Nooan arkkia rakentamaan?

Arki on sujunut kohtuullisesti, ottaen huomioon, että mennään jo lokakuuta ja vettä on satanut PALJON. Syksy on syvältä ja märkä syksy ihan pohjalta. Mutta on tämä kuitenkin aika jees elämää, kun ei tarvitse töttöröidä enää siellä Tampereen keskustassa. Viime viikolla pörräsin parina päivänä ruuhka-aikaan vanhoilla nurkilla ja olin aivan rauniona. Ikinä en sinne kyllä enää halua. Nih.
Syksyiset valokuvat eivät oikein "anna oikeutta" yleisilmeelle -kuvat otetaan niinä harvoina hetkinä kun sitä hyvää tarjotaan. Kuvien kautta voi kai kerrata niitä auringonsäteitä ;)

Kaunista oli Kukkokallion rantasaunalla syysilmeessäkin. Vaan uimaan ei mennyt enään kukaan.

Kurkikaverit ottivat ja lähtivät lämpimään




Syysviikonloput ovat vierähtäneet mökkiaskereissa Kuhmalahdelle - ja täytyy myöntää että vkonloppuisin kelit ovat olleet sangen siedettäviä! Vähän uusia rappusia, vähän uutta maalia ja paljon uutta nurmikkoa. Pihan reunaan on 70-luvulla töräytetty kunnon kuusikko kasvamaan ja nyt se sai lähteä. Tilalle tulee nurmikko ja avaruus. (Katsotaan keväällä kun koirat rallaa siinä uudessa mullassa, että kuinka hyvä ajatus tämä oli ;))

Alkutilanne

Työ alkaa edetä



Syksyn vakivarustus, kun muissa väleissä on keräilty polttopuita metsästä...


Ja Karvalandia seuraa matkassa mukana. Välillä Piu&Dima "avustajineen" Virroilta ovat olleet remmissä mukana. Mitään järjellistä koirien kanssa ei oikein ole tehty. Jälkiä koitettiin, Tikkari oli pro, mutta Häpsii oli aivan kuutamolla eikä edes yrittänyt tehdä töitä. Esineruutua koitettiin. Siinä molemmat olivat kuutamolla. Tottista on vähän tehty, tässä Tikkari on kuutamolla ja Häpsiin kanssa en edes viitsi yrittää sitä noutoa. Hmmm..onkohan tässä nyt asenteessa jotain pielessä... Riisi on saanut vain olla ja rentoutua. Marraskuun paimennuksesta en ole vieläkään päättänyt kumman otan, äidin vai tyttären. Häpsii saa jäädä kotiin, jotta tilan bc:t jäävät työkuntoisiksi. Ainakin viimeksi ne osallistuivat Häpsiin mittapuulla liikaa koulutuksiin...

Häppäri 3 vee mittarissa





Tikkarilla on selvästi ollut murkkuikää ja kakara koettelee rajojaan niin mun kuin muiden koirienkin keskellä. Pari kertaa on yrittänyt äidilleenkin sanoa murmur, mutta ainakaan vielä mitään sanaharkkaa ei ryhmässä ole ollut. Omaa vikaa pitkälti, koska tuo maailman helpoin pentu on saanut kasvaa kuin pellossa eikä mulla ole siihen sellaista suhdetta kuin muihin. Sääli, erittäin kiva koira ja kapasiteettia olisi, mutta tuo tsekki-ihme vie edelleen mehut arjessa.



Teinit yhdessä





Piu


Piippa vähän pelästytti, kun ruokahalut ajoittain hiipuivat ja kuului kakomista. Viime viikolla käytiin syynissä, otettin röntgen, otettiin varjoainekuvat, tähystettiin ja pengottiin noin muuten. Saldona ärtynyt nielu, ja pieni laajentuma ruokatorvessa. Onko ensimmäinen seuraus jälkimmäisestä vai sattumaa. Nyt napsitaan lääkekuuri ja seurataan tilannetta. Kilpirauhasen vajaatoiminta suljettiin pois, se kun kuulemma aiheuttaa vanhoilla juuri ongelmia ruokatorveen. Sydän kunnossa, ei kasvaimia, hampaat ok...taas mennään ! Piippa on nyt kuin yksi hoitola-asiakas "aloita aamu antepsinilla".




Päivä kerrallaan jolkotamme kevättä kohti!