Kymmenen luukkua auki!

Päivät kuluvat huimaa vauhtia. Vähän väliä on ilta, jolloin päivän hommien pitäisi olla hoidossa ja sitten yhtäkkiä on taas aamu ja kello vaatii ylös sängystä.

Aikalailla perusarkea tässä on puskettu, mutta kaikenmoista pientä piristystä on mahdutettu tähän pimeään ja märkään ankeuteen. Toistaiseksi olemme varsin sopuisasti eläneet kaupunkieloa (vaikka niin moni sivullinen on tämän julistanut mahdottomaksi ja kestämättömäksi tilanteeksi). On ollut varsin mukavaa kaiken tämän eläimellisyyden keskellä jakaa arkea myös ihmisseurassa - taittuu tuo Kaupin kilpavitonenkin jotenkin joutuisammin.

Riisi voi sangen pulleasti ja ottaa ilon irti mammailupaaponnasta. Hieman viime viikko on antanut viitteitä siitä, että oltaisiin oltu niin kilttejä, että joulupaketteja tulisi enemmän kuin se viisi…Pentulaatikko on tarkistettu, Riisi on siirtynyt evästämään mammaruokaa ja lenkit ovat lyhentyneet. Ihan itse Rimppa on hidastanut tahtia, juurikaan se ei laukkaile eikä osallistu rymyämiseen. Piu on sen ulkoilukaveri, jotenkin ovat nyt samaa sarjaa ;)

Ätsiin kanssa käytiin leikkipäivässä Jani Kuittisen opeissa Pro Canis hallilla muiden briardien kanssa. Ihanan selkeää ja perusteellista opastusta; asian on kuullut ennenkin, mutta taas kerran se konkretisoitui niin hyvin. Taidokkaasti juuri ne perusvirheet nostettiin esiin ja jokaisen koirakon kohdalla niistä yritettiin päästä eroon koiran vahvuuksia tukien. Häppäri saalisti hyvin, itse olin tällä kertaa liian passiivinen. Miksi sitä aina sählää tai sitten tämä toinen ääripää?? Kotona ollaan harjoiteltu, ja aivan kuin olisin osannut järkevämmin palkata tuota koiraa leikillä; se oikein jopa pakkautui. Seuraaminen on ollut kotona yhtä huonoa ja vaikeaa kuin hallillakin. Ääh.

(Omia kuvia ei ole, mutta Nooran blogissa on: http://patistelua.vuodatus.net/blog/2271350/leikityspaiva/ )

Meillä on kyllä teini talossa. Ovet sentään paukkuu vaan hännänheilutuksesta. Mutta mörköily ja ailahtavuus sekä armoton karvanlähtö taitavat enteillä lähestyvää juoksua. Toivottavasti tapahtuisi se ihme, että tuo sen myötä rauhoittuisi !?!? Sympaattinenhan se kaikkine vilkkausefekteineen on, mutta ihan oikeasti se “annetaan uuteen kotiin” ilmoitus on valmiina pöytälaatikossa. Äiti on kovin usein hyvin väsynyt. Katsotaan nyt mitä saadaan Häpsiin kasvatusrintamalla aikaan Riisin äippäloman aikana. Toivottavasti jotain.

Viime viikonloppuna oltiin Kuhmalahdella nauttimassa maaseutulomasta. Paistettiin pipareita, syötiin, saunottiin, kuljeskeltiin pelloilla ja metsässä - ja tietty nukuttiin. Hätsii reenas tottista ja teki hyvän jäljenkin sunnuntaina. Jälkien määrä jäi tänä vuonna hävettävän pieneksi, mutta oikeastaan tuo koira on parantanut taukojen aikana luonnostaan. Se haluaa tehdä töitä, se on rauhoittunut työskennellessään, joten vähitellen sitä voi sanoa jälkimiseksi. Huono jälkimoppe tuo Riisin verrattuna on, paljon korkeampi nenä ja meno on ihan nokkimista. Metsään sen siirrän sitten keväällä. Ongelmanratkaisukyky on vielä kovin huono, joten katsotaan eksytäänkö heti ensimmäistä mäntyä kiertämään.

Tulevana viikonloppuna on messarit. Kiva päästä kahdeksi päiväksi sinne pyörimään (ja shoppaileen). Ätsiin ilmoitin molempiin, mutta koko ajan pähkäilin sen kotiinjättämistä mm.tautiriskin&Riisin tilan vuoksi. Lopullinen niitti asiaan tuli silmätulehduksen uusinnan myötä, kun kakara rauhoitettiin ja silmät penslattiin. Ainoa asia mikä tuota on ikinä vaivannut, niin perusterve ja elinvoimainen otus se kyllä on. Tänään tuli kennelliitosta laskut; Häpsii on nyt suomen kansalainen ja ehkä ensi viikolla saadaan terveystulokset julki.