sunnuntaina, marraskuuta 22, 2009

Yksi yö jouluun...

Huomenna sitten selviää viiden jälkeen onko joulu hanskassa, vai pitääkö lähteä korvikeostoksille Prismaan... Tilanne vaikuttaa hyvältä, mutta pessimisti ei pety.

Riisi on hyvinvoiva, normaalia rauhallisempi. Tällä viikolla ruoka on maistunut aika huonosti, mutta pöydästä kerjätyt herkut kyllä uppoavat... Ihan masu olisi pyöreä, tissit ainakin ovat isot. Äh, kuin pitkästyttävää...


"Iskä" Unkarissa on unohtanut ulkomaanvieraat ja treffailee vaan lampaita ahkerasti. Tchibo on käynyt aiemminkin paimentamassa ja läpäissyt CANTin Ranskassa ja taipumuskokeen Unkarissa. Tämän kuun lopulla menevät yrittämään jotain koetta, säännöistä en tiedä mitään. Kuulostaa aika herkulta, että pääsevät siellä 2-3 kertaa viikossa harjoittelemaan; täällä kun taitaa olla mahdollisuus samaan 2-3 kertaa vuodessa! Nyt hieman harmittaa, kun emme hyödyntäneet mahdollisuutta käydä Riisin kanssa kokeilemassa, kun tätä kerran tarjottiin...


Viikko (vai viikot..) ovat menneet hyvin sateisissa, pimeissä, sumuisissa etc tunnelmissa. Päivät matelevat ja masentaa pakostakin vähän. Suklaa on aika hyvä ;) Vähän tuntuu ettei muuta ehdi tehdä kun taapertaa pimeässä koirien kanssa, pestä niitä ja imuroida... Vaan kai se talvi ja valo sieltä taas aikanaan tulevat.
Ätsii on ollut oma rasittava itsensä lenkeille. Höyry nousee meidän molempien korvista kun yritämme edetä tuolla ihmisten ilmoilla. Miten se voikin olla noin hot. Treeneissä se on ollut ihan kiva. Mitä nyt hakutreeneissä puolen vuoden tauon jälkeen vähän hirvitti nuo maalimiehet, parilla harjotteella kakara kyllä rentoutui. Pari viikkoa sitten tottiksissa se hyppäs luoksetulossa multa alaleuan rikki ja tuskasta kai parkaisin niin, että tässä on mennyt jokunen treeni paikkaillessa luoksetulon paikkaa ja vauhtia. Pikkuhiljaa on tehty, pitäs varmaan vähän edetäkin... Esineitä on tehty myös, etenevyyttä pitää vieläkin tehdä lisää, palautukset on nyt olleet ok. Jälkiä ei olekaan tehty, saattavat tällä tempolla jäädä kevääseen. Jos sitten ottais ne todissaan työn alle...
Ja jottei poppoon pienin jää jalkoihin niin Piiparisella menee mainiosti. Nuttu kasvaa ja mummo osaa aina välillä luistaa mutaisilta lenkeiltä tyynyjen väliin. Vähän olis kisakuumetta, joten en sanois mahdottomaksi jos kaivan Piipan vielä tokokisoihin joku hetki. Intoa olis, vaan onko enää taitoa?
Jos nyt vetäisi harjalla isoimmat kuusen oksat noiden turkeista ja sitten olis illan imuroinnin aika...

Ei kommentteja: