa malttia liikkeisiin kotona. Ihanat arvostelut saivat kaikki ja tuomari kehui koko pentuetta.

Aikuisissa pojissa Riisin veljet käyttäytyivät mallikkaasti, saldona avoimessa Diesel toinen ja Huuru kolmas. Ei PU sijoituksia kummallekaan, ei voi mitään...

Riisin luokassa oli 18 narttua ja kuulemma (taas kerran) näytimme pieniltä kehän reunalta katsottuna. Riisi esiintyi tosi hyvin, itse vain sain kilpailuluokassa lämpöhalvauksen ja meinasin ihan oikeasti pöyrtyä. Onneksi meidät tiputettiin juuri silloin pois, seitsemän sakkiin päästiin kuitenkiin. Paras narttu luokkaa elvyin katsomaan ja kauniilta näytti. Tuomari saneli hyvin totuuden mukaiset arvosteltu, meiltä ainakin löydettiin ne virheet mitkä pitää myöntääkin. Ensi vuonna sitten uudestaan!


Erkkarista ajeltiin suoraan maalle ja UIMAAN! Löydettiin uusi ranta, hiekkaversio. Meidän koirat on aina joutuneet uimaan "kivilouhikossa" ja nyt erikoispalveluna, tasainen hiekkaranta. Uusi harrastus "loiskinta" sai heti alkunsa... ja sitä ajeltiin tänään Löytäneelle jatkamaan taas aivan uudelle rannalla. Jos ei tän porukan lihaskunto ole/pysy kohdillaan niin...

Huh hellettä - ja huh huh hulinaa

Ainakin on tekemistä riittänyt...silloin lienee elämää, kun blogi ei päivity ja naamakirjassa ei näy merkintöjä ;)


Pieni kesäkertaus näin ennen joulua

Juhannus
Jussia ei ole sen kummemmin vietelty jokuseen vuoteen, vaan ne ovat hurahtaneet töissä. Nyt pakattiin koko klaani Kuhmalahden kunnansaunalle perjantaina ja juhlamieli jatkui sunnuntai iltapäivään. Meitä ihmisiä oli tusinan verran ja vaikka kukaan muu ei koiraihmisiä ollutkaan, niin hyvin nuo kolme mustaa otettiin vastaan - loppuillasta aina varsinkin ;) Koiratkin kyllä käyttäytyvät yllättävän hyvin (joo, karkaili ne mökistä , varasteli ruokaa jne..)ja Häpsiin vieraskammo alkaa hellittää selkeästi. Syötiin, juotiin, saunottiin, uitiin , tapettiin hyttysiä ja muuten vaan iloittiin - eikös se ole aina traditional suomijuhannus? (ps. kukaan ei hukkunut järveen)






Briardinpentuja?
tulossa voi olla vuosisadan yhdistelmä... Häpsiin juoksu eteni hyvin ja Riisi aloitti kuun vaihteessa ehti perään. Ja niin ahkeraan ovat harjoitelleet, että tiedä vaikka jotain tulostakin saisivat aikaan :) Jospa tämä hormonikuukausi nyt alkaisi olla ohi ja ainakin Häpsii joutuu syksyllä puukon alle. Riisin kohdalla nyt harkitaan vielä toista pentuetta.

No ainakin staffinpentuja!
Bambi kävi toukokuun alussa rakkausmatkalla Yardleynsa luona Liettuassa ja turposi hetkessä kauheaksi möykyksi... Ei siis ollut iso yllätys että raitamakkaroita puski ulos peräti kahdeksan, staffille aika iso satsi. Nyt tiimi on toisella viikolla ja silmät alkavat aukeilla. Aikas pötköjä ja mitä terriereitä! Niin eläväisiä ja voimakkaan oloisia briardinpentujen jälkeen. En oikein uskalla ajatella millaisia termiittejä ne ovat kuuden viikon päästä... :) (ps. pari poikaa vielä vapaana...)






