Hesasta suunnattiin ensin Siitamaan, josta napattiin Kaali-äippä laumaa täydentämään Virroille. Elo siellä neljän karvaturrin kanssa oli leppoisaa, joskin kovin hiekkaista... Sen totesin että lenkille lähtö neljän remmin kanssa on hieman sekavaa, joten pakkasin likat joka päivä auton perään ja ajettiin juoksemaan hiekkamontuille ja metsään. Hienosti nelikko leikki keskenään, Riisin ja Diman välilläkään ei ollut mitään kireyttä (niinkuin joskus keväämmallä). Kaali innostui leikkimään Diman kanssa vallan - myös sisällä. Kaali on kyllä taatusti kiltein briardinarttu maailmassa. 
Dima
agissa
Dima ja Kaali
Mäkitreeniä
Riisi ja Kaali
jahtaa Dimaa
Oulu KV 6.10
Heti lauantaina loman aluksi startattiin "ruskaretkelle" eli koiranäyttelyyn Ouluun. Sarin Chevyyn pakattiin kevään Vaasan matkan uusinta + yksi lisävahvistuskelpie. Matkaan lähdettiin kolmen nurkilla ja olihan sinne pitkä matka. Tosin paluumatka se vasta pitkä olikin, kun navigaattori eksyi/eksytti meidät ja lopputuloksena oli melkoisen siksakkinen maalaismatka. Menomatkan leikillinen suunnittelu siitä, monellako ROPilla jäädään odottamaan ryhmiä (kaikki koirat olivat kehässä ennen puoltapäivää) kostautui, sillä näppäjämme nuollen poistuimme vähin äänin kotiin.
Briardikehä oli eksoottisen pieni ja hieman kuohahdin tullessani Huurun kanssa kehästä kera EH:n ja arvostelussa lukee "liikkuu lyhyellä askeleella". Olisi hieman näyttelytoimikunta voinut tsempata ja järjestää toisen samanmoisen teltta-alueen, jotta hommassa oli ollut jotain järkeä. Riisin kanssa koitimme kehänreunoja uhmaten loikkia pidemmällä askeleella ja ERI irtosi. Turkki ei enää riittänyt muuhun , joten olimme toisia luokassamme ja kolmansia PN-kehässä. Varaserti siis, yeee! Diman näyttely meinasi katketa alkuunsa, kun lähdin tunkeutumaan sen kanssa ahdastakin ahtaampaan halliin. Heti ovensuusta staffi tarrasi siihen kiinni ja Dimpe tietty ihan paniikissa. Nappasin koiran kainaloon ja painuttiin ulos tasaantumaan. Kehässä se kuitenkin oli ihan normaali ja oma iloinen itsensä. Tuloksena Dimalta ihan hienosti PN2 varasertillä, varacacibilla. Mutta nuo varahörselöt ei kauheasti lohduta kun ei niillä mitään tee. Lena Dankerin arvostelu loppuu sanoilla "super söt" ;)
Sarin koirat sentään olivat molemmat VSP:t mutta sekään ei ihan vastannut odotuksia. Noh, nokka kohti uusia seikkailuja taasen.
Syyslomakuvia karvanelikosta by Sari Koro:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti