Eino kävi eilen, niin meillä kuin monen muunkin suomalaisen nurkissa. Yrittihän tuo olla vakuuttava, mutta onneksi jälkiseuraamukset jäivät pieneksi. Eli lähinnä tuulikaatoja ei ilmeisemmin tullut juurikaan ja eikä mikään rakennelma uhannut hajota. Kotona ei edes valot himmenneet, Kuhmalahdella hiljaisuutta kesti n.12h.
Toivottavasti viikko sitten kastetusta kummipojastamme Einosta ei tule ihan tälläistä "hurrikaania", parempi vaan pysytellä siinä Leevissä noin kutsumanimenä ;)
Kotihurrigaani jatkaa potkunyrkkeilyä päivä kerrallaan. Päätösottelua odotellessa. Paavo odottaa ihan rauhassa.
Lauantaina ajattelin olla kiltti ja hienon kelin kunniaksi ajoin koirat tuonne aseman perämetsiin juoksemaan. Siellä pääsee autolla vähän syrjempäänkin, missä enään harvoin tulee kohtaamisia. Nytkin saivat kaikki kolme mustaa irrotella ihan luvan takaa, enkä jaksanut kauheasti pelätä vastaantulijoita. Itku pitkästä ilosta; yhtäkkiä Tikkari tulee kolmella jalalla vastaan ja toinen takanen valuu verta. Kannuskynsi oli revennyt. Hissuteltiin autolle ja kotona Tikkari ilmoitti hyvin selvästi, että jalka on Hyvin Kipeä ja huusi kuin pistettävä sika kun paketoin jalan. Päivystykseen en sitä lähtenyt viemään kun verenvuoto pysyi maltillisena. Tänään sitten aamulla mentiin kynnen poistoon, ja olihan se repeytynyt ihan ydintä myöten - ei siis ihme että oli kipeä. Nyt sitten puetaan tossua, suihkutetaan, syödään nappia ja toivotaan että vamma paranee nopsasti. Alkais tän vuoden lekurireissut riittää!
Muuten viikonlopppu hissuteltiin ihan kotona...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti