Muutto on takana ja pikku hiljaa ollaan kotiuduttu. Hieman on ollut ”kaupunkilaistyttö maaseudulla”-fiilis… *viheltelee*
Lähinnä ongelmia on aiheuttanut puulämmityksestä aiheutuneet savuhaitat –eikä tuo lämpökään pelkällä savulla lisäänny. Tavoitteena on siis seuraavaksi hankkia jostain kuivempia puita. Nämä nykyiset savutessaan kihisevät ja niistä puskee vaahtoa ?!? Ostoslistalle on kertynyt ensimmäisen viikon aikana erinäisiä hankintoja, kuten kirves,lapio, pyykkinaru jne…
Kelit ovat olleet kuin tervetuliaisiksi aivan ihanan kesäiset. Paras talon lämmityskeino onkin ollut pitää ovia auki koko päivä aika! Ulkona me on oltukin lähes koko valveilla&kotonaolo aika. Koirat ovat ihanasti antaneet hevosten olla, itse asiassa tuo polletarha ei niitä juuri kiinnosta. Niinpä koiratkin ovat saaneet vapaasti juosta ulos sisään. Riisi on ollut aivan eri koira, poissa on se rauhallinen makoilija – tämä uusi versio juoksee ympäri pihaa itsekseen joku kalikka suussa, piehtaroi ja spurttailee. Piiparinen on ottanut leikkimökin seinustan päivystyskolokseen ja osallistuu kyllä tontin tutkailuun aktiivisesti. Naapurusto on hyvin koiramyönteistä, joten senkään puolesta ei tarvitse stressata. Vielä kun meillä on käytössä vuokraemännän ratsastuskenttä tottisteluun ja hevosten laitumet jäljestykseen… ei voi juuri helpompaa koiraharrastus olla.
Viikossa kevät on astunut eteenpäin aivan huiman harppauksen. Lehti vihertää jo lähes kaikissa puissa ja pensaissa, narsissit ja ihan kohta tulppaanit kukkivat pihalla. Kohta pitäisi kunnostaa kasvimaa ja laittaa marsupoikain porkkanat vireille. Sitä ennen pitäisi panostaa hieman pihan siistimiseen, edellisten asukkaiden jäljiltä nurkista löytyy jos jonkinmoista jätettä. Ainakin kaikki terävä pitäisi saada talteen koirien takia. Tästä pihapiiristä huostaan otettiin viime talvena (kahteenkin kertaan) tanskandoggi, joka joutui elämään pakkasella yötä päivää ulkotarhassa vailla sisäänpääsyn mahdollisuutta. Koirapolo sai uuden elämän rakastavasta perheestä koirakaverin kera, eikä taatusti sen tytön tarvitse enää kokea vilua ja nälkää. Tämän riitaisenkin episodin myötä kävi ilmi, että tämä talo olisi vuokralaista vailla edellisten asukkaiden häädön selvittyä. Ja asiat järjestyivät sopivasti ja täällä me nyt ollaan ja katsotaan innolla mitä tuleva tuo tullessaan.
Vappu vierähti töissä ja perusasioita hoidellessa (netti tulee vasta reilun kahden viikon päästä…). Viikonloppuna jatkettiin tavaroiden purkamista ja verhotkin jopa saatiin ikkunaan. Kaali tuli meille koiramäärää täydentämään ja tukkaoperaatioon. Marita kävi Huuru-veikan kanssa tutustumassa tonttiin ja velimies olisi kyllä mieluusti käynyt tutustumassa heposiin (ja marsupoikiin) lähemminkin. Tämän sijaan poika sai tyytyä sukulaislikkojen viihdyttämiseen. Hmmm… neljä koiraa oli aika paljon, vaikka tilaa onkin. Kaalin oloa täällä ei juuri huomaa, se kuuluu jo tavallaan tähän porukkaan ja toimii samalla lailla kuin omat likat ;)
Gradukin tuli bumerangina takaisin (ensimmäinen posti uuteen osoitteeseen, äh) ja sitä olen nyt koittanut korjailla. Kommentit alkoivat ”kelvollinen, joskaan ei kovin korkeatasoinen”. Noh, allekirjoitan tämän koska ihan itse laadin _hieman_ kiireisen aikataulun. Pääasia, jos läpi menee ja saisi paperit taskuun. Hieman jännä huomata eri proffien vaatimukset, koska joitain muotoseikkoja ja jäsentelyjä matkin pari vuotta vanhoista metsänhoidon graduista ja nyt juuri näistä rakenneasioista tuli nyt kritiikkiä…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti