Samaa kiivasta vauhtia tämä tammikuu lähti etenemään kuin koko viime vuosikin. Talvi on pysynyt napakkana koko tämän vuoden, yhtään nollakeliä ei ole ollut. Maisemat ovat olleet niiiiiin kauniita, kun puiden huurakerros on vain vahvistunut. Kyllä on kelvannut nauttia ulkoiluista. Viime viikolla käytiin jäällä jokunen kerta, keskiviikkona hurjassa sumussa vaellettiin Siilinkarin majakalle. Kaukanahan se ei ole, mutta silti sumu upotti sisäänsä kaikki kaupungin valot.
Viime viikonloppu korkattiin oikein ravintolan kautta. Kehitystä viime vuodesta; nyt jaksettiin jälkkärikin ;) Lauantaina siirrettiin orkesteri Kuhmalahdelle (ettei vaan itse tarvitse ruokaa tehdä) ja suoraan kakkukahveelle päästiinkin. Lauantai-iltana siirsimme itsemme syömään hirvipeijaisiin...
Vieraissa pöydissä vieraili myös Ätsii. Voi *piip*. Jätin sen sunnuntai aamuna ulos aamupalan ajaksi ja sit heitin koirat yläkertaan syömään ja hetkeksi odottelemaan lenkille pääsyä. Kun menin niitä hakemaan, oli haju kaamea. Häppäri oli oksentanut sängyn täydeltä jotain kummaa mössöä... Selvisi, että talon alla oli ollut linnun talia ja uusi syötti odottamassa näädän loukkuun, märännystä siis. Selvisi siis, että briardilla ja näädällä on samat himot. Noh, petivaatteet ja peitto pesuun ja patjoista hingattiin se mitä irti saatiin. Patteri pois päältä ja ikkuna auki - iltapäivään mennessä haju oli jo laantunut.
Vaan saivat koirat sitten papukaijamerkin täällä kaupungissa. Naapuri samasta kerroksesta tuli tuttavansa kanssa vastaan ja hän kehui kuinka hiljaisia nämä koirat voivat olla. Ei ole kuulemma kuin pari kertaa kuulunut ääniä ja nekin rapussa kulkiessa. Hyvä tietää, ettei ihan olla häätö niskassa. Hissukseenhan nää onkin. Ja tosi vähän ovat yksin, ettei sinänsä pitäisikään häiriötä olla.
Töissä on ollut perusarkea (jollei pentuonnea lasketa). Veli Diesel on ollut hoidossa ja Ätsiillä onkin ollut kova homma juoksuttaa molemmat veljet. Hieman säälittää Disun hienot pitkät karvat, joista on niin kovin hyvä ottaa kiinni... Mutta pitäähän lasten saada leikkiä. Ja lähtee ne ennen pitkää kuitekin, kun tuo pikkukaveri vielä vähän varttuu...
Pari viikkoa sitten tuli huostaanottona 3 kissaa, 2 kania ja marsu. Kaikki sairaan laihoja ja kämpässä oli ollut kuolleitakin eläimiä. Hienosti kaikki ovat kuntoutuneet ja luonteeltaan ovat jees. Kissat saavat vielä vähän lihoa, mutta pikkuosasto olisi jo kunnossa uusiin koteihin. Vähän kävi mielessä josko kolmas marsu-ukko...mutta tuo uusi on ihan vauva ja ei meillä ole häkissäkään tilaa (+ nuokin saa hävettävän vähän olla vapaana). Olisko kukaan jyrsintä vailla? 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti