Voitonhuumaa

Messari tuli ja meni. Omat koirat jäi kotiin, mutta silti sunnuntaina oli ihan voittajaolo. Ymmärtää kyllä kasvattajia, joista on hienoa, kun kasvatit menestyvät. Vaikka nuo Riisin pennut ei olekaan mun kasvatteja, niin silti niiden kasvua ja kehitystä on seurannut rakkaudella - ja ylpeydellä. Projekti on tähän asti ollut sangen positiivinen ja niiii-in ylpeä sai olla kaikista neljästä messarissakin olleesta (ja olen mä tuosta kotihiirestäkin). Kaikki käyttäytyivät iloisesti hälinässä ja tungoksessa ja ovat sen päälle kauniitakin ;)

Molempina päivinä molemmat junnutittelit ja toinen aikuisten titteleistä lisättiin 11-kuisten lapsosten nimien eteen. Ja kolmen eri koiran! Tyyris lisäsi tililleen HelJ- ja HelV-10 tittelit sekä JV-10. Peetusta tuli HelJV-10 ja Prinssista JV-ja V-10. Tyyris sai kaksi sertiä, pojat yhdet oikeat ja yhden varaversiot, samoin kuin Halla.
WAU! Kohti uusia seikkailuja sitten vaan...

Tyyris isossa kehässä (ja otettiin 8 parhaan joukkoon!)

(Kuva: Kimmo Järvinen)




Täällä kotona Riisi-äippä täytti viisi vuotta. Niin ne vuodet rientää, pitkältä ei tunnu tämä yhteinen taival, mutta paljon on jo yhdessä ehditty nähdä ja kokea. Toivottavasti meidän Hipsu pysyy terveenä rinnallani vielä ainakin kymmenen vuotta!
Kovasti on Riisin astutusta ensi kesänä mietitty. Muutama pentuvaraus kun vielä tulisi niin sitten ehkä uskaltaisi. Tässä ei nyt oikein itse kellään ole koiranpaikkaa auki, niin miksi niitä penneleitä sitten tehdä... Eipä tuo uroskaan varma vielä olisi, mutta pätevän oloisia suunnitelmia voi aina tehdä ;)

Äiti ja lapsensa rintarinnan


Joulukuu noin muuten on mennyt sangen talvisesti, pakkasta on ollut välillä turhankin paljon, mutta tassuja nostellen on selvitty. Jos yrittää olla positiivinen niin tästä päivästä alkaa päivä taas pidentyä, mutta...on tässä nyt yksi 3kk vielä kestettävää.