Uusi perheenjäsen ja rajojen hakemista
Töissä on ollut aikas hektistä kun koko Suomi lomailee ja yhden on pitänyt olla pentuja vahtimassa. Niimpä viime perjantaina n. 60h työviikon jälkeen lähdettiin hurauttamaan pohjoisen Oulu- Jällivaara turneelle. Retkikumppanina oli uusi Kogis; lopultakin golfista pääsin ja nyt on yhden transporterin verran tilaa (Ja tosi mukava sillä olikin reissata!). Luonnollisesti schapet olivat hoidossa viikon tässä hässäkässä, joten Jukallekin jäi kolme vahdittavaksi kotiin, kun Riisi ja Dima lähtivät mukaan. Kyytiin poimittiin vielä Irja ja Diesel. Ja toki yksi kissa, joka vietiin uuteen kotiin Ouluun;).

Lauantaina Oulussa kehät olivat viimeisenä iltapäivällä ja luonnollisesti yhtäaikaa... Ehdin esittää Dieselin ja Riisinkin laadussa ja sitten säntäsin Diman kanssa raviradan toiseen päähän. Saldona Diesel ROP, Riisi PN2 VACA (josta tulee oikea) ja Dima PN2 VACA (josta tietenkään ei tule mitään, ääh....). Diesel juoksi vielä ryhmissä itsensä jatkoon, mutta ei sitten kuitenkaan sijoittunut.

Ja sitten ajeltiin taas, tosin matka Gällivaaraan sujui kevyemmin kuin uskalsimme toivoakaan. Majapaikkamme oli kerrassaan mielenkiintoinen. Likainen huone parakissa teollisuusalueella ja tästä lystistä maksoimme hotellihuoneen hinnan. Hmm. Arvaa lähtikö palautetta.





Sunnuntaina Dima oli kehässä kevyesti 7.30.... ja oli kuin olikin VSP, kera cacibin ja sertin, jolla Didistä tuli Ruotsin valio !

Vielä puuttuisi pari valkeaa intistä, mutta (kornia kyllä) vaikuttaa olevan huomattavasti helpompaa kerätä se intti tuolle ylikorkealle runsasturkkiselle kuin Riisille, jossa en myönnä olevan turkkiaan suurempaa vikaa...

Diesel oli komeasti ROP sunnuntainakin ja sai cacibin, jolla herra ansaitsi C.I.E tittelin! Riisi jäi jo avoimessa toiseksi ja oli sitten PN3 kera VACAN, vissiin kolmas vai neljäs ulkomaan VACA... Ei naurata enää.
(briardkuvat by Carita Hagström - Tack för dig!)

Paras uros kehä


Paras narttu kehä


Sunnuntaina päästiin heti kymmenen jälkeen ajelemaan kotiinpäin ja pienillä lepotauoilla olimme kotona puoliltaöin, tai Irja vasta kahdelta. Rajoja siis vähän haettiin jaksamisessa, mutta ne tulivat vastaan vasta maanantain kiireisen ja hikisen työpäivän jälkeen. Rajoja haettiin myös Dieselin sietokyvyssä Riisin juoksun about parhaiden päivien suhteen, mutta herrasmiesmäisesti jätkä hillitsi itsensä. Ainoastaan kehässä löytyi ihan erilailla poweria kuin ennen.


vuosituhannen helteet???
Mä en näköjään ole kesäihminen, jos tälläistä pitää kestää. Joo, lämmin on kivaa, mutta kun on ihan jatkuvasti hiestä märkä yötä päivää, niin menee ihan hermo ja väsy tulee. Iltaisin on oltu joko mökillä uimassa tai menty kaupin rannoille uimaseen meidän "kalhukoilien" kanssa. Mitään järkevää ei ole siis tehty niiden kanssa eikä kotona noin muutenkaan...









Ja seuraavana ohjelmistossa olisi erkkari, briardleiri ja kesäloma!