Päivät kuluu. Siivillä.
Juhannuksesta selvittiin. Töitä riitti, mutta kaikki sujui ongelmitta. Hoitola oli täynnä jos jonkinnäköisiä koiruuksia. Nyt tuntuu olevan liikkeellä myös jonkinlainen irtoeläinbuumi; tämän kesän ennätys tehtiin toissapäivänä, kun aamulla mua odotti neljä uutta yön aikana haettuna koirakarkulaista...
Säät ovat olleet niin kovin perinteistä suomalaista kesäkuuta. Kymmenen astetta menee juuri ja juuri rikki ja vettä tulee ihan koko ajan. Ei nurmi ole ehtinyt kuivaa sen jälkeen, kun nämä hanat muutama viikko sitten aukesivat :( ARGH. Ukkostanutkin on vallan riittävästi, onneksi meidän taloudessa ei kukaan sen kolinoita pelkää. Sinänsä hyvä, että nyt mun salaattipenkki kukoistaa, kukat on hengissä ja perunanvarret ovat jo varsin komean mittaisia!
Kouluhommien PITÄISI nyt olla KOKONAAN kunnialla takana ja tutkintopaperien kolahtamista postilaatikkoon odotellaan. Viime metreille tämä jäi, ja vielä oli tähän päivään asti pelkona, että pitää lähteä tällä viikolla Helsinkiin. Systeemi vaati, että minun itse pitäisi siirtää paria paperia noin 100m kahden rakennuksen väliä, mutta onneksi asia puhumalla järjestyi niin, että sisäinen posti toimii.
Koirat ovat takkuisia maalaisia, mutta hienoa niillä on. Riisi ei ole viettänyt uimatonta päivää, joka ikinen päivä se vähintään karkaa Pellasten pihalampeen polskimaan. Viimeksi tänään, kun pakkasin noita autoon - yhtäkkiä seläntakaa kuului plumps. Se siitä kuivasta koirasta, joka piti tänään harjata. Nyt parina tiistaina ollaan käyty Tampereen briardistien seassa tottistelemassa. Huuru on ollut mukana opettelemassa malttia ja käyttäytymistä (mikä on sujunutkin vallan hyvin) ja Riisi on koittanut muistella vanhoja oppeja. Ehkä niitä pitäisi ennemmin kerrata kotosalla...mutta tuleepahan käytyä ihmisten ilmoilla. Pian nuo heinäpellotkin "ajellaan", ja sitten pääsee taas jäljelle.
Ensi viikolla onkin jo heinäkuu! Mihin tämä kesä uhkaa kadota!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti