Sadetta ja tokoiluja

Vettä on pudottanut taas pitkin päivää. Raahauduin jopa syksyn ensimmäiselle luennolle tänään.
Koirien lenkki jäi pimeään -remmissä vaellusta siis vain. Jätin väliin briardporukan tokoilut Espoossa tänään, koska epäilin kelin pakastumista -ne kesärenkaat...
Tokoiltiin sen sijaan kotona. Opeteltiin merkille menoa, tunnarikapulan pitoa, kauko-ohjauksen liikerataa jne. Istu-maahan-istu on helpompaa, mutta seisomisesta maahan ei... Tuon noudon kanssa voi olla työmaata, meinaa tulla puutikkuja...ja toinen vaihtoehto on "en ota sit ollenkaan".
Piu herkutteli Riisin opintojen ajan kanankaulalla vessassa.

Testattiin myös Liinalta perittyjen kurakamppeiden sopivuutta. Jos nämä kelit jatkuu niin näyttelyaamuina voi olla kätevää suojautua. Onneksi meidän briardtytöt ovat aikas samaa kokoa.

Hakuiluja ynnämuuta

Viikonloppu hurahti, liekö myrsky nopeuttanut sen etenemistä. Ei auttanut, että kellojen kääntö antoi yhden tunnin extraa. Riisi on ollut kovin aamuvirkku molempina aamuina. Lauantaina luulin saavani nukkua pitkään, koska kotiuduimme kaverien tupareista vasta aamupuolella ja Riisi juoksenteli myrskyn keskellä pellolla joskus kahdelta yöllä. Ei, hän on tottunut nousemaan kahdekselta. Piste. Tänäänkään vakuuttelut kellojen kääntämisestä ei menneet läpi.













Tänään päästiin pitkästä aikaa hakuilemaan! Muut harrastukset on haitanneet turhankin kanssa sitä lajia ja taas kauneus vie kaksi seuraavaa vkonloppua. Piun ukot olivat helppoja ja helposti nuo löytyivätkin. Rullanotto tökki hieman ja palautus tapahtui mutkien kautta. Näytölle mennessä kaveri meinasi unohtaa missä se maalimies oikein olikaan..blondi mikä blondi. Seuraavilla kerroilla mulla pitää olla paremmat herkut kuin ukoilla, että rulla palautus innokkaammin ja näyttöihin hakee suoraviivaisuutta. Hyvin tuo kuitenkin tajuaa siihen nähden, miten pitkä aika raunioista on.
Riisin motto oli into ja iloisuus. Pidättyväisyys ei ole paheemme. Rytinällä mentiin ja ukot löytyi, helppojahan nuo vielä. Hyvin on juossut nenä ilmassa eli jäljestyksen merkkejä ei ole.



















Eilen metsäiltiin naapurin flattimiesten kanssa. Teinit Riisi ja Rupu poseerasivat sekunnin vaahteranlehtien kanssa. Muistui mieleen kuinka vuosi sitten kuvasin samassa paikassa Liinaa ja Piuta. Snif. Tuntuu kuin se olisi juuri. Liinan hepulit lehtikasassa ja sen haukkukomennus kun aina vaan piti poseerata. Soisi sen mummon tuossa vieläkin pitävän jöötä.

Myrskyä odotellen

Sää on melkoisen kehno ja jos uhkaukset pätevät, niin huonompaa on tulossa. Tämän hetkinen tuuli ja vesi/raesade riittäisi mainiosti... Äsken käytiin kastumassa&lenkkeilemassä. Minä ja Piu hieman "innottomasti" lätäköitä kierrellen, Riisi sen sijaa nautti meidänkin edestä. Jokainen lätäkkö on tsekattava &maistettava. Ojista on tulvinut liki jokia ja metsässä virtasi puro jos toinenkin. Liekö tuossa eläimessä ollut yhtään kuivaa karvaa kotiin tullessa ellen olisi hieman hillinnyt... Montako vuotta pitää omistaa briardi periäkseen tuon elämänilon???















Korvalla oli tänään siivouspäivä ja pikkutyyppi on pomppinut innolla ympäri nurkkia. Riisin tekisi NIIIIIN kovasti mieli vähän leikkiä! Pakko vaan rajoittaa, kun Korva ei osaa yhtään varoa. Se on niin tottunut pompottamaan aikuisia koiria, jotka ovat aina väistäneet sitä, ettei se käsitä Riisin ja Diman olevan vähän eri maata. Tosin en voi unohtaa Liinan kostoa silloin taannoin; Korvan oikein härnätessä koiria, Lii kerran asetti etutassunsa Korvan hännälle aivan kuin tarkoituksella. Chinsu nyki ja nyki ja "kiroili" ja minä komensin Liinaa. Lilli vaan seisoi aivankuin kuurona suostumatta liikahtamaankaan. Lieko korvastakin tulossa jo vanha, kun tuntuu että sen luonteesta on pahin temperamentti kadonnut. Johan tuo ainakin 9v on; löytöeläin kun on, niin tarkkaa ikää ei tiedetä.

Lokakuun loppumista odotellen

Kohta kuukausi on lusittu sateista lokakuuta. Päivityksiä ei ole tullut tehtyä, kun ei ole tehty mitään erityisempää.

Dimpe oli Hesassa lopulta kolme viikkoa, ja trion kanssa elo oli hauskaa -joskin aika koiraisaa. Varsinkin, kun loppua kohti sää muuttui märäksi ja kolmen koiran peseminen tuolla minikokoisessa kylppärissä on aika extremeä.

Pari viikkoa oltiin taas tienpäälläkin, kierreltiin Pirkanmaalla moikkailemassa tuttuja. Tähän kuului tietenkin myös pidemmän kaavan mukaan Riisin sukulaisvierailut Siitamaan.
Reissaaminen on sen verran haitannut harrastuksia, että hakutreeneihin tuli kolmen viikon tauko. Muutaman kerran on sentään tokoiltu ja Virroilla innostuttiin aloittelemaan esineruutua. Alkukankeuden jälkeen Riisi tajusi, että myös metsässä voi leikkiä. Into on muutaman harjoitteen kautta kasvanut, ja nenäkin toimii. Kyllä siitä pikkuhiljaa hyvä tulee. Tarkoitus olisi ennen talven tuloa ottaa vielä muutaman jäljen sarja ja jatkaa sitten keväällä -jospa vaikka jonkun ohjauksessakin.














Riisin mittariin kolahti viime viikolla 10kk -voiko se oikeasti olla jo noin iso tyttö? Aikuistuminen näkyy ehkä karvanlähdössä, pentupumpulia lähtee tällä hetkellä ihan mukavaan tahtiin -tietenkin, kun junioriluokka odottaa. Seinäjoella pyörähdetään harjoittelemassa ennen lähtöä Puolaan. Maailmanvoittajassa toisistaan mittaa ottaa 138 briardia, ja vain 20 junnunarttua. Reissun jälkeen ollaan viisaampia -myös siitä millaista on matkustaa tuon välillä melko vauhdikkaan junnutrion kanssa.

Näyttelyviikonloppu

Viikolla ei tapahtunut mitään ihmeellistä, mutta viikonlopulle oli taas kerääntynyt ohjelmaa.

Lauantaina vietettiin päivä pentunäyttelyssä Diman kanssa, mutta toki "isosiskot" olivat reissussa mukana. Dima oli rotunsa ainoa, sai KP:n Tomasz Borkowskilta ja oli siis ROP-pentu. Jäimme odottelemaan ryhmät, joissa sijoitusta ei herunut. Dima oli reipas, ei arastellut hallin liukasta lattiaa eikä tuomaria. Liikeosuudet esiintymisestä sujuivat ok, mutta seisominen oli vielä hankalaa.
"Nice typical very happy being in the ring with good proportions. A little up in loin part. Nice typical head. Good bite. Nice, round eyes, dark. Excellent coat type. Typical efficient movements. Strong bone. Very elegant. "
















Jos ei kummia tule, niin Dimpe nähdään kehissä seuraavan kerran ensi vuonna juniorina.


Sunnuntaina jälleen Hyvinkäälle koko trion kanssa... Tänään kehään pääsi Piu.
Satu Tanner kera kahden harjoitusarvostelijan ruotivat läpi 28 schapea. Piu sai mielestäni erittäin rehellisen arvostelun : "Sopivankokoinen, hieman pitkän vaikutelman antava, hyvänkokoinen pää, riit. kallon leveys, riitt. kaula, tasainen hyvä ylälinja, hieman avoimet kulmaukset edessä & olkavarsi tulisi olla pidempi. Riitt. syvä rintäkehä, joka voisi olla hieman pidempi. Toivoisin enemmän polvikulmausta, erin.om. kinnerkulmaus. Toivoisin hieman karkeamman peitinkarvan. Liikkuu joustavasti, joskin ahtaasti takaa ja leveästi edestä."
Tällä irtosi EH valiotyttöjen seassa.

Viikonloppu vierähti taas melkolailla koiramaisissa merkeissä - yllättäen...

Perjantaina vietettiin Autotonta päivää ja sen kunniaksi ajeltiin Riisin kanssa bussilla keskustaan. Bussissa se oli elämänsä toista kertaa ja lötkähti samantein makoilemaan ihan rauhassa. Kotimatkalla se jo liki kuorsasi... Keskustassa vaellettiin ilman suurta päämäärää, kuljettiin ihmismassojen mukana, ihmeteltiin ratikanryskettä, tutustuttiin Stockan remonttisysteemeihin etc. Tarkoitus oli lähteä Diman kanssa samanlaiselle privamatkalle, mutta olin itse aivan puhki hälinästä...

Sen sijaan perjantai-iltana pakattiin laumat autoon ja ajettiin Laajasalon merenrantaan Irjan kanssa. Riisi ja Diesel sai viuhtoa keskenään, Diman roikkuessa hommassa mukana. Harmi, että oli jo niin pimeää, ettei kamerasta ollut iloa!


Lauantaina vietettiin aamupäivä tokokisoissa kannustamassa Maijaa ja Hörppistä; yhteistyön tuloksena oli kolmostulos. Hörpän mielestä Riisi ei ollut ollenkaan miellyttävä -sen sijaan Dima oli! Meidän Trio oli kisakatsomossa kohtuullisen iisisti, eivätkä _edes_ karanneet kehään kesken suoritusten. Dimasta huomaa, että se on tottunut viikossa hälinöihin ja toisiin koiriin jo tosi hyvin.
















Sunnuntaina ajeltiin Pornaisiin mätsäriin Diman ensiesiintymiseen. Koiria oli ilmoitettu yllättävän paljon. Riisi sai pennuissa punaisen, mutta ei sitten enää sijoittunut, vaikka esiintyikin Jennan kanssa hienosti. Dima sai myös punaisen ja yllättäen tuomari poimi sen punaisten pentujen voittajaksi! Meidän Kumipallon! Neiti oli tosi reipas ja antoi ihan hienosti tuomarin käsitellä. Malttia vaan ei ole yhtään ja koko ajan pitäisi heilua. Dima voitti sitten sinisten pentujen voittajan lagoton, ollen siis BIS-pentu (pentuja oli noin 40). Oikeassa BIS-kisassa olimme viidensiä. Schapepäivän kruunasi Jennan Roopen BIS2 sija, Roope siis voitti eri tuomarilla ensin isot koirat.












Koirien mielestä paras osuus oli sänkipeltopainit shown jälkeen. Riisi koitti leikittää kuutt schapea ja Dima tapaili uusia sukulaisiaan. Lopputuloksena oli 7 väsynyttä koiraa + pari omistajaa...

Viikko on edennyt reippaasti kaikenlaista puuhastellen. Runsas ulkoilu on pitänyt kolmikon suht rauhallisina sisätiloissa ja kaikenkaikkiaan arki on ollut helpompaa kuin oletin. Dima on yllättänyt fiksulla käytöksellään, se ei juurikaan lenkeillä ota häiriötä mistään. Kolmikko ohittaa liki löysin remmein myös vastaantulevat koirat.














Keskiviikkona oli tokoilupäivä, pari muutakin schapparia tuli Viikkiin opiskelemaan. Piu sai pitkästä aikaa treenailla isojen tyttöjen juttuja ja mukavat häiriötreenit sai pennuillekin.














Torstai-ilta vierähti Kirkkonummella hakutreeneissä. Dimpe pääsi makkararinkiin -ja oli tietenkin tohkeissaan. Tosi hieno juttu, että se oli noin kontaktinhakuinen ja reipas ventovieraille. Häntä vaan heilutti koiraa. Riisi laukkoi hommat läpi täyttä vauhtia. Erittäin intensiivisesti se kävi läpi makkararingin ja lopuksi sille tehtiin yksi peräänajo. Piun kanssa koitettiin palautella mieleen raunioilla opittua ilmaisua. Piu ei oikein keskittynyt työhönsä (tai sit se sekoitti esineruutuun), mutta jonkinlaiset pistot saatiin tehtyä ja tuli se rullakin sieltä.

Loppuviikko vierähti taas reissussa -johan sitä kotona oltiinkin. Matkalla mukaan tarttui yksi koira lisää; Dimpe tuli harjoittelemaan Helsinki-elämää pariksi viikoksi. Nyt riittää vauhtia kun nuo kaksi pentusta taas vääntävät aamusta iltaan. Toivotaan, että hyvät ulkoilusäät jatkuvat!




























Eilen kotimatkalla käytiin Hyvinkään ryhmänäyttelyssä. Piu ja Dimpe olivat matkassa vain turistin rooleissa. Riisi osallistui viimeistä kertaa pentuluokkaan ollen VSP-pentu -velipoika Huuru oli ROP-pentu. Näyttely oli Briardharrastajien ClubShow, joten pentuset saivat hienot loimet palkinnoksi. Tuomari Hans Erik Pedersen arvioi aikuiset varsin tiukasti, joten pitää olla tyytyväinen, että sai KP:n pentuluokasta ja hyvän arvostelun.














Tällä viikolla ei ole juhlista puutetta- tänään tulee Dimalla 6kk täytee ja huomenna Riisillä 9kk. Uudet lelut on jo korkattu :)

Viikonloppuna hankittiin taas Riisille vähän lisää elämänkokemusta.
Lauantaina suunnattiin Itäkeskukseen katselemaan hulinaa. Edellisestä kerrasta onkin aikaa, Riisi oli silloin about 3kk.
Kuten oletinkin Riisi kulki innokkaana ja ihan rentona ympäriinsä - shoppailijoista moni vilkuili isoa koiraa kauhuissaan. Liukuportaat oli jännä kokemus, mutta varovaisesti tutustuimme moiseen liukuvaan lattiaan. Niitä pitkin pääsimme "paratiisiin" - eläinkauppaan herkkujen äärelle!









Sunnuntaina ohjelmassa oli ensimmäiset hakutreenit. Riisi aloitti uransa osallistumalla innokkaasti alueen tallaukseen ja makkararinkiin. Piu pääsi verestämään muistojaan ja tuntui kyllä muistavan miten sitä makkaraa saikaan... PK-hakuahan Piun kanssa ei ole tehty, mutta eipä tuo raunioista paljon eroa.












Tänään Riisi pääsi taas katselemaan vuohia.

Kotiutumisia

Jos taas koittaisi päivitystä... onnistun nykyään aina saamaan tänne errorin ja kaikki uusi katoaa...

Olemme kotiutuneet Viikkiin mainiosti. Koiratkin tajusivat heti, että tultiin kotiin ja Riisi on käyttäytynyt erittäin rauhallisesti - huomaa että yksi pentu on paljon vähemmän kuin kaksi...

Paljon ihmeteltävää riittää. Riisi on aivan kummissaan jalkäkäytävillä taapertavista sorsista ja pellot vallanneista sadoista hanhista. Linnutkin unohtuivat kun löysimme VUOHET. Ne olivat aivan ihania Riisin mielestä (Piuta ei voisi vähempää kiinnostaa...). Kesyt kutut kileineen tungeksivat aidalla ja Riisi haisteli ja nuoleskeli uusia kavereita häntä huiskien. Napakasti se lähti ravaamaan aidan viertä kun lauma lähti kauemmaksi -mutta kaikesta huolimatta R saa tyytyä jatkossakin paimentamaan kissoja ja chinchillaa...




















Kesä meni maalla, jossa lenkkien varrella ei hirveästi häiriöitä ollut. Niimpä olen ollut tyytyväinen kun Riisi Helsingin "hulinassakin" liikkuu ihan fiksusti. Se ei välitä pyöristä, skeittaajista yms. ja toisten koirien ohituksetkin sujuvat hillityn kiinnostuneesti. Vapaanakin se pysyy hyvin hallinnassa eikä säntäile ihmisten ja koirien luo.

Pikkuhiljaa on tavattu taas vanhoja lenkkikavereita; Riisi oli ihan äimistynyt tavatessaan Arvon kesän jälkeen. Pikkumies oli _hieman_ kasvanut sitten toukokuun...










Pennut vappuna

Muutto takana

Viikonlopun aikana on suoriuduttu muutosta takaisin Viikkiin. Nyt alkaa sopeutuminen arkeen Helsingissä.















Perjantaina viedä poikettiin Pellaksilla I-läisten
"pentutapaamisessa", tuli todettua että kaksi ihmistä riittää viiden koiran valokuvauksessa... Lapsukaisilla oli ainakin hauskaa!





















































Lauantaina poikettiin vielä muuttokuorma kyydissä agilitykisoihin Piun kanssa...
Halu kakkosiin olis kova, mutta ei... eka radalla koirassa oli liikaakin intoa ja korvat lukossa= hylkäys. Toinen rata oli hieno, mutta yksi väärä mutka tuotti 5vp eli ykkösen kisat jatkuu. Kiitti Mari hyvistä yrityksistä, taas.








Juuri ja juuri saatiin lauantai-iltana auto tyhjäksi ja sunnuntai aamuna heti vaan Tuomarinkartanoon
näyttelyyn... Riisi lähti mukaan kannustamaan Huuru-veljeä, joka olikin hienolla arvostelulla ROP-pentu.


















Nyt pitäisi sitten aloitella syksyn opintoja...

Kesä jää taa

Kuukausi on vierähtänyt edellisten kuulumisten kirjoittamisesta. Kuukauteen on mahtunut monta vauhdikasta hellepäivää. Nyt vietellään kesäloman viimeisiä päiviä ja tulevana viikonloppuna olisi edessä muutto Hesaan. Riisi ja Piu joutuvat sopeutumaan cityelämään ja Dima jää Virroille elämään ainoan koiran arkea.
















Riisi & sisarukset täyttivät 8kk ja pikkuhiljaa joukko lähestyy aikuismittoja. Kååli on Piun avustuksella kärsivällisesti kasvattanut ja leikittänyt jälkikasvuaan kesän ajan.






























Dima täytti 5kk ja alkaa olla jo ison tytön mitoissa. Vauhtia neidissä riittää yllinkyllin ja omaa tahtoakin ihan erilailla kuin Piussa. Dima ei todellakaan jää isompien jalkoihin! Kaveri on todella fiksu ja erityisesti agility tuntuu olevan Dimpen mieleen.















Pentuset ovat yhteiset kesäpäivät viettäneet 90% leikkien - ihan sama tapahtuuko se maalla vai vedessä...

Riisi on ehtinyt käväistä pari pentunäyttelyä.

Heinäkuun puolivälissä käväistiin pari päivää Paimiossa briardien selectionne-tapahtumassa ja erkkarissa. Sää suosi ja leirielämä pentuporukan kanssa sujui kerrassaan mainiosti. Paikka oli sopiva ja tilaa riitti touhuamiseen ja kehien laidalla pyörimiseen. Riisi, Clinton, Huuru ja Diesel nauttivat varmasti tästä "pentutapaamisesta". Näyttelyssä pentuja oli paikalla 11, mukava oli nähdä niin runsaasti uutta ikäpolvea. Riisi voitti tyttöpennut ollen siis VSP-pentu, velipoika Clinton oli Rop-pentu.


Viime viikonloppuna Riisi lähti Kååli-äipän ja kasvattajien matkassa Kotkaan esiintyy. Tytöt hurmasivat englantilaisen tuomarin, Riisi oli ROP-pentu ja Kååli ROP kera viimeisen sertin.
Riisin arvostelu oli mukavaa luettavaa: " What a super little bitch. The deligtfull despossition. Typical briard. Lovely head. Nice dark eye, good ear. Super neck. Good bone and feet. Lovely topline. Good rear. Active mover, nothing to be changed."

Lämpimät kesälomapäivät hurisee vaan ohi.
Tänään ei vietetty rantalomaa vaan päivän puuhat suuntautuivat hiekkamontuille... Illalla taitaa olla edessä imurointi...

Tänään vietettiin helteinen lomapäivä rannalla uiskennellen ja auringosta nauttien. Koirat teki kaiken huomattavasti ihmisiä suuremmalla innolla; miten lie jaksoivatkin melskata koko ajan!?!

Molemmat pikkulikat kävivät uimassa - Piu tietenkin pysytteli kaukana märästä. Riisikin meni ihan itse jo uimaan ja polski pitkiäkin matkoja.
Ja uinnin päälle piti tietenkin ottaa hiekkakylpyjä...