KoiraPerheen elämää: Hikinen urakka - vai kesäinen Latvian matka?

Kun Ananas ei maaliskuussa saanut junnusertiään Latviasta, jäi asia vähän kaivamaan. Niimpä ehdotin, että Riisi voisi lähteä kaveriksi ja viedä Ananaksen yrittämään uudelleen. Siitä se ajatus sitten (taas...) lähti.

Perjantai aamuna Punaiseen Laatikkoon pakattiin Riisi, Ananas, Tikkari, Nylon & Sukka. Heidi "palkattiin" mukaan apukädeksi, handleriksi, kartanlukijaksi, tavaroidenvahtijoiksi ja ennenkaikkea staffien "henkivartijaksi"...Ja nokka kohti Latviaa ja pikkuruista Ogrea alkoi.

Hotellimme Hotel 1934 (lienee rakennusvuosi...)

Reissu toteutukseltaan sujui mainiosti, laivat meni ok, aikataulut meni ok, hotelli oli ok jne. Mutta sää...oli KUUMA! Heti pe Virossa oli kuin pätsi. Autossa huusi ilmastointi täysillä ja koiria ei sieltä juuri kehdannut poistaa. Illan ihmettelimme kuinka ikinä selviämme näyttelystä hengissä - ja hikoilimme ja läähätimme.

Lauantaina kuumuus oli -jos mahdollista- vielä epäinhimillisempi. Onneksi meillä oli hotellihuoneessa jääkaappi ja pakastin ja huolehtiva kasvattaja oli pakannut mukaamme viilennysloimet, kylmäkalleja, ja kaikkea muuta jäistä...joihin koiria kiedoimme varjostavien puiden alla. Jotenkin selvisimme kehävisiiteistä ilman lämpöhalvausta ja neljässä tunnissa saimme kaikki kuusi esiintymistä suoritettua - ja äkkiä hotelliin suihkuun koko porukka. Puolesta päivästä alkaen makasimme hiljaa ja hikisinä hotellissa. Tylsää oli, mutta sieltä ei kertakaikkiaan voinut poistua. Tai käytiin me ihmiset syömässä ja juomassa ihanat mansikkamargaritadrinksut (koska niissä oli jäämurskaa!)

Illalla tuli kolmen tunnin ukkoskuuro, joka onneksi vähän hellitti keliä.
Sunnuntaina näyttelypäivä oli jo paljon inhimillisempi, oli ihan perus lämmin kesäpäivä.

Eli vaikka Ogressa ei kai paljon nähtävää olisi ollutkaan, emme nähneet sitäkään vähää. Koko reissu meni hyvin pitkälti kuumuudesta kärsien ja koirien hyvinvoinnista huolehtiessa. Jätimme ihan eläinsuojelullisesti lauantaina ryhmät väliin, koska ei tuntunut mielekkäältä läähätyttää koiria likemmä 40 asteen kosteassa helteessä mahdollisen ruokapussukan toivossa. Rajansa voitontahdollakin ;)

Ja kannattiko? Toki, aina näistä kaikkea hauskaa jää käteen, ja viiden kivan mopen kanssa oli kiva reissata. Taas mukana oli vähän eri kokoonpano, mutta hyvin toimi tämäkin. Ananas ei tainnut edes huomata, että mukana oli eri mustat kuin kotona, eikä meidänkään tukkakoirat vierastaneet staffeja.

Väheksymättä saavutettuja tuloksia ! Viidestä koirasta neljä sai sen mitä haettiin (eli 7 sertiä kymmenestä), joten prosenttia ei pidä väheksyä!