Toisen työviikon jälkeen oli edessä pitkään suunniteltu matka Ruotsin voittajaan. Sangen aikaisin lauantaiaamuna pakattiin Maritan autoon Huuru, Riisi ja Piu the Maskotti ja nokka käännettiin Turun satamaan. Päivälaiva oli jokseenkin tylsä, kun emme malttaneet nukkuakaan. Onneksi oli todella lämmin ja aurinkoinen päivä, joten istuskelimme koirien kanssa kannella. Koitin opettaa Riisiä pissaamaan siihen kammottavaan hiekkalaatikkoon, mutta neiti ei voinut. Hyvinhän tuo pidetteli maihin asti.
Tukholmasta seikkailtiin ulos kohti Upsalaa ja kaikki meni hyvin, kunnes päädyimme upouudelle tielle, jota ei löytynyt kartasta eikä navigaattorista...pienten pähkäilyjen ja yhden moottoritiellä tehdyn u-käännöksen jälkeen majapaikkamme löytyi. Aamulla jätimme taas varhain wärdhusetin taaksemme ja suuntasimme Österbyrukin "herraskartanon" maille näyttelyyn.
Sekä schapet että briardit alkoivat tasan 9.00, onneksi vierekkäisissä kehissä. Silti Piu ja Riisi olivat yhtäaikaa PN-kehässä. Apuun sain ruotsalaisen juniorhandlerin (Tack Erika), joka esitti Piun alusta loppuun upeasti, PN3:ksi kahden upean valionartun jälkeen. Piu hoiti homman tyylillä, ei sitä haitannut yhtään, että narun päässä oli tuntematon väärää kieltä puhuva tyttö. En hirveästi ehtinyt seurata schapeja, mutta pidin siitä mitä näin. Koirat liikkuivat ja esiintyivät kauniisti ja luonteet vaikuttivat reippailta. ROP oli Adidas de la Vallee du Doux, jota olen fanittanut jo pitkään. VSP oli Mc Marras Peewees Pommac , joka voitti myös -04, kun edellisen kerran olin Ruotsin voittajassa. Ihana narttu!
Briardikehä meni nopeasti meidän nuorison kanssa pyöriessä. Huuru voitti ansaitusti urokset, vaikka vauhtia meinasi loppukisoissa olla liiankin kanssa. Riisi sipsitti omaan tyyliins sievänä, se ei ihan riittänyt Adolfo Spectorille, vaan Riisi taipui luokassaan Cartier Monzerat Eowynille (Grattis!), josta tuli myöhemmin ROP. Olisihan se titteli kelvannut meillekin, mutta ehtiihän sitä ja pääasia ettei tyhjin käsin tarvinnut palata. 
Sunnuntai-iltana huristelimme eksymättä Tukholman keskustan läpi paattiin ja marssimme hyttiin nukkumaan kohtuu väsyneitä -muut paitsi Huuru, jonka duracelit kestää ja kestää...
Seuraava reissu on jo suunnitelmissa , eikös se niin ole, että matkailu avartaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti