"Hiiriä" vintillä

Kevät Pitkäjärvellä on edennyt kohisten, hepatkin ovat siirtyneet kesälaitumen puolella. Omenapuu kukkii ja jotain ituja kukkapenkistäkin nousee. Eilen kuokin kasvimaan kuntoon; nyt on salaatit, persiljat, porkkanat yms kasvamassa ja syksyllä pitäisi auringonkukkasten sekä kehäkukkien loistaa ;) Myös muutama peruna on upotettu maahan, josko edes muutaman oman maan keiton saisi aikaan !

Viikko on kulunut arjen touhuissa. Dima viihdytti meitä vielä alkuviikon ja keskiviikon vapaapäivä vierähtikin Virtain reissussa, jolloin nti D palasi kotiin ja käytiin mummua morjestamassa etc. Muutoin päivät ovat kuluneet töissä ja illat kouluhommia vääntäen ja vähän kotiakin fiksaten.

Eilen vietin puolipäivää shoppaillen Tampereen cityssä ja nyt meidän eteisessä kököttää pakastin. Lämmin kesä ilman jäätelöä oli liian kamala ajatus! Makuuhuoneeseen on hankittuna lamput, vielä kun saisi ne kattoon kiinni. Eksyin myös intersportiin vaatteita pönkimään...

Kaali tuli meille viikonloppuvieraaksi, kun kaksi koiraa tuntuu niin kovin vähältä. Ehkä tämä pitää VÄHÄN pentukuumetta loitolla, kun lainailee näitä koiria sieltä täältä.

Meille tuli viikonlopuksi myös pienempiä adoptiolapsia. Suloisia ja puuhakkaita kavereita, vaan vielä ei ole varmuutta jäävätkö ne tänne pysyvästi... Otukset ovat siis chinchillan poikasia, jotka viime viikolla löydettiin pahvilaatikkoon hylättynä Tampereelta. Aikoinaan Korva-chilla oli myös löytöeläin ja Korvahan oli aivan rakastettavan persoonallinen otus. Mutta se pahantekoprosentti nousi sen verran korkeaksi, että laittaa mietityttämään... Tämä tummempi otus (tietoisesti en ole ristinyt niitä -pysyvät etäisempinä...) teki kyllä hyvin korvamaisen tempun; kakarat olivat paenneet hakistään ja mistäpä muualta tämä tumma pakolainen löytyi kuin kaulaansa myöten vessanpöntöstä! Olisi ollut kuvan paikka tuo uitettu chinsu. Uimareissusta selvittiin säikähdyksellä ja molemmat ovat eloisuusasteeltaan adhd+. Kovasti tyypit avustivat tänään kirjahyllyn kokoamisessa yläkerrassa.

Joensuun valio

Dimasta leivottiin eilen Joensuussa uusi valio! Seitsemän näyttelyä niihin kolmeen sertiin tarvittiin, matkalta mukaan tarttui pari varasertiäkin ja kaksi varacacibia. Ja yksi eh. Mutta aika hyvin siis, meidän "kotikoiralta".

Joensuun reissu oli kaikinpuolin varsin onnistunut. Lähdimme Pellasten matkailuautolla jo edellisenä iltana ja hieman hymistelimme kokoonpanollemme; mukaan pääsivät tällä kertaa Huuru, Dima ja toiseen näyttelyynsä ilmoitettu staffijuniori Bambi - aika rytmiryhmä siis, mitä tuota porukkaa vapaalla on nähnyt... Trio kuitenkin ylitti itsensä ja käyttäytyi koko reissun siivosti -jopa Dima jätti ääninäytteensä pääosin jakelematta. Aamulla autossa oli täysin hiljaista, vaikka ulkopuolelta alkoi kuulua saapuvan näyttelykansan ääniä.

Reissu sujui hyvin myös tulosten osalta. Huuru aloitti aamulla ja kävimme rodun ainoina edustajina pokkaamassa ROPin. Kehät olivat mukavan kokoisia ja koiraa pystyi oikeasti juoksuttamaan (mikä taas näkyi liikkeissä ja arvostelussa). Huurun saatua huomionsa (ja meidän aamupäiväkahveet) oli Diman vuoro. Elena Ruskovaara sai kehäänsä kuusi schapparia, joista Huli konkarin ottein vei ROPin ja Dima ainoana erin saaneena narttuna oli sitten VSP. Dimpe kyllä laittoi parastaan ja liikkui todella vetävästi. Viimeinen serti napsahti ja tulevaisuus näyttää vieläkö Dimaa kehissä nähdään vai jätetäänkö me tähän. Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä autosta kaivettiin Bambiino. Staffit ovat kyllä kumma rotu ;) eikä oma silmä kyllä kauheasti niistä tajua (vielä). Silti ei ollut vaikea nähdä, että nti B oli edustava tuossa porukassa ja tuloksena olikin VSP ja toinen serti putkeen. Taakse jäi valionarttu, joka oli vuoden näyttelystaffi... Tästä on hyvä jatkaa :)

Riisi jatkaa näyttelytaukoaan, mutta ei se taida ihan koko vuotta jatkua, sen verran on alkanut sormia syyhytellä... Piu sen sijaan aiheuttaa harmaita hiuksia, kun olin sitä ajatellut messariin ja ensi vuonna vetskuihin. Sen karva on kuitenkin muuttunut nyt tänä vuonna ihan mahdottomaksi ja kohta on pakko luovuttaa ja ottaa sakset käteen. Ruoka on vaihdettu ja öljyt yms kokeiltu. Laaja verenkuva ja kilpirauhaskokeet olivat täysin normaalit, joten mitään terveydellistäkään syytä tuohon hamppuuntuvaan ja pehmenneeseen turkkiin ei ole keksitty. Voin vaan kuvitella kuinka Piu olisi nauttinut päästessään taas veteraanina kehiä kiertelemään, showkoira kun on. Mutta, elämässä on kuitenkin niin paljon muita juttuja kuin näytelmät.

Tämä päivä on mennyt reissusta toipumiseen ja talon lämmitykseen. Koirat pääsivät metsäretkelle ja nyt on kohta saunan aika... Ja onhan noita kouluhommiakin...

Pitkäjärvi hiljenee tältä erää.

Hengissä ollaan =)

Maalaiselämää on taas kulunut viikon verran ja vähitellen tämä alkaa sujua.

Lämmitys on sujunut nyt pari kertaa ilman savuhaittoja, syitä tähän on varmasti monia. Ilma on nyt huomattavasti viilentynyt, meillä on nyt kuivia koivupuita, talo on kuivahtanut jne...

Tästä kaverista on tullut vakituinen seuralainen...

Porukat tulivat viime viikonlopuksi pihatalkoisiin ja äiti jäi tänne Diman kanssa taloa pitämään muutamaksi päiväksi. Piha on muuttanut hieman muotoaan, orvokit on penkissä, kuivat pensaat ovat saaneet kyytiä, etupihalle oven eteen rakennettiin pikaisesti pieni "kivikkopuutarha" (aiemmin tässä oli pölyävää multahiekkaa, jonka yli koirat joka kerta kulkivat sisään...). Lauantaina tuli lasti koivuklapia, joka on nyt siistinä pinona puuliiterissa. Tämä alkaa siis muistuttaa etäisesti asuttua ja hoidettua taloa. Yksi tärkeimmistä - tänään sain netin toimimaan. Elämä siis normalisoituu kaikin puolin!

Maanantaina pyörähdin Hesassa pitämässä graduseminaarin ja nyt väsäilen aineita ... kiire tulee mutta loppusuoralla siis ollaan. Muuten päivät on kuluneet varsin tiiviisti töissä.

Koirat ovat vain saaneet nauttia maalaiselosta!

Orivesiläisiä

Muutto on takana ja pikku hiljaa ollaan kotiuduttu. Hieman on ollut ”kaupunkilaistyttö maaseudulla”-fiilis… *viheltelee*

Lähinnä ongelmia on aiheuttanut puulämmityksestä aiheutuneet savuhaitat –eikä tuo lämpökään pelkällä savulla lisäänny. Tavoitteena on siis seuraavaksi hankkia jostain kuivempia puita. Nämä nykyiset savutessaan kihisevät ja niistä puskee vaahtoa ?!? Ostoslistalle on kertynyt ensimmäisen viikon aikana erinäisiä hankintoja, kuten kirves,lapio, pyykkinaru jne…














Kelit ovat olleet kuin tervetuliaisiksi aivan ihanan kesäiset. Paras talon lämmityskeino onkin ollut pitää ovia auki koko päivä aika! Ulkona me on oltukin lähes koko valveilla&kotonaolo aika. Koirat ovat ihanasti antaneet hevosten olla, itse asiassa tuo polletarha ei niitä juuri kiinnosta. Niinpä koiratkin ovat saaneet vapaasti juosta ulos sisään. Riisi on ollut aivan eri koira, poissa on se rauhallinen makoilija – tämä uusi versio juoksee ympäri pihaa itsekseen joku kalikka suussa, piehtaroi ja spurttailee. Piiparinen on ottanut leikkimökin seinustan päivystyskolokseen ja osallistuu kyllä tontin tutkailuun aktiivisesti. Naapurusto on hyvin koiramyönteistä, joten senkään puolesta ei tarvitse stressata. Vielä kun meillä on käytössä vuokraemännän ratsastuskenttä tottisteluun ja hevosten laitumet jäljestykseen… ei voi juuri helpompaa koiraharrastus olla.

























Viikossa kevät on astunut eteenpäin aivan huiman harppauksen. Lehti vihertää jo lähes kaikissa puissa ja pensaissa, narsissit ja ihan kohta tulppaanit kukkivat pihalla. Kohta pitäisi kunnostaa kasvimaa ja laittaa marsupoikain porkkanat vireille. Sitä ennen pitäisi panostaa hieman pihan siistimiseen, edellisten asukkaiden jäljiltä nurkista löytyy jos jonkinmoista jätettä. Ainakin kaikki terävä pitäisi saada talteen koirien takia. Tästä pihapiiristä huostaan otettiin viime talvena (kahteenkin kertaan) tanskandoggi, joka joutui elämään pakkasella yötä päivää ulkotarhassa vailla sisäänpääsyn mahdollisuutta. Koirapolo sai uuden elämän rakastavasta perheestä koirakaverin kera, eikä taatusti sen tytön tarvitse enää kokea vilua ja nälkää. Tämän riitaisenkin episodin myötä kävi ilmi, että tämä talo olisi vuokralaista vailla edellisten asukkaiden häädön selvittyä. Ja asiat järjestyivät sopivasti ja täällä me nyt ollaan ja katsotaan innolla mitä tuleva tuo tullessaan.

































Vappu vierähti töissä ja perusasioita hoidellessa (netti tulee vasta reilun kahden viikon päästä…). Viikonloppuna jatkettiin tavaroiden purkamista ja verhotkin jopa saatiin ikkunaan. Kaali tuli meille koiramäärää täydentämään ja tukkaoperaatioon. Marita kävi Huuru-veikan kanssa tutustumassa tonttiin ja velimies olisi kyllä mieluusti käynyt tutustumassa heposiin (ja marsupoikiin) lähemminkin. Tämän sijaan poika sai tyytyä sukulaislikkojen viihdyttämiseen. Hmmm… neljä koiraa oli aika paljon, vaikka tilaa onkin. Kaalin oloa täällä ei juuri huomaa, se kuuluu jo tavallaan tähän porukkaan ja toimii samalla lailla kuin omat likat ;)

Gradukin tuli bumerangina takaisin (ensimmäinen posti uuteen osoitteeseen, äh) ja sitä olen nyt koittanut korjailla. Kommentit alkoivat ”kelvollinen, joskaan ei kovin korkeatasoinen”. Noh, allekirjoitan tämän koska ihan itse laadin _hieman_ kiireisen aikataulun. Pääasia, jos läpi menee ja saisi paperit taskuun. Hieman jännä huomata eri proffien vaatimukset, koska joitain muotoseikkoja ja jäsentelyjä matkin pari vuotta vanhoista metsänhoidon graduista ja nyt juuri näistä rakenneasioista tuli nyt kritiikkiä…

yksi "naapuri"

TJ01

Huomenna olisi sitten se päivä, kun G on valmis. Hmmm. Kai se sit on.


Eilen oli schape(&briard)tokoporukan "jäähyväis"treenit kera siman &munkkien. Sain ihanan korin täynnä hyötyä ja herkkua -Kiitos kaikille! (en korkannu vielä...) Haikeaa on jättää kaikki treeni&lenkkikaverit tänne, mutta onneks netin aikakautena yhteydenpito on helppoa. Ja mistä sitä tietää, jos elämä vaikka ajaa vielä takaisin tännepäin.

Tänään käytiin ajamassa Mikon kanssa Riisin jäähyväisjälki Viikissä ja otettiin se videolle. Oli niin ihanan kuiva ja aurinkoinen sää, että päätimme kokeilla ensimmäistä kertaa ikinä multapeltoa. Alussa Riisi ei meinannut syödä nakkia mullasta ja muutenkin se jumitti. Selän taakse jäi flatti leikkimään ja R oli aivan varma että se on Miian porukkaa. Pää nousi siis häiriöiden takia jäljeltä ennätysmonta kertaa. Varis perkules söi lisäksi about kaikki namit loppujäljeltä + varasti loppupalkkana olleen nakkipussin. Siihen nähden jäljen loppuosa oli hyvää työtä Riisiltä. Vaadin joka askeleen viikonlopun oppien mukaan ja hyvin se kesti estämisen ja tuntui tajuavan että eteenpäin pääsee vaan tekemällä tarkasti. Olisi siis ansainnut loppupalkkansa, mutta kyllä tuo sanallinen kiitoskin tuntui riittävän.

Huomenna olisi vuorossa jäähyväislenkki Miian lauman kanssa.

- ja toivonmukaan ne jäähyväiset gradulle!


Perjantaina alkaakin sitten innokas muuttolaatikoiden täyttö!

Olipahan viikonloppu!

Kotona parin varsin tapahtumarikkaan päivän jälkeen…

Perjantaina pakkasin autoon niin paljon tavaraa kuin ikinä mahdollista ja välissä hiki otsalla ahersin gradun kimpussa. Iltapäivällä nappasin koirat ja Mikon kyytiin ja lähdettiin Orivettä kohti. Päästiin sujuvasti mun tulevalla kodille, purettiin auto ja lähdettiin hakemaan kesärenkaat Siitaman varastosta. Tähän loppui sujuvuus… Juuri Pellasten pihaan laskettaessa onnistuin ajamaan kiveen. Kuului rohahdus ja sanoin, että ei kai vaan… osuma oli niin kevyen kuuloinen, että hieman hämmästyin kun 4metrin jälkeen koetaulussa paloin jo kaikki valot ja tekstit MOOTTORIHÄIRIÖ ja STOP vuorottelivat. Seuraavassa hetkessä teimme jo luonnonsuojelutöitä ja näin golfin öljyt valuivat sievästi muoviastiaan. Ja vittuuntunut Henna poukkoili hetken edestakaisin hokien ”taas”… Vetäisin nimittäin aika tarkkaan vuosi sitten töissä skodasta öljypohjan rikki metsäautotiellä… Moni ihminen joutui tekemään lisämutkia, mutta lopputuloksena oli, että viikonlopun leiriohjelma pysyi ennallaan ja lauantai-iltana autokin oli taas ehjä. Kiitos tästä kuuluu useampaan osoitteeseen!

Itse leiriin, joka oli viikonlopun pääkohde. Leiri oli Itä-Pirkanmaan alajaoston (sakemannien siis) järjestämä. Kouluttajia oli neljä, joista kuunteluoppilaina kahta ehdimme hyödyntämään. Lauantai vietettiin tiiviisti Outi Hermiön opissa. Ja väittäisin paljon oppineenikin. Tyyli ja keinot olivat sitä mitä ennalta oli tiedossakin ja samoja millä Riisiäkin on eteenpäin viety. Paljon tuli käytännön vinkkejä ja erilaisten koirien (rotuina mali, spk, riiseni, amstaffi) erilaisista jäljistä (ja ongelmista) oppi paljon. Vielä kun keli suosi, ei voinut kuin nauttia. Sunnuntaina suuntasimme aamulla takaisin Outin oppiin ja näimmekin niiden lauantain koirien suoritukset, jotka lauantaina jäivät näkemättä. Kulmaoppiin tuli sunnuntaina lisäideoita, joita täytyy Riisiinkin testailla. Puoliltapäivin vaihdoimme maisemaa ja siirryimme Leskelän Mikan ryhmää seurailemaan. Näimme iltapäivän aikana sopivasti selkeästi pidemmällä olevia koiria ja hyvää kisatason jäljestystä. Outin ryhmässä oli paljon nuoria koiria, joten harjoitukset olivat tietenkin helpompia. Paljon siis nähtiin, nyt pitäisi naputella muistiinpanot, jotta leirin anti jäisi mieleen. Leirikuvia on luvassa myöhemmin.

Lauantai- ilta+yö vietettiin(lopulta) suunnitelmien mukaan tulevassa kodissa. Hyvin se alkoi kodiksi muokkautua kun matot saatiin lattiaan ja vähän tavaraa sinne tänne. Kevät alkaa olla parhaimmillaan, siellä pihan reunassa sinivuokot kukkii ja puro virtaili. Porukat tuli Diman kanssa käymään ja koirat saivat vähän hömpötellä pihassa. Vähän varovasti täytyy aloitella, kun ei nuo oikein ole hevosiin tottuneet. Ei ne nyt kyllä tarhoihin pyrkineet yhtään. Dima sai vähän tottistella ja toki päivän opeista innostuneena käytiin ajamassa Riisille jälki yhdelle viereisistä laitumista. Jälki oli suorastaan loistava, mukaan lukien yksi suorakulma. Itse meinasin sössiä, sillä ensimmäistä kertaa Riisi oikeasti”painoi ohjalle” ja päivällä läpikäydyistä ohjeista huolimatta meinasin roikkua mukana ”aivan väärällä tuntumalla”.

Tänään kotimatkalla poikettiin katsomassa sakemaanikon pentuja, ja vaikka se ei mun rotu olekaan, niin olihan ne pennut kovin suloisia…

Nyt nukkumaan ja aamulla sangen varhain gradun kimppuun. Omatunto sen hylkäämisestä viikonlopuksi on niin huono, ettei sanat riitä kertomaan. Posket punottavat ulkonaolosta ja kevätauringon energiasta, joten kai sitä ensi viikon jaksaa vaikka nukkumatta. Viikon päästä G on palautettu ja mun kotiosoite on vaihtunut :)

Päivityksiä

Ihme on nähty! Mä olen oikeasti tehnyt gradua. Monta päivää ja aika intensiivisesti. On ollut pakko. Tilanne ei ole hyvä, mutta se on hallinnassa. Lyhensin järjestelmällisesti yöunia ja tehokkain työaika onkin ollut 23-01 monena päivänä.

Välillä olen rentoutunut (?) siivoamalla kaappeja ja laatikoita. Ja todennut, että kyllä ihmisellä on paljon kaikkea turhaa roinaa… Ens viikolla täytyy lyödä kamoja jo laatikoihin ja alkaa purkaa hyllyköitä. Muuttaminen olis ihanaa, kun vois panostaa vaan siihen.

Koiratkin on huomioitu, onneksi ne vaativat päivittäiset ulkoilunsa. Treeneissäkin on käyty, tottisväännöt on jääny yleisiin tottiksiin, mutta tuleepahan jotain tehtyä. Riisi on ollut nyt ihan pirteä kentällä, täytyy olla tyytyväinen. Jälkiä on käyty pusertamassa muutama, matkaa on ollut 200-250+ ja koira on todella hyvin kestänyt matkan pidennyksen&palkan vähentämisen. Viimeiseen jälkeen otettiin pitkästä aikaa kulmia ja ne eivät olleet parantuneet itsestään. Sen sijaan tienylitys tai maastonvaihtelut eivät aiheuttaneet ongelmia. Gradusta huolimatta otan itselleni tulevan viikonlopun vapaaksi ja lähdemme Orivedelle peltojälkileirille. Toivottavasti sieltä tulee lisää vinkkejä tulevan kesän treeneihin.

Viikko sitten kiikutin Piun lääkäriin, kun se oli jo pitkään ollut vaisu lenkeillä. Eskelinen katseli viime vuonna otetut kuvat ja väänteli koiraa, joka kiljui lonkkia venytettäessä. Vika on lonkissa tai lanneselässä, mutta kuvissa ei näkynyt mitään. Sama oikea takanen vaivasi viime kevään… Nyt piikitellään cartrophenit ja syödään 3vkoa kipunappeja, mikäli vaivat sen jälkeen jatkuu, on vuorossa selän perusteellisempi kuvaus. Mitään huimaa muutosta koirassa ei vielä ole, mutta kyllä se hieman innokkaammin spurttailee lenkin alussa.

Tasapuolisuuden vuoksi marsupojatkin haluavat julkisuutta. Niillä on kevättä rinnassa, tai siis Teinillä. Talvi menikin melko sopuisasti, mutta nyt taas välillä pöristellään. Tohveli on niin kiltti, että pikkuhirviö häätää sen ruokakupilta yms. Radio Novassa on viime päivinä pyöriny joku typerä mainos, jossa nainen kikattaa kovasti. Nuo alkavat aina tosissaan kuikuttaa sen kikatuksen kuullessaan. Pitäiskö laittaa marsupalaute Novaan?

Levottomat jalat

Viime viikko oli kovin keväinen ja aurinkoinen - tästä lähti idea lauantaiseen Nuuksion retkeen.

Lauantaiaamu heräsi kovin sumuisena ja huomattavan viileänä aiempiin päiviin verrattuna. Siitä huolimatta päivä vietettiin ulkoillen, Piiparinen vain jätettiin kotiin lämpimään sänkyyn.

Ajelimme Siikajärjen suuntaan ja päivän perustana toimi n.8km Korpinkierros. Koska Timo oli mukana kartanlukijana(kuten myös valokuvaajana), kykenimme myös poistumaan poluilta ;) ja siten kilometrejäkin kertyi jokunen enemmän. Jos olisin ollut yksin liikenteessä, olisin kiltisti kävellyt niitä keltaisia merkkejä seuraten... Alkumatkasta väkeä oli jonkunverran liikkeellä, mutta merkittyjen reittien ulkopuolella emme nähneet ketään. Riisi nautti retkestä ja juoksenteli innoissaan ympäriinsä. Se oli paljon aktiivisempi kuin tutuissa metsissä kaksistaan lenkillä käydessämme. Kumma juttu.

