Sangen kummallinen talvi
Talvi on ollut niin outo, että se ansaitsee oman väliotsikkonsa! Pari viikkoa ehti tammikuussa olla pakkasia, mutta silloinkaan ei ollut lunta. Nyt ei ole kumpaakaan. Mittari keikkuu plussan puolella ja lunta on vain nimeksi. Innokkaimmat koittavat toki hiihtää tuolla harjussa, mutta kyllä talviurheilijat ovat saaneet repiä hiukset päästään tänä talvena. Onneksi on olympialaiset, niin väki voi urheilla sohvalla.
Toivottavasti nyt vielä vähän tulisi pakkasia ja kevät sitten ainakaan oikeaan aikaan. Hieman alkaa tuntua siltä, että tällä menolla sitä lunta tulee sitten vappuna...
Toivottavasti nyt vielä vähän tulisi pakkasia ja kevät sitten ainakaan oikeaan aikaan. Hieman alkaa tuntua siltä, että tällä menolla sitä lunta tulee sitten vappuna...
Lumitilanne 21.2.
Arkea ja juhlaa
Juhlasta vastasi pojan ristiäiset helmikuun alkupuolella, hän on nyt sitten Atte Markus. Koville otti nimen keksiminen, monta kuukautta selattiin nimilistoja eikä mikään oikein tuntunut oikealta. Koville meinasi ottaa itse ristiäisetkin, sillä olin itse kunnon kuumeessa edeltävän viikon. Onneksi se ei tarttunut muihin, niin järjestelyt hoituivat ilman minua.
Arki on ollut aika äänekästä. Yöt meillä nukutaan oikeinkin hyvin, mutta päiväunista tuo pienimies ei oikein ymmärrä mitään. Tai päiväuni kestää siis sen keskiarvoltaan 24min. Siinä ei ehdi ihmeitä rakentaa. Ja hereilläoloaikansa herra haluaa seuraa ja palvelua, muutoin (tai siltikin) hän karjuu... Ulkoilu kelpaa, joten vaunujen kanssa on koitettu tallata sinne ja tänne, koiria jo tympii nuo jalkakäytäväkävelyt...
Koiramaiset
Harrastelurintama on ollut hyvin hiljainen. Kaikki yhdessä tekeminen on oikeastaan keskittynyt ulkoiluun ja kaikilla olisi kunnonkohotuskuuri tarpeen - sen verran hidasta tämä taapertaminen on ollut ennen&jälkeen joulun. Mutta ylöspäin kevättä kohti!
Tikkari pääsi harrastamaan viikko sitten. Kangasalan kunta järjesti SnowFun tapahtuman ja siellä ilmeni vähän vajausta vetokoirista. Niimpä Marita toi perjantai-iltana meille lainavermeet ja opettelu alkoi. Tikkari oli vähän sitä mieltä, että kylkiin osuvat aisat ja perässä suhiseva pulkka on suoraan pahuudesta, mutta sitkeästi se sitten veti kun vaadittiin. Vielä lauantaina ensimmäisen kierroksen jälkeen ajattelin, ettei tästä taida tulla mitään...mutta toinen, kolmas kierros ja neiti keksi jujun ja sitten olikin niin kivaa, että mua nipistettiin persiistä ja roikuttiin tekstiileissä.. Lapset tykkäs ja yhdessä Huurun ja Iisakin kanssa kierrettiin kehää kerta jos toinenkin!
Tikkari pääsi harrastamaan viikko sitten. Kangasalan kunta järjesti SnowFun tapahtuman ja siellä ilmeni vähän vajausta vetokoirista. Niimpä Marita toi perjantai-iltana meille lainavermeet ja opettelu alkoi. Tikkari oli vähän sitä mieltä, että kylkiin osuvat aisat ja perässä suhiseva pulkka on suoraan pahuudesta, mutta sitkeästi se sitten veti kun vaadittiin. Vielä lauantaina ensimmäisen kierroksen jälkeen ajattelin, ettei tästä taida tulla mitään...mutta toinen, kolmas kierros ja neiti keksi jujun ja sitten olikin niin kivaa, että mua nipistettiin persiistä ja roikuttiin tekstiileissä.. Lapset tykkäs ja yhdessä Huurun ja Iisakin kanssa kierrettiin kehää kerta jos toinenkin!
Vetojuhtien värisuora
Huuru tositoimissa
Tikkari odottaa kyytiläisiä
Ettei liian helpoksi tämä elo menisi niin Häpsiin diagnoosin sulattelemisen ja Piun murheiden jälkeen myös Riisi "alkoi temppuilla". Vielä ei tiedetä mikä voisi olla vialla, mutta Riisi on ollut vähän vaisu välillä lenkeillä (toisaalta sitä myös vähän inhottaa aina kävellä vaunujen kanssa), aivan kuin väsynyt. Toisaalta välillä painit Tikkarin kanssa maistuvat mainiosti! Oudoin piirre on n. 3viikkoa sitten lisääntynyt juominen. Viikko sitten kävimme kokeissa ja muut arvot olivat priimaa, paitsi maksa-arvot koholla. Riisi ultrattiin, eikä sieltä mitään ylimääräistäkään löytynyt. Jonkin verran se tuntui aristavan vatsan painelua. Viimeiset tulokset ovat tulematta, mutta nyt lähinnä seuraillaan juomisen tilannetta ja muita oireita sekä veriarvojen tilannetta. Jotenkin liian raskaalta tuntuu ajatuskin siitä, että tämä voisi olla jotain vakavaa...
Häpsii keikkuu about ennallaan, vähän se on kuin Alzheimer potilas. Aina ei jalat vie ihan sinne minne mieli ja tuntuu että välillä tuo järki ja muisti pätkii.Mutta mieli on iloinen ja vauhti kova, joten ei anneta pikkuasioiden häiritä.
Mutta vähän on siis menty koirarintamassa nyt "häntä alhaalla". Olin jo sangen lähellä sortua Tyyriksen penneliin, mutta a. autoon ei mahdu ja b. tilinauha on miinuksella jo näiden kanssa. Yritän nyt sitten elellä tämän pentukuumeeni kanssa...
Häpsii keikkuu about ennallaan, vähän se on kuin Alzheimer potilas. Aina ei jalat vie ihan sinne minne mieli ja tuntuu että välillä tuo järki ja muisti pätkii.Mutta mieli on iloinen ja vauhti kova, joten ei anneta pikkuasioiden häiritä.
Mutta vähän on siis menty koirarintamassa nyt "häntä alhaalla". Olin jo sangen lähellä sortua Tyyriksen penneliin, mutta a. autoon ei mahdu ja b. tilinauha on miinuksella jo näiden kanssa. Yritän nyt sitten elellä tämän pentukuumeeni kanssa...
zzz...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti