Voisko taas narista säästä? Ihan just tänään on ollut ihan kiva keli, mutta edellisessä bloggauksessani toivoma kohtuus ei ihan ole toteutunut… Lumituiskua ja hyytävää viimaa ja nyt sitten ihan oikeat paukkupakkasetkin. Not so nice. Noh, ei sinne kevääseen niin kauhean pitkä aika enää ole. Ja pääasia, että keli kuivui ja tuo lumi valaisee kyllä mukavasti. Paras kai lopettaa nariseminen ja tyytyä tähän.
Paljon kaikenlaisia ajatuksia elämänmenosta ja tästä koiratouhusta on taas pyörinyt päässä. Kun Ätsii paranteli haavaansa ja sen saattoi hyvällä omallatunnolla jättää lenkeiltä kotiin, oli noiden äiti-lapsikerholaisten kanssa niin ihanaa kulkea missä vaan. Toista oli heti kun nti Höyry oli pakko ottaa mukaan. Tulee tsekkihankinnasta kallis tuontieläin, jos sen takia on muutettava maalle, että pärjää. Usein sitä kysyy itseltään, miksi en saa sitä ruotuun? Sen kun tietäs. Mutta luonto ei anna periksi luovuttaa, sitä paitsi onhan se rakas koira siinä kuin nuo muutkin. Moni on tässä menettänyt koiransa tai taistellut sairauksien kanssa, joten lopetanpa taas narinan ja olen onnellinen kolmesta terveestä koirasta, jotka tulevat hienosti juttuun keskenään ja ovat joka tapauksessa ystävällismielisiä olentoja.
Pohjoismaiden valloitus :)
Sitten siihen mukavimpaan aiheeseen!
Riisin lapset kävivät nappaamassa Pohjoismaiden juniorivoittaja tittelit Norjasta, matkassa mukana tällä kertaa Tikkari ja Peetu. Harvoin on näin paljon säädetty kuin tämän näyttelyn kanssa, mutta loppu hyvin, kaik hyvin. Ihan ensin sinne olin lähdössä minä&Tikkari, sitten Pellakset ja Tyyris jne. Vasta-ainetestit eivät nekään menneet ihan yksinkertaisimman mukaan ja Tyyriksen lähtö lopahti lopullisesti siihen.
Myös laivamatkoja ja hotelleja vaihdettiin vähintään yhtä monesti kuin koiriakin...
Viime perjantaina pakattiin Transporteriin nuo juniorit ja maskotiksi Dima. Laivamatka meni tosi kivasti, koirat nukkui hiljaa hytissä eikä edes keikkunu. Lauantaina ajeltiin talvisessa kelissä reipas 500km Oslon kupeeseen Lilleströmiin. Illan ohjelmistossa oli lähinnä kamman heiluttelua – siinä samalla kilistimme lasit Sendero-viiniä isoisä Abbadon muistolle.
Sunnuntai aamuna olimme ennen kahdeksaa näyttelypaikalla. Hieno halli, tilaa oli, kaikki oli selkeästi merkittyä ja liikkuminen eri paikkoihin oli helppoa. Saamme hävetä Suomen halleja…
Briard ja schapekehät olivat päällekkäin, mutta onneksi myös vierekkäin. Diman pyöräytin nopsaan kehässä kesken Peetun jännityksen. Diman tulos oli VAL 1/3, liian raskasta tekoa oli tytsy Åke Cronanderin mieleen.
Briardkehässä aloitettiin kuudella junioriuroksella, joiden joukosta Peetu kamppaili voittoon! Kolmas titteli pojalle, wau! Luokan kakkonen(kin) oli tosi kaunis, mutta ei oikein malttanut käyttäytyä. Vähän meinasi meidänkin junnuja lapsettaa, mutta pienet remmeissä roikkumiset nyt eivät niin vakavia ole ;) Tikkarin urakka olikin paljon helpompi, vastassa oli vain yksi kilpailija. Voitto kuitenkin tuli, samoin titteli! Peetu onnistui myös nappaamaan sertin, joka Norjassa jää voimaan myös alle kaksivuotiaille.
kuvat: Bjarne Grandalen
Kaikki tulokset löytyvät tuolta:
http://www.briardklubben.com/briardresultater/resultater/2010/49-nkk-lillestrom-10.htm
Sitten alkoi The Kotimatka. Lähdimme heti junnunarttujen jälkeen, jotta ei tulisi kiire… Lunta oli satanut jo koko sunnuntaiaamun, mutta pyry yltyi aika pian. Ja kohta olimme keskellä hurjaa lumimyrskyä. Mitään ei nähnyt ja tuuli meinasi pyyhkiä auton tieltä. Vauhti pyöri pitkään 50-70km/h ja jännitys ehtimisestä kasvoi. Anu lähetti meille lumiennusteita Suomesta ja me kaasutettiin se mitä eteenpäin päästiin. Onneksi keli parani n.250km ennen Tukholmaa ja pystyi ajelemaan jo paljon normaalimmin = näki missä tie menee, vaikka lunta olikin. Kertaakaan ei pysähdytty, vaikka kahvihammasta kolottikin armotta. 15km ennen satamaa koirat pääsi vartiksi puistoon juoksemaan ja sitten puristettiin laivaan (että päästiin itsekin pissalle ;) ) – vartti jäi armonaikaa. Hartiat huusi hoosiannaa, mutta onneksi päästiin turvallisesti kotiin! Ja kuten arvata voi, lopputulema on aikas tyytyväinen!
Tulevaan pitkään viikonloppuun ei ole suuria suunnitelmia. Perjantaina on briardiväen pikkujoulut ja lauantaina varmaan siirrytään maalle, niin saa mustatkin hömpätä rauhassa. Kyntteliköt on ikkunalla ja joulukalentereista on avattu ensimmäiset (varsin makoisat) luukut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti