Illat pimenevät hurjaa vauhtia. Jos töiden jälkeen haluaa ulkoilla, se on tehtävä heti. Onneksi on mahdollisuus ottaa koiria töihin mukaan ja ne saa siellä hölmöillä vapaana välillä tuntitolkulla sukulaisten kera, joten ei aivan tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa lenkityksen puutteesta. Mutta fakta on, että meidän koirat saa paljon vähemmän lenkkejä nyt maalla, kuin Hesan kaupunkivuosina. Ulkona ne kyllä saa olla ehkä vähän enemmän. Nuo hölmöt kun makaa rappukivellä, jos tuuppaan ne täällä kotona ovesta ulos. Noh, parempi vaihtoehto sekin, kuin että ne kaahaisivat hevos/kissajahdissa ympäri pitäjää.
Eilen huristeltiin maakuntamatkailun merkeissä käymään Kuhmalahdella ja aurinkoisen illan kunniaksi tehtiin siellä mukava lenkki. Paluumatkalla kävin noukkimassa pari pientä kissinpentua, jotka olivat jostain pihapiiristä löytyneet ihan omin nokkinensa. Aika säälittäviä otuksia; korvat aivan täynnä töhnää ja mahat madoista pullollaan. Noh, muutaman viikon "fiksauksen" jälkeen ne ovat valmiita maailmalla.
Ahma ja Supi kasvavat ja rallaavat täällä kotona. Ne ovat nyt olleet vallan siististi ja Ahman vatsakin on kunnossa. Ruokavalio on siis tullut tutuksi ja matonapit purreet näihinkin "metsäläisiin". Eilen illalla päätin, että nyt koitetaan nukkua kaikki yhdessä. Tähän astihan katit ovat joutuneet nukkumaan kodinhoitohuoneessa. Valojen sammuttua kissoista oli hauskaa tökkiä&töniä koiria, jotka eivät sitten osanneet nukkua, vaan varsinkin Riisi seisoi keskellä lattiaa ja läähätti. Ääh. Noh, kissat rauhottuivat nukkumaan, samoin koirat. Mutta Ahma parkkeerasi itsensä ällösöpösti mun tyynyn viereen, alkoi kehrätä ja nukahti. Mä en. Tyyppi kehräs ja surisi niin kovin, että valvoin toista tuntia... Kello oli likellä puoli kahta kun kannoin unessa olevat katit kodinhoitohuoneeseen - ja sitten unta palloon :) Tänä iltana me yritetään uudelleen...
Huomenna sitten taas briardien treeneihin. Ollaan jopa Riisin kanssa vähän puuhasteltu kotonakin. Noutotreenit liiterireissuilla on aloitettu, jospa se kapulakin joskus alkaisi "maistua". Ihanaa kun tuo koira on taas pirteä oma itsensä - tosin vaihtaisin tämän tilanteen siihen, että mammuttelisi pentulaatikossa viikon ikäisten vauvojensa kanssa... Noh, ensi vuonna sitten ehkä. Sulhaskandidaatti oli jälleen hienosti esiintynyt Euroopan voittaja näyttelyssä ollen PU2. Titteli oli kovin lähellä, mutta... Eiköhän tuo nuori mies niitä ennätä keräillä vielä.
Nyt lähdemme hetkeksi ulos otsalampun kera ja hankimme tälle köörille jotain murkinaa. Ruokajono on jo pitkä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti