Toukokuu vaihtui touhun keskellä. Vappua vietettiin pitkän kaavan mukaan, kolmet grillauskekkerit mahdutettiin viikonlopun aikaan. Mukavaa oli ja syötyä tuli!
Sitten alkoi työhulina ja heti ensimmäisinä päivinä sitä tajusi, ettei kunto ole ihan huipussaan. Teemme päivittäin hirvilaskentoja metsässä ja kilometrejä umpimetsässä kertyy päivässä noin 10. Olen myös tajunnut että kilometri metsässä on t o d e l l a pitkä matka. Meikäläisen pitkät jäljet eivät siis ole varmaan olleet koskaan kauhean pitkiä... Pitänee hankkia itsellekin gsp, joka armottomasti laskee metrit. Pirkanmaan hirvet lienevät ennallaan, jotain ne ainakin ovat jättäneet jälkeensä...
5.-6.5 viikonloppu oli ahdettu niin täyteen koiraohjelmaa, ettei paljon enempään voi revetä - tai en olisi siis itse voinut revetäkään, kiitos kuuluu "hajauttamisohjelman" kavereille. Heinoset veivät Diman lauantaina muassaan Helsinkiin näyttelyyn ja sunnuntaina Piun agilitykisoihin Janakkalaan. Dima yllätti taas ja oli pk-tapahtumassa VSP saaden toisen sertinsä. Tuleeko siitä sittenkin näyttelykoira??? Piu ei ihan onnistunut nousemaan kolmosiin - yhden riman päässä se taas oli (ja luokan nopein aika...).
Itse istuin viikonlopun tiiviisti briardistien laumaviettiseminaarissa Lopella, oppeja ammentamassa oli Theo Kroezen. Paljon tuli uutta, paljon kerrattiin vanhaa ja vahvistettiin oppeja. Hieman olin/olen epäileväinen, koska laumavietti koulutuksessa ei apuna käytetä nameja eikä leluja - onnistunko muka olemaan riittävä palkka? Theolla on koirien käsittelytaito hallussa ja oli hieno seurata näitä "opeta koira seuraamaan kolmessa minuutissa"-tapauksia. Ja tuo 3min päti kyllä Riisiinkin... Noutotekniikkaamme saimme tukea ja vinkit ovat auttaneet. Liialliset toistot karsittiin ja nyt koira jo itse ottaa kapulan suuhun! Samoin haukut saanut minikapula palautettiin schapeomistukseen ja Riisi sai Oman Ison.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti