Zzzz...

Marraskuusta on hurahtanut jo puolet. Ja ainakin puolet on mennyt nukkumiseen. Mistä ihmeestä sitä unta riittää, kun uni tulee aina kun päänsä kallistaa. Ja aamuisin kello on helposti yli 11, kun tajunta palailee -ellen ole laittanut kelloa soimaan. Koirat löytyvät aamuisin mitä kummallisimmista asennoista peittojen mutkista, kertaakaan eivät ole kyllä herättämään vielä tulleet ; )

Hämärää ja kosteaahan tämä on ollut, mutta toki vähän narinaa vähentää, kun voi ulkotoimet suoritella päivännäöllä (tai ainakin on ihan oma häpeä jos ei jaksa lähteä lenkille ennen pimeän tuloa...)

 

 

Vanhat ja vaivaiset osaston kuulumiset pähkinänkuoressa:
Piu on pääosin ennallaan, kun pari kertaa on ollut isompi "paniikkikohtaus". Kyllä se vaan koko ajan ulkoisestikin vanhenee, mutta into ulkoilla on kova ja nälkä vielä kovempi. Päivä kerrallaan... itseni kanssa kamppaillen.

Häpsiin diagnoosista tuli 2kk eikä muutoksia ole tullut. Sisällä se liukastelee, vaikka mattoja on koitettu lisätä, mutta itse tuo ei siitä ole millänsäkään. Ulkona meno on ollut yllättävän hyvää, kynnet eivät ole auenneet kertaakaan ja sanoisin liikunnan olevan jopa parempaa kuin jossain vaiheessa kesällä. Kortisoniahan emme nyt ole syöneet, vaan päätin ell tuella säästää sen "pahan päivän varalle" eli vasta oireiden pahentuessa koitamme auttaako se lainkaan. Periaatteessa tuo tekee samat lenkit kuin muut /ennenkin, vähän on katsottu, ettei isompaa stressiä/rasitusta tule peräkkäisille päivin.


Noin muuten...
Into kotihommiin ja siivoiluihin tuli ja meni. Toki pakollinen imurointikierros on tehtävä liki joka päivä, mutta esimerkiksi eteisen naulakkoremontti odottaaa edelleen  inspiraatiota. Pino kirjaston kirjoja on käyty läpi, tänään voisi hakea uuden.
Aika usein on tullut oltua tienpäällä, olen kyläillyt enemmän kuin puolessa vuodessa  yleensä. Ihan kuin olisin jatkossa lukittuna tänne kämppään.. kuka tietää.

Prisman asiakasomistajapäivät veivät yhden päivän ;) ja samalla sorruin pitkäaikaiseen haaveeseeni ja kävin ostamassa intersportista itselleni Icebugin nastakengät. Kerran se kirpaisee, mutta uskon kyllä, että talven lenkeillä kiitän niitä vielä tuupatessani tätä lössiä Kyötikkälänmäkeä ylös. Ovat kyllä kevyet ja tosi hyvät jalkaan.




Tyyriksen pentuja kävin katsomassa, kun ne olivat 12 päivää vanhoja ja simmut alkoivat olla auki. Ensi viikolla olisi haaveena mennä ajan ja kameran kanssa ihastelemaan, kun 3 vkoa on täynnä. Tyyris on ollut kyllä loistava ja rento äiti - eikä ipanoissakaan ole valittamista ;)