Retkeen kuului olennaisesti eväät ;) Tihkusade, sumu ja katoksessa olleet kosteat puut yrittävät luoda makkaranpaistosta haasteen. Koska en ole mikään partiopäällikkö, olisin jälleen yksin todennut, että kylmä makkara on loistavaa. Noh, me kuitenkin paistettiin ne.

Kiva päivä oli, likemmäs viitisen tuntia taisimme metsässä viipyillä. Kotona iski väsy, niin Riisille kuin minullekin saunan jälkeen.

Sunnuntai"aamuna" suorimme yhteentoista Turvesuolle briardeja reenimään. Mun piti käydä "äkkiä", että ehdin graduilla, mutta reissu venähti pitkällä iltapäivään ja kotona oli kaikenlaista pikkupuuhaa...joten yhtäkkiä oli ilta.

Nyt on pari viikkoa aikaa suoria gradu luovutuskuntoon, joten kai mun on potkittava itseni työhön!

Tottistelua

Tänään käytiin leikkimässä ja tokoilemassa kahteenkin kertaan. Ja sujui kieltämättä aika hyvin kummallakin kerralla :)

Tokokuvista ja kameran lainasta kiitos Ainolle, nyt loppu blogipommituskin, kun järkkäri on palautettu :( Kesän aikana mun on PAKKO saada oma !

Ja tasapuolisuuden vuoksi Piusta pari eilistä Annamarin ottamaa kuvaa, koska tänään Piu ei päässyt valokuvausreeneihin.

Kevätaktiivisuutta

Aamulla hurautettiin Kiloon katsomaan leikkiikö Riisi tänään. Annamarin trion kanssa marssittin golfkentälle ja ryhmärämä reenattiin läpi. Riisi leikki, samaan tapaan kun on leikkinyt ennenkin. Minua koitettiin hieman muuttaa. Taas sain muistutusta kuinka paljon homma onkaan kiinni mun vaatimustasosta ja heittäytymisestä. Tosi on , että mä seison kentällä liian jäyhänä ja koiran tulisi repiä riemunsa siitä, kun sanon hyvä... Noh, kun aikamme hakkaan päätäni seinään, niin enköhän minäkin opi. Ja sitten varmasti alkaa Riisikin oppia.

Lopuksi ryhmärämä sai loikkia irrallaan, Riisi ja Tao juoksivat ihan sujuvasti keskenään. Tao sanoi alkuun Riisille, että älä tule ihan iholle (ja Piu toisteli tätä Taolle) ja todella hyvin täysin vieraiksi nartuiksi nuo keskenään loikkivat. Ei tietenkään ole mikään itseistarkoitus, mutta kuitenkin itseäni miellyttävä piirre koirissa.

Keli oli aivan IHANA koko päivän, lämpöä oli toistakymmentä astetta. Tienvarsilta on jo paljastunut leskenlehdet ja linnut sirkuttavat kuin viimeistä päivää :) Gradulle tämä ei tee hyvää, ei vaan pysty keskittymään, vaikka ihan oikeasti olen yrittänyt...

Illalla ennen saunaa otin itseäni niskasta kiinni, ja käytiin Riisin kanssa juoksemassa. Saatettiin näyttää ulkoisesti päteviltä; puhtaat lenkkarit kaivettiin kaapista, musta (koiran väriin sointuva) fleece päälle ja tietty juoksuvyö -ja Riisille huskyvaljaat ja (näihin sopiva punainen ponnari päähän). Totuus oli, ettei Riisi juossut metriäkään remmi tiukalla, vaan meinattin koko ajan sotkeutua naruun ja valjaisiin...itselläni vartin juoksun jälkeen alkoi jomottaa lonkkaa, sitten polvea, keuhkoihin pisti jne... Voi siis olla, että menee taas jokunen päivä ennen uutta juoksukoitosta !