Piun luonnetestaaminen on venynyt ja venynyt. Viime vuoden schapetestiin olimme menossa, kunnes se päivää ennen peruuntui ja siirtyi meille täysin sopimattomaan aikaan.
Eilen se sitten vihdoin onnistui, testaajina toisessa schapeluonnetestissä Hämeenlinnassa olivat Lea Haanpää ja Bengt Söderholm.
Toimintakyky: +1 ( Kohtuullinen)
Terävyys: +3 (Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua)
Puolustushalu: +1 (Pieni)
Taisteluhalu: -1 (Pieni)
Hermorakenne: +1 (Hieman rauhaton)
Temperamentti: +1 (Erittäin vilkas)
Kovuus: +1 (Hieman pehmeä)
Luoksepäästävyys: +3 (Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin)
Laukauspelottomuus: +++ Laukausvarma
yhteensa 112pistettä
Piu suoriutui testistä ihan helposti, ei mitään suurta kuormittumista. Suuria yllätyksiä ei tullut. Piu oli ehkä aika innokkaan oltuaan vähemmällä huomiolla edellisen viikon ja päästyään suoraan radalle. Eilen se siis ehkä esiintyi erittäin vilkkaana, mutta normaali Piu on kyllä huomattavan rauhallinen schapeksi ja harvoin se noin heiluu ja tutkii kuin eilen. Tosin aika usein se on minulla jollain tavalla "käskyn alla" eli en anna sen tuon tyyppisissä tilanteissa (esim. treenit, tapahtumat) hillua remmissä kiskoen.
Positiivisesti olen hieman yllättynyt siitä, että toimintakyky meni plussalle. Luulen, että tässä elämänkokemus on tehnyt tehtävänsä - niin monenmoista on Piu ehtinyt nähdä, ettei yksi kumma kelkkahahmo pitkäksi aikaa aiheuta hämmennystä. Raunioilla käynti ehkä auttoi pimeänhuoneen toimintaa.
Taisteluhalun -1 ei todellakaan tullut yllätyksenä. Piu ei käytä suutaan kuin syömiseen, eli se inhoaa vetoleikkejä ja painetta hampaisiin. Koskaan se ei ole oppinut leikkimään. Eikä se kamppaile muutenkaan. Jos se jää karvoistaan kiinni johonkin puskaan, se kököttää siinä hiljaa odottaen että ehkä joku löytää hänet ja tulee pelastamaan. Olen aina sanonut, että Piu ei selviäisi luonnonvaraisena päivääkään.
Terävyys +3 on ehkä hienoinen yllätys, sillä minusta Piu on kovin kaukana terävästä koirasta. Mutta, aina oppii uutta.
Pehmeys +1 oli varmasti oikea tulos eilen. Piu reagoi tapansa mukaan voimakkaasti sekä ylös tempaistuun hahmoon ja pudotettuun tynnyriin. Remmi pitkällä se kiskoi poispäin. Koira painui himan matalammaksi ja häntä pysyi alhaalla, kun kierrettiin rakennus ja ohitettiin uhat. Sitten taas häntä nousi ja Piu oli ihan ok. Olen melko varma, että nuorempana Piu olisi saanut arvosanan -2 pehmeä. Elämänkokemus on tuonut "selviytymiskykyä". Aiemmin ikävät tapahtumat jäivät sillä todellakin päälle ja palautuminen oli hidasta. Parivuotiiaana se ei olisi ehkä antanut uhan jälkeen uhkaajan koskea itseään ja olisi jatkanut tynnyrin hyperventilointia lopputestin ajan. Hyvä näin, että vuodet vaan parantavat koiraa!
Tiesin ettei Piu varsinaisesti pelkää laukauksia, mutta aina se on niihin reagoinut. Nyt se oli kyllä aidosti laukausvarma - myös papereissa siis. Otin Riisinkin autosta edellisen koiran aikana ja sekin oli täysin välinpitämätön elämänsä ensimmäisistä paukuista. Hyvä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti