tiistaina, maaliskuuta 27, 2007

Viikkokokooma

Viime viikon loppupuoli koitettiin tokoilla vähän joka päivä ja illat rymyttiin noutajakavereiden kanssa metsissä, suolla ja ojissa - juuri sitä mitä turkki kaipaa ennen näyttelyä ;)


Lauantaina heitettiin vähän siistimpi lenkki velipoika Dieselin kanssa ja vähän treenattiin näyttelyjuttuja. Sunnuntaina sisarukset heitettiin samaan autoon ja matkattiin Tampereelle näyttelyyn. Briardeja oli paikalla 23 ja Stefan Sinko arvosteli tehokasta tahtia, aikataulu oli kerrankin tunnin verran etuajassa. Diesel esiintyi junnupojissa, ERI ja luokan toinen sija. Huuru leikki isoveljeä ja oli nuortenluokassa ;) Veli Sininen sijoittui PU3:ksi "isojen poikien" väliin. Riisi otti nuorten luokan haltuunsa ja sijoittui Huurun tavoin PN3:ksi. Molemmat saivat 4. sertin!

Ei paha sinänsä, Riisi on käynyt 4 INT näyttelyä ja napsinut kaikista sertit PN1-PN3 sijoilta. No, nyt lienee syytä keskittyä kasvattalemaan karvoja -miten se meidän lenkkireiteillä ikinä onnistuukaan.


Piu kävi tänä aamuna lääkärissä onnuttuaan viikon kokolailla putkeen. Lenkin ja levon jälkeen se on aina hetken ihan kolmijalkainen ja ehdin päässäni kehittää kaikki mahdolliset vaivat... Tänään lääkäri toi lohtua sinänsä, että koira ontui sielläkin, mutta tutkiessa ja väännellessä ei kipukohtaa löytynyt ja röntgenkuvissa ei näkynyt mitään (kuvattiin lanneselkä, lonkat, polvet, kinner ja varpaat). Vaivaa hoidetaan nyt nivelperäisenä ontumana, kipulääkettä ja cartrophenia sekä tietenkin rauhallista liikuntaa. Hienoa siis ettei ollut nivelrikkoa tms vakavaa, mutta tietenkin vähän häiritsee, kun varsinaista syytä ei selvinnyt. Toivotaan, että kuukauden saikun jälkeen Piu olisi iskussa taas.


Innokkaana valokuvaajana olen ihan pistoksissa näillä ihanilla keleillä, kun kerrankin olisi valoa - mutta kukahan rikkoi kameransa... Nyt ei oteta kuvia ennenkuin on vakuutusyhtiön kanssa selvitelty tuhot...

keskiviikkona, maaliskuuta 21, 2007

Joka kevät kun jalkakäytävät sulavat ja kuivavat iskee himo kaivaa lenkkarit esiin ja lähteä juoksemaan. Tämä himo loppuu yleensä ensimmäiseen lenkkiin ja siitä seuraavaan nilkka+polvikipuun... Samoin kun treenikentät kuivavat iskee himo tokoilla. Ja sulat pellot suorastaan huutavat jäljestämään. Valitettavasti tämä himo yleensä hiipuu muutaman alkuinnostuksen jälkeen...









Riisin kanssa me vähän junnataan tokourallamme, kyllähän se makkaran perässä kulkee, mutta... Jos se tästä pikkuhiljaa, pitäs vaan itse päästä eroon ajatuksesta, että pilaan sen. Noudon työstäminen on aloitettu nyt kapulan pitämisellä ja palauttamista harjoitellaan lenkeillä tennispallon kanssa.















Tokokuvat
M.Laurila

Piun kanssa olisi myös hieman työstämistä, jos SM-tokoihin ihan "tosimielellä" meinattaisiin. Seuraaminen on tauon aikana vaan parantunut ja motivaatio myös. Mutta ne vaikeat asiat, kaikki mihin liittyy merkki, ovat kyllä vaikeita yhä. Tai ohjattu nouto toimii edelleen oikealle, mutta se vasen on edelleen mysteerisen kamala. Nyt Piun harrastukset ovat vähän katkolla, koska vasen takajalka vaivaa taas. Ensi viikolla mennään lääkäriin tutkimaan mikä oikein on vialla vai onko kyse kuitenkin vain lihasjumeista. Toivotaan nyt ettei agilityura katkea tähän...


Viime viikonloppuna keskityttiin maastopuoleen, lauantaina tehtiin esineitä. Tai siis Riisi teki. Se tekee töitä mielellään, etsii ja keskittyy, ottaa ja jopa palauttaa, mutta se on armottoman hidas. Sen esineruutu näyttääkin tällä hetkellä tarkkuusetsinnältä. Mutta ehkä varmuus tuo vauhtia?

Sunnuntaina hakuiltiin tällä kertaa schapeporukassa, kun briardien treeneihin ei ehditty (huolestuttavaa, että mulla on koirattomiakin menoja...). Piulla oli yksi valmis ja kaksi lähinnä haamua. Hyvin toimi ja rullat tuli hienosti takaisin. Kaksi maalimiehistä oli lapsia. Riisillä tehtiin kolme haamua, joista yksi lapsihaamu oli niin lyhyt, ettei Riisi sitä kyllä nähnyt. Hienosti siitä näki, että se sai hajun ja etsi hienosti. Tässä treenissä se taas käytti nenäänsä tosi hyvin ja keskittyi. Ja hakumetsällä ei vauhdista ole puutetta!

sunnuntai, maaliskuuta 18, 2007

Syntymäpäiviä ja muutakin

Olemme taas viettäneet matkalaukkuelämää, maaliskuussa ollaan täällä kotosalla viihdytty vasta viikko. Viime viikko vierähti jälleen Siitamassa, tällä kertaa ykkösjuttuna oli Nakki-mäyräkoiran synnytys. Viikonloppuna jo odottelimme, mutta 2 prinssinakkia ja 2 prinsessanakkia syntyivät vasta tiistaina -aivan kuten eläinlääkäriomistaja olikin sanonut. Ihanan pontevia pentusia, niitä olisi voinut tuijotella taas loputtomiin pentulaatikon reunalla.












Tänään Virroilla on juhlat, koska Dima täyttää vuoden! Uskomatonta, juurihan se oli pieni ja matkusteli Ahvenanmaalta tänne... vastahan se oli oikeasti ihan pieni. Pieni se ei enää ole, mutta ihan pentu kyllä noin muuten vielä...

Perjantaina pidettiin Virroilla Kirsujen vuosikokous, jossa Piulle luovutettiin Vuoden Tokokoira-palkinto! Piun tokoharrastus onkin nyt "kaivettu kaapista" ja tähtäin on SM-kisoihin. Kesäkuussa mahduimme yksiin kisoihin, ihan uskomatonta nykyään tämä tokokulttuuri, että kaikki kisat täyttyvät yli 3kk aikaisemmin.

tiistaina, maaliskuuta 13, 2007

Kevätaurinkoa ja poseerauksia

Kaali joutui turkin täyshuoltoon, pesuineen, fööneineen ja kampauksineen. Samaan syssyyn nuorison tukat vedettiin suoraksi ja kevätauringon lämmössä napsittiin teineistä 15kk kuvat.
Riisi mitattiin virallisella mitalla tasan 61cm, painoa on 29kg. Meidän pienestä "kirpusta" kasvoi siis vallan sopivan kokoinen neito!





Äitikoira
Kååli













Velimies
Clinton















Riisi Rinsessa






Viime viikonloppuna Piu piipahti Marin matkassa Liedossa agilitaamassa eikä reissu ollut lainkaan turha. Eka radalla luokan nopein aika -MUTTA toiseksi viimeinen rima putosi...toiselta radalta tuli se toinen siirtonolla. Wau! Kohti kolmosia siis...



lauantaina, maaliskuuta 03, 2007

Luustot kunnossa ja lujaa mennään...

Riisin lonkkatulosten tultua alkoi jännitys velipoikien puolesta. Clinton ja Huuru joutuivatkin odottelemaan tuloksiaan yli kaksi viikkoa, mutta odotus kannatti; Huurun tuloksena A/A ja 0/0, Clinton A/B ja 0/0. Clintsun piti siis "väkisin" saada papereihinsa sama kirjain kuin Riisillä -ne kaksoset nääs.. ;)

Kerrassaan hienoa, että sisarusparven kuvaukset alkoivat näin hienosti, mutta kyllä niitä on koitettukin kaikin keinoin mahdollisimman hyvin ruokkia ja liikuttaa. Toivottavasti hienot tulokset jatkuvat myös Dieselin ja Maissin osalta, jotka menevät kuviin ilmeisesti syksyllä. Jenkeistä kuului myös positiivisia uutisia Abbadon lasten kuvaustuloksista siellä päässä. Iskä siellä rapakon takana porskuttaa lujaa ja tähtää kohti paikallista valionarvoa.

Hiihtolomalla







Hiihtoloma on mennyt reissussa -kuinkas muutenkaan. Loma alkoi kovien pakkasten kera ja ulkoilut koirien kanssa jäivät pikaisiin pysähdyksiin, vaikka niin olin haaveillut potkukelkkailusta ja pitkistä lenkeistä järven jäällä. Pakkasista huolimatta laumamme urhoollisesti pöllytti Virroilla hiekkamontun hankia ja jokunen valokuvakin aurinkoisina päivinä napsittiin.

















































Virroilta siirryttiin "etelämmäksi" Orivedelle ja pakkanenkin vaihtui pluskeliksi. Dima jäi kotiin jatkamaan arkea, mutta Riisi ja Piu saivat nauttia vielä viikon maaseutuelämästä ja sukulaisten seurasta. Kovaa kyytiä saivat myös Siitaman hanget, kun nelikon täydensi vielä Huuru-veli. Päivä päivältä Riisi ja Clinton ovat enemmän kaksoset, kaikki pitää tehdä yhdessä ja samalla tavoin.
























maanantaina, helmikuuta 19, 2007

Maanantaimarmatusta

Ei lähtenyt järin hyvin tämä viikko käyntiin...Heräsin aamulla Piiparisen sängynvaltausyritykseen -ja kirkkaaseen auringonsäteeseen. Damn. Kello ei ollut soinut ja olin nukkunut pitkälti toista tuntia pommiin.

Kiikutin koirat ulos läheiseen metsikköön kuten joka aamu ja päästin ne irti. Lähes samantien ne lähti kauheella huudolla säntäämään pusikkoon ja minä koitin unisesta kurkustani saada jotain komennusta niihin. Huudon kohteena olivat rotikka ja pikkupinseri omistajansa kanssa, vapaana nekin, mutta hallinnassa. Riisi jäi polun varteen huutelemaan, mutta Piu, joka EI IKINÄ aiheuta pahennusta marssi perille asti naputtamaan näille oudoille koirille, eikä meinannut huutamalla tulla millään pois. Pinseri onneksi hääti sen sitten kauemmaksi. Mun teki NIIN mieli sännätä sinne ottamaan Piiparista niskasta kiinni, mutta silloin Riisikin olisi sännännyt sinne mun perässä, enkä halunnut ottaa tappelun riskiä, koska vieraat vaikuttivat nartuilta. Karjuin sitten vaan laumani sivummalle ja jostain syystä nuo esitti loppumatkan aamulenkistä lähes tokoseuraamista. Hävettää, koska mä niin vihaan ihmisiä, jotka pitää koiria vapaana, jos ne ei pysy käskyn alla. Mutta taas opimme, että eläinten kohdalla ei voi sanoa "ei ikinä". Ja onneksi vastapuolen koirat olivat ihan cool eikä tästä seurannut mitään kuuden hengen kaupunkisotaa.

Nyt on aamukahvit juotu, ja pitäisi lähteä auton kanssa liikenteeseen. Toivottavasti tähän marmatukseen ei tarvitse kirjoittaa jatko-osaa enään tänään...

sunnuntai, helmikuuta 18, 2007

Koiramainen viikonloppu


Tänä viikonloppuna ei olla juuri kotona käyty...

Lauantaina ajeltiin aamupäivästä Lietoon Piun agilitystartteihin, Riisi lähti turistiksi matkaan mukaan. Koko päivä siellä vierähti ja aika puhki olin, kun yhdeksän maissa pimeyttä (ja rapaa) halkoen tulin kotiin. Mutta reissu ei ollut turha, kotiin tultiin eka sijoitusnolla taskussa! Eka radalla vauhti ylitti taidot, keppien aloituksesta virhe ja yksi rima tuli alas. Toinen rata on yleensäkin ollut se parempi Piulle ja nytkin keskittyminen oli ihan napissa. Mari (joka siis oli ohjaksissa tällä kertaa) osasi opastaa vaikeissakin paikoissa koiran oikeaan suuntaan ja tämä riitti luokan toiseen sijaan. Tässä vaiheessa tavoite saada Piu tänä vuonna kolmosiin näyttää vielä ihan realistiselta. On tuo ihme koira!


Yö sentään nukuttiin kotona, ja taas sunnuntai aamupäivänä porukka autoon ja hakutreeneihin. Tarkoitus oli jättää Piu kotiin lepäämään, mutta Hän ILMOITTI heti aamulla haluavansa mukaan. Ja aivankuin näytösluonteisesti Piippa teki töitä aivan "raivolla" nuoskaisesta hangesta huolimatta. Kaksi haamua ja yksi "ukko" oli valmiina metsässä, hyvin tuo hommiin lähti, piilot oli aika lähellä ja helpot. Riisin kanssa testattiin vähän uusia systeemejä, jos saataisiin tuo rullailmaisu vähitellen käyttöön metsään, mutta kyllä se taitaa vielä "kenttätreenejä" kaivata ja paljon. Maalimiehet leikitti Riisiä ja otettiin peräänlähtöluonteisesti patukan kuljetusta. Kyllähän se leikin ohella otti sen patukan maalimieheltä ja toi melkein mulle. Kun nyt sais harjoiteltua tuota ilmaisua pelkästään. Olisi vaan niin paljon kaikkea muutakin harjoiteltavaa...


Kirkkonummelta ajeltiin vaihtamaan kuivat kengät ja matka jatkui Riisin velipoika Dieseliä tapaamaan. Ensin tutustuttiin kylässä olleeseen ihmislapseen, joka oli Riisin mielestä ihana. Ei merkkiäkään ujoudesta, mitä se on välillä esittänyt. Sitten Laajasalon metsät saivat kyytiä kun hämärässä siellä suunnistimme. Epäilyni lähestyvästä juoksusta kasvoivat, ei niinkään Dieselin toimesta vaan Riisin itsensä. Se on toki pitäny velipojat aina kovassa kurissa, mutta nyt tässä kurituksessa oli aikamoinen bitch-ote. Diesel-parka sai huutia, kun erehty tukistamaan siskoaa pyllykarvoista. Painit jatkuivat vielä hetken sisällä rauhallisena sylipainina, mutta nopeasti molemmat hyytyivät. On ne vaan niin sisko ja veli :) Ensi viikolla mennään katsomaan toisia velipoikia, pitkästä aikaa!


Viikonlopun tavoite oli tiskata, mutta ainakin vielä sitäkään ei ole ehtinyt - nyt sänky alkaisi jo huudella...


tiistaina, helmikuuta 13, 2007





















Tytöt on nyt pari päivää tehneet eri lenkit, koska Piu vähän ontuili toista takastaan sunnuntai-iltana ja vielä eilenkin. Ihan hyvä, että tulee liikuttua enemmän kahdestaan Riisin kanssa.

Tänään heräteltiin lenkillä useampaan otteeseen neidin aivonystyröitä. Pysähdyttiin muutama kerta tekemään pieniä tokoharjoituksia, lähinnä taisteltiin patukasta. Nyt ainakin osattiin lopettaa, kun oli kova meno päällä. Tehtiin myös hakuiluun liittyen pohjia rullailmaisuun -niin kun sitä yksin voi harjoitella...


Kotimatkalla tavattiin kolme mukavaa lasta, jotka kysyivät saako tulla silittämään. Toki, meillä on nimittäin vähän työn alla tuo lapsiin tutustuminen. Jostain syystä Riisiä jännittää alle 10v lapset - tai niistä se äänekäs ja heiluva joukko. Itse en ole mikään lapsifani, joten nämä kontaktit ovat jääneet todella vähiin. Tänään kolmikko sai rapsutella ja Riisi söi innolla kaikki lumipallot mitä pikkuihmiset sille heitteli ja meinasi varastaa lopuksi tytöltä hanskan. Hyvä saada positiivisia kokemuksia.


Sunnuntaina oltiin hakuilemassa Sipoossa. Treeni meni ok molemmilta. Piu meinasi ekalla lähteä rullan kanssa väärin, muut ok. Riisi oli paljon parempi kuin viikko sitten. Nyt se oli 100% varma, että metsässä on tyyppejä, myös kolmen löydetyn jälkeen. Niimpä rullaharjoitus lopussa meni ihan plörinäksi, koska Riisi vaan kurkki metsään. Treenin päälle lähdettiin Banjo-schapen kanssa metsään juoksentelemaan. Emännät ainakin olivat ihan poikki kun ulkoilut olivat takana. Liekö sitten lenkillä tullut joku liukastuminen/törmäys, josta se Piun ontuminen johtui. Tänään Piu on ollu jo ihan ok ja tilannetta paransi vielä hieroja. Tauon jälkeen hieronta teki hyvää muutenkin, jalan lisäksi myös selkä oli vähän jumituksessa. Nyt levätään vielä muutama päivä ja valmistaudutaan henkisesti lauantain agilitykoitoksiin.




perjantaina, helmikuuta 09, 2007

Onni on terve koira

Tänään päättyi jännittävä ja piinaava odotus, Riisin terveystulokset palasivat kennelliitosta arviolla B/B ja 0/0. Silmät todettiin terveeksi myös silloin pari viikkoa sitten.
Lonkkatilastoja katsellessa saa olla tyytyväinen kahdesta peräkkäin olleesta terveluustoisesta briardista.
Vähän tietysti kaivelee, kun Axelsson sanoi "ei nämä muuna voi tulla kuin A:na", mutta sama tuo nyt on; terve mikä terve. Ja kun tuo onneksi tuntuu olevan hyvin terve muutenkin; hieroja ei löytänyt rakenteessa mitään klikkipaikkoja, vatsa tuntuu kestävän aikalailla mitä vaan, ei allergioita -ja päässä on palikat kohdillaan.



13kk





Riisihän "välikuvattiin" muutamaa päivää alle nelikuisena, kun varmisteltiin etusen ontumisen syytä (pehmytkudosvamma törmäyksestä postilaatikkoon). Jännä nähdä, että oikeasti ne lonkat eivät ole miksikään muuttuneet, vaikka koira sen jälkeen on kasvanutkin - A:ksi Pelle ne silloinkin sanoi.




4kk




torstaina, helmikuuta 08, 2007

Muistojen ja kyynelten päivä

Siitä on tasan vuosi juuri näillä minuuteilla kun jouduin tekemään sen vaikeimman päätöksen ikinä ja sanomaan Liinalle hyvästit.
Mummo
tammikuussa
2006

maanantaina, helmikuuta 05, 2007

Helmikuun harrasteita (ja haasteita)

Kuukausi on vaihtunut, talvi etenee ja vähitellen kai päivät pitenee. Stressi koulusta ja kesätöistä etc kasvaa samassa mittakaavassa.

Vuodenvaihteessa ei erityisempiä lupauksia tehty, mutta nyt helmikuun alusta alkoi projekti "karkkilakko" (eli yritys siis _vähentää_) sekä ryhdistäytyminen tokorintamalla. Riisin olisi oikeasti aika oppia tottiskiemuroita ja Piu pitäisi ottaa kaapista, jos SM-tokoihin mielimme. Ja näin on tehtykin tässä viime päivinä. Piu on piiiiiiiiiiiiitkän ja lähes totaalisen tokotauon (käytännössä viime toukokuusta...) jälkeen ollut tosi innokas ja tuntuu ne liikkeetkin sieltä muistuvan -virheineen. Seuraaminen ei ainakaan ole huonontunut, eikä vastaavasti ihmeoppimista kaukokäskyissä ole tapahtunut. Merkin kanssa ollaan nyt leikitty, koitetaan siis vihdoin opetella ruutu ja ohjattu kunnolla kuntoon.

Riisin kanssa on opeteltu nopeita maahanmenoja ja toisaalta myös siellä pysymistä. Ja kaikkea pientä. Neiti on vaan NIIN erilainen taas kuin Piu (tai Lii), että pelkään koko ajan tekeväni virheitä sen kanssa. Jotenkin tuntuu, että en ole ihan vielä keksinyt avainta sen "oppimislohkoon". Hiljaa hyvä tulee, antaa toisen olla lapsi. Lapsesta alkaa kyllä selkeästi tulla teini, ja pientä kokeilua ja "enpäs"-ilmeilyjä näkyy aina välillä. Mutta on se niin kiltti, vaikkapa verrattuna Liinaan samassa iässä... Mutta, onhan äitikoirien Tarun ja Kaalin temperamentissakin pientä eroa ;)


Teini tai ei, eilen hakutreenien tallaustalkoissa Riisin ehdoton soulmate oli Milli about 4kk... Tonni, Milli ja Riisi ja nuoriherra Saska pöllyttivät alueen tehokkaasti -tai akat ainakin. Saskan mielestä moinen akkavalta oli aika huisia. Riisi treenasi kolme haamua, ja jotenkin se oli vähän keskittymiskyvytön keskilinjalla. Ihan kun se ei olisi oikein tajunnut että siellä metsässä on jotain. Loppuviimeksi hyvin se lähti, etsi ja löysi. Nyt oli pari uutta maalimiestäkin, mutta ei tunnu haittaavan ketä sinne puskiin on eksynyt tai mihin asentoon. Ilmaisua koitettiin erillisenä keskilinjalla, mutta eihän Riisi mitään tyhmää rullaa halua, kun selkeesti näillä samoilla tyypeillä on ollut myös ruokaa. Ilmaisutreenejä pitäisi nyt saada lisää, ennenkuin tuon ahmatin päähän iskostuu liian syvään se, että maalimies jakaa samantien nannaa.


Piippa ei päässyt eilen hakuilemaan, koska illalla oli vuorossa debyyttistartit agilityn kakkosluokkaan. Ohjaajana tälläkertaa Miia, joka Piuta tällä hetkellä treenaakin ja Miian ekat agikisat ikinä. Eka rata oli hieno, harmittava vitonen putken ohituksesta, mutta oli kyllä vaikea kulmakin. Toisella radalla vauhti hieman kostaantui ja Piippa sinkosi putkeen väärästä päästä, hylky siis. Vauhtia oli ja pujottelu sujui. Tänään lähti ilmot neljään uuteen starttiin...

Hrr...lupasivat Pakkasta tälle viikolle, toivottavasti pakkasherra pysyis kuitenkin kohtuudessa...

sunnuntai, tammikuuta 28, 2007

Näytelmät






















Viikko on taas vierähtänyt. Vaihteeksi olen taas ollut kipeänä, mikä on hieman syönyt energiaa kaikesta. Dima kotiutui hyvin ja kolmen kopla nautti talvisista säistä, tosin nuoskalumi perjantaina oli kaikkea muuta kuin kivaa...










Eilen sitten matkattiin Turkuun näyttelyyn junioreiden kanssa. Briardeja oli ilmoitettu 5, schapeja 30. Tietenkin aikataulut menivät päällekkäin ja meinasi tulla hoppu. Riisi oli hienosti VSP sertin kera, velipoika Huurun ollessa ROP. Iltapäivällä Huuru oli vielä poimittu ryhmässä kuuden parhaan joukkoon -ei hassummin 13-kuiselta junnulta inttinäyttelyssä!
Kesken briardien säntäsin schapekehään, jossa junnunartut jo olivat alkaneet. Dima sai erin ja voitti luokkansa! Isohkosta paras narttu-luokasta se poimittiin jatkoon ja olimme viimeisiä joille sijoituspaikkaa ei riittänyt eli viidensiä. Diman sisko Donna tuli junnutyttöjen toiseksi ja äiti-Diva voitti ensin avoimet nartut ja oli lopulta ROP, tullen myös muotovalioksi.








































Dima käyttäytyi näyttelyssä hienosti. Sisäänmeno kahden yli-innokkaan juniorin kanssa oli toki sähläämistä...ja alkuun Dimaa hieman kummastutti ahtaissa paikoissa. Lattiaa se ei yhtään arastellut. Kehässä se käyttäytyi ok, malttoi jopa seistä. Liikkeet ei toki olleet niin rennot kuin ulkona harjoitellessa, mutta kehtaa tuon kanssa toistekin mennä ;)

sunnuntai, tammikuuta 21, 2007

Sosiaalista elämää

Koirat ovat viikonloppuna olleet hyvin sosiaalisia ja samalla on hyödynnetty viikonlopun kivat ulkoilusäät!




Rob&Dima
10kk














Eilen käytiin Tuusulassa moikkaamassa Diman veljeä Robia. Parivaljakko ei olekaan toisiaan nähnyt sitten vauvaaikojen Ålandiassa. Edelleen nuo olivat aivan kuin kaksoset ulkonäöltään ja yhteinen leikin sävelkin löytyi samantien. Sänkipelto ja hiekkamonttu saivat kyytiä tuon nelikön alla, Riisiä hieman harmitti, kun sisarukset selkeästi vetivät yhtäköyttä ja hän jäi kolmanneksi pyöräksi.





























Tänään oli vuorossa hakutreenit Kirkkonummella. Pakkasta ihanat -5 ja pakkaslumi pöllysi niin tiellä kuin sitten metsässäkin... Päätimme ottaa kaikki kahdeksen koiraa mukaan tallaamaan aluetta -ja hyvin tulikin tallattua!



Ryhmärämä
(miinus Milli)









Todella hämmästyttävän hyvin tuo lauma pelasi yhteen, ei minkäänlaista "jäykkyyttä" ollut ilmassa. Dima, joka ei ole juuri muita koiria tavannut, pelasi laumassa tosi hienosti ja otti innolla vastaan Eddie-briardin suosion. Riisi taas ei oikein syttynyt Ossin ihailuun -tai noh, ei tuo nyt niin hanttiinkaan laittanut.























Myös itse treenaus sujui meidän kolmen koplalta ihan sujuvasti.
Dima teki vaan makkararingin, innokasta oli...
Riisi teki kolme haamua, joista yksi meni umpipiiloon. Kaikilla kolmella neiti joutui käyttämään nenäänsä, viime kerralla taisikin kaikki maalimiehet löytyä vahingossa törmäämällä/näöllä. Pidän paljon Riisin tyylistä jäädä kauemmas tekemään töitä, nytkään ei ollut merkkiäkään epävarmuudesta,vaikka umppari ei heti löytynyt.
Piu teki kolme pistoa myös, aika samaan tyyliin kuin Riisi. Kahdelta ekalta rullat palautu hienosti ja näytöt ok, kolmannelta Piippa lähti taas viemään rullaa syvemmälle metsään..Asennan sille kohta navigaattorin...

Sunnuntai-illan tilanne on siis kolme hyvin väsynyttä koiraa ja yhtä väsynyt emäntä.

perjantaina, tammikuuta 19, 2007

Vierailija

Meille saapui eilen vieras; Dima tuli viikoksi kaupunkiin maailmaa katselemaan ja ensi viikonloppuna molemmat junnutytöt suuntaavat kohti Turun näyttelykehiä. Diman kanssa ei juurikaan ole kehäjuttuja harjoiteltu, siispä tässä on viikko aikaa tehdä asiaan muutos. Tänään mentiin heti aamusta Itäkeskukseen käppäilemään ja eläinkauppaan nuuskuttelemaan. Tosi reippaasti tuo siellä tepsutteli, ihan kuin olisi viikottain käynyt. Ei haitannut liukas lattia eikä ihmiset, vastaan tullut corgipoika kirvoitti kyllä kirosanan.
Samoin se oli ollut ennen tänne tuloaan reipas koirahoitolassa, jossa se oli ensimmäistä kertaa ilman isoja siskoja.


Dima 9kk













Tytöt oli taas ihan riemuissaan jälleennäkemisestä, kun alkumuodollisuuksista päästiin. Illalla vaan meinasi olla tungosta sängyssä. Onneksi ensi viikoksi luvattiin kuivaa pakkaskeliä etten tukehdu mutaan noiden kanssa.




Teinit leluineen sohvalla









Muuten tammikuu on vierinyt talvea odotellessa -koiria pestessä ja siivotessa.
Kaikki me on opiskeltu jonkinverran; minä puiden ekofysiologiaa, Piu agilitya ja Riisi tokoa ja hakua.




Riisi 12kk
















Tammikuisia leikkejä...








sunnuntai, tammikuuta 07, 2007

Vuosi on vaihtunut

Eilen suoritettiin "muutto" takaisin kaupunkiin. Nyt täällä vallitseekin melkoinen sekasorto -lähdetty vauhdilla ja palattu vauhdilla...kukahan siivoaisi hieman??



Joulupäivänä metsässä -samalla loman talvisin päivä
















Joulu meni rauhallisesti, kuten vuoden vaihtokin. Mitään järkevää ei ole tehty, syöty ja maattu. Koirat on päässeet kerta päivään metsään purkamaan energiaansa, mutta kaikesta muusta nekin ovat olleet täysin lomalla. Hyvä tarkoitus oli toki hyödyntää yhteinen aika Diman kanssa, mutta... ehtii kai sitä joskus treenata.


Riisi ja Dima rintarinnan loskassa











Säät on olleet kerrassaan kammottavat. Meillä on siis ihana yhdistelmä ; kaksi pentukarvaansa vauhdilla tiputtavaa teiniä ja jatkuvat märät kelit. ARGH. Onneksi mä ihan oikeasti tykkään harjata koiria ja nuo vielä tykkää olla harjattavana.

Riisi vieraili toki lapsuuden kodissaan ja kasaan saatiin taas oikea pentutapaaminen, kun paikalla olivat myös Huuru ja Diesel. Ajatuksena OLI ottaa katraasta 1vee kuvia ja kimppakuvia, joissa valkea hanki söpösti pölisee... Totuus oli hieman toinen. Päivä ei noussut lainkaan = 0 valokuvaa. Kimppalenkki tehtiin peilijäällä - remmeissä tapaturmia välttääksemme.

Vuosi on alussa - nähtäväksi jää mitä se tuo tullessaan. Suunnitelmia toki on.

keskiviikkona, joulukuuta 20, 2006

Joululoma



Eilen suoritettiin siirtyminen Virroille, joululoma voi alkaa. Kakarat on tietenkin innoissaan, varsin kun yöllä satoi pari senttiä lunta. Nyt saavat olla ja juosta, pitää joululomaa nekin. Toivottavasti kelit pysyis hyvänä, niin olis mukavampi viettää aikaa ulkosalla.

Vuosi on ollut kerrassaan hieno! On treenattu ja kisattu, onnistuttu ja epäonnistuttu. Mainetta ja kunniaakin on kertynyt tälle vuodelle reilusti yli odotusten. Tärkeintä on kuitenkin ollut, että koirat ovat pysyneet terveinä ja kakaroista on kasvanut mukavaluontoisia otuksia. Ei voi kuin lähettää sylillisen kiitoksia kasvattajille näistä koirista.
Vuoden ainoa suru syntyi Liinan poismenosta. Tuntuu hassulta muistella viime joulua, johon Lii vielä niin vahvasti kuuluu. Mutta, pennut ovat taanneet sen, että elämä jatkuu -ja näinhän sen kuuluu mennäkin.

Jatkuu ensivuonna... ;)

sunnuntai, joulukuuta 17, 2006

Hakuilemassa




"Missä ukko"












Tänään oltiin Kirkkonummella hakuilemassa. Piu toimi tänään erittäin mallikelpoisesti. Kaksi ekaa rullan palautusta oli erinomaisia ja näyttö suora ja nopea. Kolmannella ihan vähän mietti rullan kanssa suuntaa, mutta loppu nätisti. Hyvä Piippa! Riisillä oli _hieman_ vauhti päällä ja kakara kaahotti kaikista maalimiehistä ohi. Ilmeisesti se nenä sitten kuitenkin toimii, koska kaikki löytyivät, kun Riisi muisti jarrutella. Hienosti se itsenäisesti kauempanakin jää toimimaan, eikä tule ruinaamaan apuja. Piuhan raunioiden alkeissa tuli samantien pois ja luovutti, ellei heti törmännyt ukkoon.


Siellä se haamu heiluu...













Piu menossa näytölle ;)








Eilen vähän tehtiin esineitä Riisin kanssa.Tässä saadaan kyllä raapia päätä vielä toinenkin kerta. Vaikuttaa siltä, että meidän opiskelumetodi ei nyt ole ihan oikea. Pitänee hankkia ohjeita viisaammilta.

Huomenna on vielä Piun agilitytreeni ja sitten koiratkin jäävät joululomalle, ihan ansaitulle sellaiselle.

torstaina, joulukuuta 14, 2006

Piusta tuli partis...

Taas on kohta uusi viikko kahlattu sateessa, mutta jospa se nyt loppuis... viikonlopulle luvattiin jo -1!
Piu oli maanantain agilityssä aikas taitava, se menee hyvin ja kovaa juuri niin kauan kuin ohjaajakin, mutta rankaisee kyllä ohjausvirheestä hyvin äkkiä säntäämällä väärälle esteelle.

Tänään tein taas "syntiä" monen schapeihmisen mielestä. Piu pääsi kunnon kylpyyn, hautumaan hoitoaineeseen, föönaukseen, kampaukseen ja tassukarvojen pyöristykseen ;) Nyt on meidän ihanan tuoksuinen pikku partacollie. Monessa rodussa koiria puunataan kuin viimeistä päivää ennen näyttelyä ja itse aina innolla odotan, että saan pestä koiran kehän jälkeen... Eipä Piuta kokonaisuutena ole pesty aineilla kuin joskus kesällä, alkukesällä vielä. Ensi vuonna Piippa tuskin pääsee kehiin, jos ei sitten jonnekin näyttämään mallia junioreille.

lauantaina, joulukuuta 09, 2006

Messarikuulumisia




Riisi valmistautumassa
















Tänään on taas näytelty oikein urakalla! Koko pitkä päivä siinä kului, vaikka matkaan ei mennyt kuin 10minuuttia.
Schapet alkoivat heti aamusta, niitä oli ilmoitettu Paavo Mattilalle 37 , mutta kymmenkunta oli poissa. Piu otti ja yllätti voittamalla valionartut ja kävi paras narttu-kisassa tiukan taiston nuorten luokan voittajan kanssa -ravaten lopulta voittoon. Lopussa Piu vei ROPin "sukulaismies" Roopen ollessa VSP - lohdutuspalkintona Jenna sai esittää Piun isossa kehässä ;)
Vieläkään en ihan tajua, että Piu voitti ja sai tittelin, mutta kai se niin sitten meni!

Kaiken hulinan keskellä muistettiin viedä Piu ROP-kuvaukseen, nyt sitten odotellaan tammikuun Koiramme-lehteä ja kuvan onnistumista. Päivä jatkui briardkehällä ja tuttujen rotutovereiden joukkoon oli saapunut haastajia myös länsinaapurista -eivätkä turhaan tulleetkaan. Urosten tittelit molemmat lähtivät Ruotsiin, nartuissa molemmat jäivät Suomeen.
Riisin velipojat Huuru ja Diesel kamppailivat itsensä junnuluokan sijoille 2 ja 3, ERIt ja kivat arvostelut.
Ja tsädäm. Riisi Rinsessa voitti junnutytöt, sai JV-06 tittelin, oli PN2 ja sai sertin. Eipä paljon enempää voi 11kuiselta odottaa -tai päivältä ylipäätään!

















Nyt on mukava jäädä joululomille, katsotaan mitä koiramaista ensi vuonna keksitään.

tiistaina, joulukuuta 05, 2006

Häitä ja Hulinaa

Viikonloppu vierähti Virroilla ja lauantaina saatiin taas yksi kaveri naimisiin. Kyllä tuo paikasta toiseen siirtyminen on ankeaa ja aikaavievää, vaikka kieltämättä omalla autolla kulkeminen on luksusta julkisiin verrattuna -koirien kanssa siis. Muistan ne kerrat kun istuin Liinan ja Piun kanssa välillä täpötäydessä bussissa tuota yli 4 tunnin matkaa. Vielä rinkka selkään ja chinculaatikko kainaloon... ei niin leppoisaa.

Dima oli varsin riemuissaan, kun lauma laajeni. On se aikamoinen menijä -uskomatonta, ettei siinä ja Piussa ole juuri mitään yhteistä, ei luonteessa eikä ulkonäössä. Dima on selkeästi wannabe-briard...ehkä se aikuistuttuaan alkaa muistuttaa enemmän schapea ;) Karva alkaa nyt vaihtua, pitää jouluna ottaa turkin tehohoitokuuri. Toivottavasti juoksu nyt alkaisi ja neiti huomaisi lopettaa kasvunsa. (och samma på Sussie; Dima är samma otroligt energisk "monstervalp" som tidigare ;) )



Dima 8,5kk