Tänään marssin Pirkkahallille kissanäyttelyyn, oikeastaan elämäni ensimmäiseen. Joskus messarin yhteydessä on pari minuuttia tullut kissapuolella pyörähdettyä, mutta nyt vietin asiaa omaksuen useamman tunnin maukunan seassa.
Koiranäyttelyitä kiertäneenä täytyy todeta, että kissanäyttelyissä taitaa olla hieman leppeämpi henki ja kissoilla on siellä kivempaa kuin koirilla omissaan. Vaikka vielä tänä aamuna olin ihan toista mieltä. Eihän kissat nyt viihdy hälinässä, eivätkä vieraiden roikoteltavina? Vaan kaikki kissat, niin pennut kuin aikuisetkin, olivat täysin rentoja ja osa tuntui omaavan vallan diivan elkeet. Jokaisella on oma odotteluyksiö, jossa oli riippukeinua yms hienoa kalustetta. Siellä katit ottivat lepoa, kävivät omissa laatikoissaan pisulla ja popsivat välipalaa. Käytävillä kulki ihmisiä katit kainalossa ja yhdenkään katin en nähnyt saavan paniikkia hälinässä enkä tuomarin pöydällä. Siinä ne patsastelivat varsin tyytyväisinä. Kenelläkään ei niin kovin tuntunut olevan kiire ja tuomarit selittivät niin laatu- kuin kilpailuluokissa tarkoin plussat ja miinukset ja miksi kukakin voittaa.
Ai niin, ja tietty mun kuumeeni vain vahvistui. Jos tähän taloon ikinä tulee rotukatti, niin maine se on. Voi ihanuus!
Kuvia ihanista kymppikerholaisista!
Tässä joitain muita räpsyjä käytäviltä
Esimerkki kissasta, jollainen EI meille muuttaisi...
Tässä voi kysyä "Kuka arvostelee ja ketä??"
Kumpi pojista voittaa? Kissoista siis tietenkin...
Odottelun saatoi hoitaa joko nukkuen, kuten nämä kolmikuiset sisarukset
...tai leikkien kuten tämä juniori
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti