Ätsii täyttää tänään 8 viikkoa, vaaka näyttää 6 kiloa. Aika samoissa mennään kuin Riisin kanssa aikoinaan. Tänään touhutippa sai myös vakuutuksensa voimaan *huokaus*.
Penneli on edelleen erikiva :) Vaikka se osaa olla vaativakin. Viime yö meni jo tosi hyvin, puoli kuusi kiikutin sen ulos eikä sitä ennen ollut tullut yhtään kakkaa. Toisin oli esim. sitä edellisenä yönä, kun ipana heräsi ekan kerran kahdelta ja voi sitä huutoa, kun ei muut heränneetkään. Sitten episodi toistui neljältä, jolloin käytin sen ulkona - ja taas huudettiin. Ja sitten kuudelta soittikin jo kello- ja taas mentiin.
Hereilläoloaika toki puuhataan tehokkaasti koko ajan jotakin, mutta onneksi tuo leikkii leluilla itsekseen(kin). Edelleen hämmästelen kuinka vähän se reagoi isoihin. Ihan satunnaisesti se käy nyppimässä Riisiä. Juuri nyt Ätsii asettautui nukkumaan Riisin kanssa selkä selkää vasten. Söpöä :) Ulkona se sitten enemmän peesailee isosiskoja ja koittaa sinnikkäästi pysyä niiden vauhdissa. Pari kertaa päivässä se pääsee niiden kanssa, muuten käydään kahdestaan.
Kaikenlaista pientä ollaan koitettu puuhailla, ruuan varjolla tuo tekee ihan mitä vaan. Tosin ruoka saa sen sellaiseen tilaan, ettei se oikeastaan tajua muuta kuin himonsa. Ruokaa on siis syöty eri paikoissa (autossa, häkissä, ulkona, maasta ruudusta jne). Ruuan kanssa ollaan harjoiteltu pilliä, luoksetulon loppuasentoa, sivulletuloa ja seuraamista. Jee... tyyppi siis vaan kaahottaa nappuloiden perässä mihin mä ikinä niitä siirtelenkään ;) Nyt se on oppinut syömään maasta suunnilleen samalla intensiteetillä kuin kupista, joten ruuduista voidaan vähitellen edetä. Onneksi ei ole lunta lupailtu. Leikittykin ollaan rätin kanssa, komeasti tuo pyyhkeessä roikkuu. Tosin aikalailla etuhampaillaan. Miellyttävänä piirteenä pidän sitä, että se pyrkii tavaroineen koko ajan mun luo - kumpa näin olisi jatkossakin.
Edelleen tuo on myös hyvin avoimen ja reippaan oloinen. Se on tässä pihapiirissä tavannut muutamia ihmisiä, käytännössä pimeässä tai hämärässä. Kaikkien luokse se on mennyt häntä heiluen vailla minkäänlaista epävarmuutta. Kertaakaan se ei ole haukkunut /murissut epävarmuuttaan. Tänään levittelin kevytpeitettä pimeässä pihassa ja tuo loikki sen päällä ja repi pressun reunaa kahinoista huolimatta. Lopulta kevytpeite saatiin puupinon suojaksi niinkuin oli tarkoituskin (huoh), viikonloppuna tuo pino pitäisi saada liiteriin asti. Eilen oltiin harjoittelemassa remmikävelyä (joka sujuu remmissä roikkuen) ja katselemassa ratsastustuntia. Hevosetkaan ei pelota yhtään; vähän se sentään väisti läheltä ravaavaa hummaa.
Isot on edelleen hyvin kärsivällisiä. Piu on ärähtäny pari kertaa ruoka-asioista, ihan aiheesta. Riisi on yllättänyt mut pitkällä pinnallaan, koska kuitenkin tuo pentunen kuitenkin kiipeilee sen päällä ja törmäilee touhutessaan siihen monta kertaa päivässä. Oma hermo... noh, pari kertaa on tullut ärähdettyä. Tänään käytiin keskustelua siitä saako koiraportin kaataa ihan huvikseen vai ei. Eka erä mulle, mutta taisto jatkuu (koska sen portin takana on ne IHANAT kissanruuat...)
On kyllä aivan luxusta hoitaa tätä rumbaa maalla. Ei tarvi ottaa pienintäkään stressiä siitä huutaako tuo kuinka paljon ja mihin aikaan. Mun elämän aikana tuo on viides pentu ja eka joka ei kasva kerrostalossa. Mutta myös eka, joka joutuu heti jäämään kokonaisiksi työpäiviksi yksin kotiin, muut ovat tulleet "kouluelämään" tms. Tosin Ätsii varmasti aika pian lähtee kokeilemaan "työntekoa", jotta se tottuu hoitolan systeemeihin alusta asti.
Jotta elämä ei olisi vaan "aivastelua" niin tänään alkaa Greyn anatomia !!! Sitä odotellen lähdemme koko köörin kanssa kiertämään tonttia otsalampun johdolla.
Penneli on edelleen erikiva :) Vaikka se osaa olla vaativakin. Viime yö meni jo tosi hyvin, puoli kuusi kiikutin sen ulos eikä sitä ennen ollut tullut yhtään kakkaa. Toisin oli esim. sitä edellisenä yönä, kun ipana heräsi ekan kerran kahdelta ja voi sitä huutoa, kun ei muut heränneetkään. Sitten episodi toistui neljältä, jolloin käytin sen ulkona - ja taas huudettiin. Ja sitten kuudelta soittikin jo kello- ja taas mentiin.
Hereilläoloaika toki puuhataan tehokkaasti koko ajan jotakin, mutta onneksi tuo leikkii leluilla itsekseen(kin). Edelleen hämmästelen kuinka vähän se reagoi isoihin. Ihan satunnaisesti se käy nyppimässä Riisiä. Juuri nyt Ätsii asettautui nukkumaan Riisin kanssa selkä selkää vasten. Söpöä :) Ulkona se sitten enemmän peesailee isosiskoja ja koittaa sinnikkäästi pysyä niiden vauhdissa. Pari kertaa päivässä se pääsee niiden kanssa, muuten käydään kahdestaan.
Kaikenlaista pientä ollaan koitettu puuhailla, ruuan varjolla tuo tekee ihan mitä vaan. Tosin ruoka saa sen sellaiseen tilaan, ettei se oikeastaan tajua muuta kuin himonsa. Ruokaa on siis syöty eri paikoissa (autossa, häkissä, ulkona, maasta ruudusta jne). Ruuan kanssa ollaan harjoiteltu pilliä, luoksetulon loppuasentoa, sivulletuloa ja seuraamista. Jee... tyyppi siis vaan kaahottaa nappuloiden perässä mihin mä ikinä niitä siirtelenkään ;) Nyt se on oppinut syömään maasta suunnilleen samalla intensiteetillä kuin kupista, joten ruuduista voidaan vähitellen edetä. Onneksi ei ole lunta lupailtu. Leikittykin ollaan rätin kanssa, komeasti tuo pyyhkeessä roikkuu. Tosin aikalailla etuhampaillaan. Miellyttävänä piirteenä pidän sitä, että se pyrkii tavaroineen koko ajan mun luo - kumpa näin olisi jatkossakin.
Edelleen tuo on myös hyvin avoimen ja reippaan oloinen. Se on tässä pihapiirissä tavannut muutamia ihmisiä, käytännössä pimeässä tai hämärässä. Kaikkien luokse se on mennyt häntä heiluen vailla minkäänlaista epävarmuutta. Kertaakaan se ei ole haukkunut /murissut epävarmuuttaan. Tänään levittelin kevytpeitettä pimeässä pihassa ja tuo loikki sen päällä ja repi pressun reunaa kahinoista huolimatta. Lopulta kevytpeite saatiin puupinon suojaksi niinkuin oli tarkoituskin (huoh), viikonloppuna tuo pino pitäisi saada liiteriin asti. Eilen oltiin harjoittelemassa remmikävelyä (joka sujuu remmissä roikkuen) ja katselemassa ratsastustuntia. Hevosetkaan ei pelota yhtään; vähän se sentään väisti läheltä ravaavaa hummaa.
Isot on edelleen hyvin kärsivällisiä. Piu on ärähtäny pari kertaa ruoka-asioista, ihan aiheesta. Riisi on yllättänyt mut pitkällä pinnallaan, koska kuitenkin tuo pentunen kuitenkin kiipeilee sen päällä ja törmäilee touhutessaan siihen monta kertaa päivässä. Oma hermo... noh, pari kertaa on tullut ärähdettyä. Tänään käytiin keskustelua siitä saako koiraportin kaataa ihan huvikseen vai ei. Eka erä mulle, mutta taisto jatkuu (koska sen portin takana on ne IHANAT kissanruuat...)
On kyllä aivan luxusta hoitaa tätä rumbaa maalla. Ei tarvi ottaa pienintäkään stressiä siitä huutaako tuo kuinka paljon ja mihin aikaan. Mun elämän aikana tuo on viides pentu ja eka joka ei kasva kerrostalossa. Mutta myös eka, joka joutuu heti jäämään kokonaisiksi työpäiviksi yksin kotiin, muut ovat tulleet "kouluelämään" tms. Tosin Ätsii varmasti aika pian lähtee kokeilemaan "työntekoa", jotta se tottuu hoitolan systeemeihin alusta asti.
Jotta elämä ei olisi vaan "aivastelua" niin tänään alkaa Greyn anatomia !!! Sitä odotellen lähdemme koko köörin kanssa kiertämään tonttia otsalampun johdolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti