Meillä tapahtuu joka päivä vaikka mitä, mutta silti tuntuu ettei tapahdu "mitään". Eli arki on yhtä menoa ja hulinaa täynnä tapahtumia ja sattumuksia, mutta mitään virallisia menoja&tapahtumia ei ole ollut.
Kotona kaikki on hyvin. Illat ovat pimeitä, mutta tylsää ei ole ollut. Hieman ulkoilua tietty rajoittaa se, että töiden jälkeen on heti pimeää. Talven mittaan voi tulla katuvaloja ikävä. Tähänkin on olemassa visio...
Ahma&Supi ovat edelleen kasvaneet ja ne alkavat olla aikamoisia teinejä. Ne roikkuvat verhoissa, hyppivät ikkunoihin, tuhoavat kukkia ja varastavat ruokaa lautaselta. Ne rallaavat matot rullalle puulattia tömisten - ja aikas usein Riisi perässä. Kissoista on tullut Rimpalle tosi tärkeitä, se nuolee joka päivä niiden korvat - niin hyvin, että pelkään noiden saavan jo tulehduksen, kun ovat vähän väliä päät märkänä. Ahma tulee yleensä illalla mun viereen ja Supi menee sohvaan Riisin viereen. Piu on hivenen närkästynyt, että Ahma ihan suvereenisti yrittää vallata hänen paikkansa tyynyllä. Sopu sijaa antaa.
Piu oli viikon päivät Virroilla "lomalla" resuamassa Diman kanssa. Reissun tarkoitus oli agilityvalmennus, jossa Piippa olikin kulkenut ihan jees. Seuraavat kisat lienevät joulukuussa Seinäjoella mikäli loput kolme SM-nollaa saadaan kasaan, niin kesäkuussa olisivat sitten Piun elämän ainoat SM:t tiedossa. Ja ne voisivat olla vaikkapa Piipan jäähyväisagikisat. Tai kuka tietää.
Riisin koulutus on ollut _taas_ kerran hieman retuperällä. Ollaan käyty suht kiltisti briardien tottiksissa, mutta kotona reenit ovat sitten jääneetkiin ihan muutamaan kertaan. Jospa se tästä...
Tästä blogista loppuvat kuvat, koska toistaiseksi mun kameran siirtopiuha on tuntemattomilla teillä. Tosin ei tuolla ankeassa mutaisessa ja ikuisen märässä lokakuussa ole mitään kuviakaan tullut otettua. Ääh. Joskus on taas pakko auringonkin paistaa!
Palataan asiaan, kun on taas jotain uutta...
;)
Se _VOI_ olla piankin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti